Toinen tarina -hankkeessa kehitetään lastensuojeluun soveltuvaa työvälinettä, joka hyödyntää tarinallisia, voimavarakeskeisiä ja luovia työtapoja. Hankkeen ensimmäisestä työpajasta saatiin arvokasta palautetta sekä sijaishuollon työntekijöiltä että lapsilta ja nuorilta. Havaintojen pohjalta menetelmää kehitetään niin, että se juurtuisi luontevasti osaksi sijaishuollon arkea.
Luovien ja kehollisten menetelmien käyttö voi tarjota sijaishuollon lapsille ja nuorille uusia tapoja käsitellä kokemuksiaan ja jäsentää omaa elämäntarinaansa. Työskentelyssä on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että osallistuminen tuntuu turvalliselta eikä herätä suorituspaineita. Turvallisuuden merkitys korostuu sijaishuollossa, jossa monilla lapsilla ja nuorilla on taustallaan erilaisia turvattomuuden kokemuksia (Leinonen ym., 2026).
Oulussa toteutettavassa Toinen tarina -hankkeessa kehitetään sijaishuoltoon soveltuvaa versiota Elämäni Tarinana -menetelmästä. Hankkeessa menetelmää täydennetään luovilla työskentelytavoilla, jotka auttavat lasta tai nuorta tarkastelemaan omaa elämäänsä ja kokemuksiaan.
Menetelmää kehitetään yhdessä osallistujien kanssa yhteiskehittämisen periaatteiden mukaisesti (Keskitalo & Vuokila-Oikkonen, 2021). Hankkeessa on järjestetty taiteilijoiden ohjaamia työpajoja, joihin osallistuu lastensuojelulaitosten työntekijöitä sekä laitosten lapsia ja nuoria. Tavoitteena on luoda työntekijöille käyttökelpoisia työvälineitä, joiden hyödyntäminen ei vaadi erityistä taiteellista tai luovaa osaamista.
Tässä artikkelissa kuvataan lasten ja nuorten sekä työntekijöiden kokemuksia ensimmäisestä työpajasta. Työpajassa orientoiduttiin oman elämän tarinana syntymiseen. Aluksi tehtiin rentoutumisharjoitus ja sitten mietittiin luovien menetelmien, kirjoittamisen ja kuvataiteen, keinoin manneisyyttä.
Miten ensimmäisestä työpajasta kerättiin palautetta?
Lapset ja nuoret arvioivat ensimmäistä työpajaa viisiportaisella hymynaama-asteikolla, jossa 1 tarkoitti erittäin huonoa ja 5 erittäin hyvää kokemusta. Lisäksi he vastasivat kahteen avoimeen kysymykseen:
- Työpajassa parasta oli?
- Olisin toivonut lisää?
Työntekijöiltä kerättiin palautetta kahdella avoimella kysymyksellä:
- Mikä olisi saanut sinut antamaan paremman arvioinnin?
- Jos muuttaisit yhden asian, mikä se olisi?
Lisäksi työntekijöitä pyydettiin kuvaamaan havaintojaan lasten ja nuorten osallistumisesta työpajan toimintaan.
Ensimmäisestä työpajasta saatiin tärkeitä havaintoja, joiden avulla Toinen tarina -menetelmää voidaan kehittää niin, että se vastaa paremmin sijaishuollon lasten ja nuorten tarpeita.
Mitä työpajasta opittiin?
Ensimmäisestä työpajasta saatiin tärkeitä havaintoja, joiden avulla Toinen tarina -menetelmää voidaan kehittää niin, että se vastaa paremmin sijaishuollon lasten ja nuorten tarpeita.
1. Nuori ei ole toiminnan kohde vaan kehittäjä
Lasten ja nuorten roolia menetelmän kehittäjinä kannattaa korostaa alusta lähtien. Osallistumisen kynnys nousee, jos ryhmän tarkoitus jää epäselväksi. Motivaatiota vahvistaa se, että nuorille kerrotaan selkeästi, miksi heidän näkemyksiään tarvitaan ja miten niitä hyödynnetään. Erään työntekijän sanoin: ”Teitä tarvitaan tässä, te olette asiantuntijoita arvioimaan, mikä toimii.”
Kun nuori kokee tulevansa kuulluksi, hän sitoutuu paremmin toimintaan ja on valmiimpi ottamaan apua vastaan.
2. Kehollisuus vaatii traumaherkkyyttä
Työpajan alkuun taiteilijat olivat suunnitelleet rentoutusharjoituksia. Palautteen perusteella pitkät harjoitukset, kuten silmien sulkeminen tai koskettaminen, voivat kuitenkin tuntua pelottavilta. Sijaishuollon lapsilla ja nuorilla voi olla taustallaan traumaattisia kokemuksia, kehonkuvan haasteita tai vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin.
Kehollisuutta ei kuitenkaan hylätä menetelmästä, vaan rentoutumisharjoituksia kevennetään ja lyhennetään. Ennakoitavuus ja vapaus kieltäytyä osallistumasta rakentavat myös turvallisuuden kokemusta.
