Tekoälytulkkaus tekee tuloaan hyvinvointialueiden asiakastyöhön, ja sen huippupotentiaaliksi ennustetaan jopa 80 prosentin käyttöaste. Vaikka teknologia lupaa helpotusta talouspaineisiin, digitaalisten ratkaisujen käyttöönotto on puntarissa perusoikeuksien, potilasturvallisuuden ja kielellisten oikeuksien kanssa. Miten varmistetaan palvelun laatu ja asiakkaan oikeusturva, kun ihminen korvataan koneella? Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) rakentaa monialaista asiantuntijuutta, jossa tekoälylukutaito, teknologian rajojen tunnistaminen ja inhimillinen kohtaaminen sovitetaan yhteen muuttuvan työelämän tarpeisiin.
Hyvinvointialueet hakevat laajasti tasapainoa talouden ja kasvavien tulkkauspalveluiden välillä tekoälytulkkauksesta. Kattavaa valtakunnallista vuositilastoa hyvinvointialueiden tulkkauskerroista tai -tunneista ei ole saatavissa, koska hyvinvointialueet tilastoivat ja kirjaavat tulkkauspalveluita eri tavoin. Julkisessa keskustelussa ja eduskunta-aloitteissa viitattu noin 35 miljoonan euron valtakunnallinen kokonaissumma on koottu yhdistelemällä hyvinvointialueiden omista tilinpäätöksistä sekä Maahanmuuttoviraston ja elinvoimakeskusten kautta kulkeneista korvaustiedoista saatuja lukuja.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kehitys- ja innovaatiojohtaja Nelli Myllyllän mukaan tekoälytulkkauskokeilun tavoitteena on korvata ihmistulkit yksinkertaisissa ja säännönmukaisissa asiakastilanteissa. Arvion mukaan hyvinvointialueiden tulkkauskulut voivat jopa puolittua, kun tekoälytulkkaus saavuttaa ennustetun huippupotentiaalinsa eli 80 prosentin käyttöasteen tulkkaustilanteissa. Käyttöaste on tällä hetkellä noin 12,5 prosenttia. Kokonaan ihmistulkeista hyvinvointialue ei ole luopumassa. Heitä tarvitaan tulkkaamaan tulevaisuudessakin tilanteissa, joissa ”inhimillinen yhteys” on keskiössä. (Koivisto, 2026.)
Tekoälytulkkauksen käyttöönotossa on kyse perusoikeuksista
Tekoälytulkkauskokeilut avaavat houkuttelevia mahdollisuuksia, mutta niiden synnyttämää dataa ja kokemuksia on syytä lukea kriittisesti eri näkökulmia yhteensovittaen. Käynnissä on keskustelu siitä, missä tilanteissa tarvitaan ihmistulkkausta ja milloin tekoälysovelluksen nopeasti saatavissa oleva tulkkaus riittää. Arvioinnin ydinkysymysten on kuitenkin liityttävä kielellisiin oikeuksiin ja tulkkauksen luotettavuuteen. Kyse on pohjimmiltaan ihmisten perusoikeuksista; koneen luoma käännös on arjen käytännöissä käyttökelpoinen, kun se takaa asiakkaalle ja viranomaiselle saman oikeusturvan kuin asioimistulkki.
Sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Henna Leppämäki (2026) taustoitti tulkkauksen roolia osana koko sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää hyvinvointialueiden valtakunnallisessa tulkkauspalveluseminaarissa huhtikuussa. Ministeriön näkökulmasta katsottuna kyse on ennen kaikkea lakisääteisen oikeusturvan, potilasturvallisuuden ja valtakunnallisen yhdenvertaisuuden takaamisesta – arvoista, joiden raameissa myös uudet digitaaliset tekoälyratkaisut on kyettävä rakentamaan.
Yhdenvertaisten tulkkauspalveluiden turvaamiseksi on perustettu Hyvinvointialueiden tulkkauspalveluiden yhteistyöverkosto (HYTU) keväällä 2026. Verkosto pyrkii yhtenäistämään tulkkauspalvelukäytäntöjä jakamalla parhaita sopimusmalleja ja teknologisia ratkaisuja alueiden välillä.