3. Tyhjä paperi voi lisätä epäonnistumisen pelkoa
Valkoinen paperi ja maalaustarvikkeet voivat nostaa ilon sijasta pintaan epäonnistumisen pelkoa. Osa lapsista ja nuorista kokee helposti, ettei ole tarpeeksi lahjakas taiteellisesti.
Sen sijaan kuvien leikkaaminen ja repiminen aikakauslehdistä sekä niiden sommittelu ja liimaaminen kollaasiksi vähentää suorituspaineita. Kollaasitekniikan avulla omaa tarinaa voi käsitellä ilman pelkoa virheistä tai vertailusta muihin.
4. Lastensuojelun arki asettaa reunaehdot
Lastensuojelussa lasten ja nuorten arki on pirstaleista, mikä vaikuttaa väistämättä työpajaan osallistumiseen ja ryhmädynamiikkaan. Esimerkiksi perhetapaamiset, terapiakäynnit ja vaihtelevat mielialat johtavat myöhästymisiin, poissaoloihin ja työskentelyn keskeytymiseen.
Jotta menetelmä juurtuisi osaksi laitoksen arkea, sen on toimittava myös muuttuvissa tilanteissa. Jos toiminta kuormittaa työntekijöitä liikaa tai vaatii jatkuvasti ylimääräisiä järjestelyjä, sitä on vaikeaa järjestää pitkäjänteisesti.
Kehittäminen jatkuu osallistujien palautteen pohjalta
Ensimmäinen työpaja osoitti, kuinka tärkeää on kerätä palautetta jo kehittämistyön alkuvaiheessa. Lapsilta ja nuorilta sekä työntekijöiltä saatu palaute auttoi tunnistamaan, mitkä asiat toimivat menetelmässä ja mitä kannattaa muuttaa. Yhteiskehittämisessä kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, vaan suunnitelmia ja toimintaa muokataan prosessin edetessä (Keskitalo & Vuokila-Oikkonen, 2021).
Palautetta kerätään osallistujilta koko hankkeen ajan. Samalla arvioidaan menetelmän kehittymistä ja osallistujien kokemusta osallisuudesta. Tavoitteena on rakentaa työväline, joka paitsi tukee osallisuutta myös, sopii lastensuojelun arkeen.
Tässä artikkelissa raportoidaan ensimmäisen työpajan kokemuksia siihen osallistujien näkökulmasta. Keräämme koko kehittämisprosessin aikana arviointia menetelmän kehittämiseksi. Lisäksi menetelmän juurtumista tarkastellaan vaikuttavuusketjun avulla (Laihonen ym., 2024), ja yhtenä juurtumista mittaamisen menetelmänä käytetään NoMad-kyselyä (Vuokila-Oikkonen, 2024). Kehittämisprosessin kokemuksia ja tuloksia julkaistaan myös hankkeen edetessä.
Toinen tarina -hanke
- Toinen tarina -hankkeessa kehitetään lastensuojelun ammattilaisten käyttöön tarinallisuuteen ja voimavarakeskeisyyteen perustuva työväline.
- Tavoitteena on tukea erityisesti lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevien ammattilaisten työtä sekä vahvistaa lasten ja nuorten minäkuvaa ja hyvinvointia.
- Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR).
- Sen toteuttajat ovat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kulttuuriosuuskunta Ilme ry ja Auta Lasta ry:n Heinäsalmen lastensuojelulaitos.
- Hanke kestää keväästä 2026 kevääseen 2028.
Lähteet
Keskitalo, E., & Vuokila-Oikkonen, P. (toim.). (2021). Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin – kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen. (Diak Työelämä 25). Diakonia-ammattikorkeakoulu.http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-392-6
Laihonen, H., Kork, A.-A., Lunkka, N., Sinervo, L.-M., Sillanpää, V., Kokko, P., & Hyvärinen, J. (2024). Vaikuttavuuden johtamisen mekanismit – lähtökohtia ja edellytyksiä hyvinvointialueille. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 61(1), 75–92. https://doi.org/10.23990/sa.126151
Leinonen, L., Alin, M., Kaittila, A., Vornanen, R., & Anis, M. (2026). Sijaishuollossa koettu turvattomuus lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkaiden varhaisissa elämänkuluissa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 63(3), 706–720. https://doi.org/10.23990/sa.176788
Vuokila-Oikkonen, P. (13.2.2025). Elämäni Tarinana -menetelmä tuo uusia näkökulmia elämään. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092032
Vuokila-Oikkonen, P. (12.6.2024). Elämäni tarinana -menetelmän käyttöönotto on muutosprosessi. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732296
Kirjoittajat
Päivi Vuokila-Oikkonen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Erityisasiantuntija, TtT, psyk. sh, pedagogi, työelämän kehittäjä -muutos valmentaja – työnohjaaja (STO ry), LP-NP- kouluttaja, Erätauko-ohjaaja