Monialainen ja -näkökulmainen keskustelu on tarpeellista,
sillä se lisää ymmärrystä tekoälytulkkauksesta ja tukee toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia.
Seminaarin paneelikeskustelussa (Tulkkauspalveluseminaari, 2026) paneelikeskustelu, Hyvinvointialueiden kokemuksia tekoälytulkkauksessa 24.4.2026) jaettiin myös tekoälytulkkauskokeilujen kokemuksia. Kokemuksia pidetään kannustavina ja niiden käyttöä jatketaan. Paneelissa oli edustettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Vantaan ja Keravan hyvinvointialue sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Paneelin yhteydessä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto toi keskusteluun muun muassa tekoälyn käytön vaikutukset tulkkauksen luotettavuuteen ja vastuullisuuteen. Esiin nousi myös tulkkaus- ja kieliasiantuntijuuden hyödyntäminen tekoälytulkkauskokeiluissa. Asiakasjärjestöt peräänkuuluttivat myös tarkkoja reunaehtoja kuten tietosuojaa ja asiakkaan oikeuksia tekoälyn käyttöönotossa virallisessa viranomaisasioinnissa.
Monialainen ja -näkökulmainen keskustelu on tarpeellista, sillä se lisää ymmärrystä tekoälytulkkauksesta ja tukee toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia. Diak seuraa aktiivisesti hyvinvointialueiden tekoälytulkkauskokeiluita ja osallistuu keskusteluun tekoälyn vastuullisen käytön edistämiseksi asiakastyössä.
Tekoälyosaaminen tulkkaussovelluksen käytössä
Kansalaisten tekoälyosaamisen viitekehys on jäsennelty rakenne, joka määrittelee, kuvaa ja luokittelee tekoälyn käyttämiseen liittyvää osaamista, taitoja ja tietoja. Viitekehystä voidaan hyödyntää muun muassa osaamisen kuvaamisessa, opetussuunnitelmatyössä, koulutusten suunnittelussa ja erilaisten politiikkatoimien kohdentamisessa. Kansalaisten tekoälyosaamisen viitekehys pohjautuu eurooppalaiseen viitekehykseen (Digital Competence Framework DigComp 3.0). Sitä on täydennetty ja muokattu suomalaiseen kontekstiin sopivaksi asiantuntijanäkemysten perusteella. (OKM, i.a.)
Tekoälyosaamisella tarkoitetaan valmiuksia ymmärtää tekoälyn perusperiaatteita, tunnistaa tekoälyn käyttöä eri ympäristöissä, arvioida tekoälyn tuottamaa sisältöä ja sen vaikutuksia hyödyntää tekoälyä (OKM, i.a.).
Tekoälyosaaminen tarkoittaa tekoälytulkkauksen yhteydessä sitä, että asiantuntija tunnistaa teknologian rajat käyttäessään kääntäjää nopeissa ja säännönmukaisissa tilanteissa, mutta ymmärtää olla käyttämättä sovellusta ja tilata ihmistulkin, kun tilanne on emotionaalisesti vaativa, juridisesti sitova tai lääketieteellisesti monimutkainen.
Tekoälyosaaminen on kykyä ymmärtää tulkkaussovelluksen toimintalogiikkaa. Tekoäly ja puheentunnistus kääntävät tekstiä parhaiten silloin, kun lähtökieli on loogista ja yksiselitteistä. On osattava muokata omaa puhetta tekoälylle sopivaksi, jotta käännös on mahdollisimman tarkka ja virheetön. Asiantuntija voi myös tarkistaa tulkkauksen oikeellisuuden tekstivastineesta ja korjata omaa ilmaisuaan. Samalla asiantuntija opettaa sovellusta: korjaamalla tekstivastineen virheitä hän auttaa tekoälyä oppimaan ammattisanastoa ja kehittymään jatkuvasti paremmaksi kääntäjäksi.
Erikielinen asiakas viestii omalla kielellään, mahdollisesti murteella. Asiantuntijan on tärkeää tiedostaa, ettei asiakkaan viestintään voida kohdistaa vaatimusta selkeäkielisyydestä eikä käännöksen oikeellisuuden tarkastamista tekstivastineesta. Sovellusta käytettäessä vastuu ymmärtämisestä ja asian oikeellisuudesta on aina asiantuntijalla itsellään, myös siltä osin, kun sovelluksen tekemä käännös ei ole kielimuurista johtuen kenenkään tarkistettavissa.
Tulkkaussovelluksen käyttö synnyttää uusia osaamistarpeita
Tekoälylukutaidon rinnalle syntyy myös muita osaamistarpeita. Ainutkertainen ja intensiiviseen asiakastilanne muuttuu vielä astetta intensiivisemmäksi, kun tulkkaussovelluksen myötä tilanteeseen tulee yksi hallittava tekijä lisää. Sovellusta käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota katseyhteyden ja kontaktin ylläpitämiseen ihmiskontaktin tuoman lisäarvon säilyttämiseksi tilanteessa, jossa vuorovaikutus perustuu tekstin tuottamiseen ja sovelluksen tekemään käännökseen. Onnistuessaan tilanne voi olla tasapainoinen ja luottamuksellinen ilman kolmannen osapuolen eli tulkin läsnäoloa.
Hyvinvointialueiden asiantuntijatyössä yksi keskeinen elementti on herkkyys tunnistaa ja ymmärtää tilanteellisia tekijöitä. Monikielisessä viestinnässä kulttuurinen empatia voi olla avain yhteisymmärrykseen. Kulttuurisen empatian avulla esimerkiksi tulkki voi arvioida, minkälaisia kulttuurisia selityksiä tarvitaan, jotta tulkkaustilanteen osapuolet voivat ymmärtää toisiaan (Koskinen, 2020, s.108). Tekoälytulkkausta käytettäessä kulttuurisen empatian vaatimus kohdistuu viranomaisen työhön.
Toimintaympäristön muutoksen ja onnistuneiden kokeilujen myötä tekoälytulkkaus näyttää vakiintuvan osaksi yksinkertaisia ja säännönmukaisia asiakastilanteita. Ennuste tekoälyn käytön huippupotentiaalista 80 prosentin käyttöasteesta kertoo siitä, että hyvinvointialueet pyrkivät kasvattamaan tekoälytulkkauksen määrää määrätietoisesti. Palvelun laadun, asiakkaan ja asiantuntijan oikeusturvan varmistaminen edellyttää henkilöstön kouluttamista. Onnistunut ja turvallinen tekoälytulkkaus syntyy siitä, että ammattilaiset osaavat ohjata teknologiaa oikein, tunnistaa sen rajoitteet ja kohdata asiakkaan laadukkaasti uuden työtavan puitteissa.
Yhdistämällä sosiaali-, terveys- ja tulkkausalan osaamisen Diak rakentaa monialaista asiantuntijuutta, joka uudistaa työelämää ja vastaa sen kehitystarpeisiin muun muassa yhteensovittamalla tekoälytulkkauskokeiluiden synnyttämää dataa monialaiseen tietoon ja kokemukseen hyvinvointialueiden asiakastyön parhaaksi.
Lähteet
Leppämäki, H. (24.4.2026). Tulkkauksen rooli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Tulkkauspalveluseminaari. Vantaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, (i.a.). Tekoäly ja osaaminen. Saatavilla 8.7.2026. https://okm.fi/tekoaly-ja-osaaminen
Koivisto, J. (21.6.2026) Hyvinvointialue haluaa korvata ihmistulkit tekoälyllä, joka maksaa 3,5 euroa viideltä minuutilta. Helsingin Sanomat.
Koskinen, K. (2020) Translation and affect. Essays on sticky affects and translational affective labour. Amsterdam: John Benjamins.
Tulkkauspalveluseminaari. (24.4.2026). Hyvinvointialueiden kokemuksia tekoälytulkkauksesta. Paneelikeskustelu. Vantaa.
Tässä blogissa on käytetty Gemini -tekoälysovellusta ingressin muotoilussa (käytetty 8.7.2026).
