WHO:n (2025) mukaan yli miljardi ihmistä elää maailmanlaajuisesti mielenterveysongelmien kanssa. Vaikka haasteet ovat laajoja, käytettävissä on kustannustehokkaita ja toteuttamiskelpoisia strategioita mielenterveyden edistämiseksi, suojelemiseksi ja palauttamiseksi.
Tarve systemaattisille toimille on kiistaton ja kiireellinen, erityisesti koska mielenterveyden merkitys on sekä itseisarvoinen että hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen toimijuuden kannalta keskeinen.
Euroopan unionissa joka kuudes nuori kärsii mielenterveysongelmista, mikä heijastuu laajasti eri yhteiskuntiin. Nuorten mielenterveyden tilannetta kuvaavat seuraavat keskeiset havainnot:
- 49 prosenttia nuorista raportoi, että heidän tarpeensa mielenterveyspalveluille jäävät täyttymättä.
- Itsemurha on toiseksi yleisin kuolinsyy 15–19-vuotiailla.
- 40 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ilmoittaa mielenterveys- tai hyvinvointiongelmista.
- Joka viides opiskelija täyttää diagnosoitavan mielenterveyshäiriön kriteerit opintojensa aikana.
- COVID-19-pandemian jälkivaikutukset näkyvät lisääntyneenä ahdistuneisuutena, yksinäisyytenä ja koulunkäynnin keskeyttämisenä.
- Tytöt ja sukupuolivähemmistöt raportoivat huomattavasti korkeampia ahdistuneisuustasoja koko Euroopassa.
- Alueelliset erot ovat merkittäviä: palvelujen saatavuus on heikompi ja stigma voimakkaampi erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopassa.
- Digitaaliset ympäristöt luovat sekä uusia mahdollisuuksia vertaistukeen että riskejä, kuten verkkokiusaamista ja kehonkuvaongelmien vahvistumista.
Suuntaviivoja mielenterveyden edistämisen kehittämiselle
Euroopan tasolla tavoitteena on muodostaa yhtenäinen näkemys mielenterveyden roolista ja kehittämisestä. WHO:n Euroopan alue ja EU korostavat, että mielenterveys ei ole ainoastaan terveyssektorin vastuulla. Sen tulee näkyä laaja-alaisesti eri politiikkalohkoissa—koulutuksessa, työllisyydessä, ympäristö- ja digipolitiikassa, kulttuurissa sekä kaupunkisuunnittelussa (EU Comprehensive Approach to Mental Health, 2023).
Mielenterveyttä tulee tarkastella strategisena investointina. Ennaltaehkäisevät toimet vähentävät pitkän aikavälin kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä, ja ne ovat erityisen vaikuttavia nuorten ja haavoittuvien ryhmien kohdalla. Keskeisiä tavoitteita ovat mielenterveyden yhdenvertaisuuden vahvistaminen, syrjinnän vähentäminen ja stigmaan liittyvien esteiden purkaminen.
Kriisitilanteet — kuten COVID-19-pandemia ja sota Ukrainassa — ovat lisänneet mielenterveysriskejä. Näissä tilanteissa korostuu psykologisen ensiavun, henkisen tuen ja koulutuksen vahvistaminen (WHO 2025).
Ennaltaehkäisevät toimet vähentävät pitkän aikavälin kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä, ja ne ovat erityisen vaikuttavia nuorten ja haavoittuvien ryhmien kohdalla.
EU:n komission ja WHO:n mukaan huomattava osa ihmisistä, joilla on mielenterveyden häiriöitä, ei saa tarvitsemiaan palveluja. Syinä ovat palvelujen heikko saatavuus, korkeat kustannukset ja stigmaan liittyvät esteet. Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää muun muassa mielenterveysalan henkilöstön osaamisen ja työolosuhteiden vahvistamista, palveluiden määrän ja saavutettavuuden parantamista, sekä toimivien, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen kehittämistä (Kansallinen mielenterveysstrategia i.a 2025, Fiorillo 2025).
Painopiste tulee siirtää ehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen. Koulut ovat keskeisiä kasvuympäristöjä, joissa voidaan vahvistaa lasten ja nuorten resilienssiä ja tarjota ennaltaehkäisevää tukea (EU Comprehensive Approach to Mental Health, 2023).
Ennaltaehkäisy ja resilienssin vahvistaminen
Euroopan tasolla mielenterveysongelmien ehkäisy sekä lasten ja nuorten selviytymiskyvyn vahvistaminen ovat keskeisiä strategisia tavoitteita. Sekä nuorisopolitiikan suunnitelmissa että uudessa mielenterveyssuunnitelmassa painotetaan ennakoivia investointeja. Näitä ovat esimerkiksi nuorten emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittäminen, mielenterveyttä tukevien ympäristöjen rakentaminen sekä riskitekijöiden vähentäminen jo ennen vakavien ongelmien puhkeamista.
WHO:n (2025) mukaan erityisen vaikuttavia ovat koulupohjaiset sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen ohjelmat, jotka toimivat tehokkaasti kaikilla tulotasoilla. Lisäksi keskeisiä ovat mielenterveyttä suojelevat politiikat ja lait, henkilöstön osaamisen systemaattinen kehittäminen sekä yhteisö- ja digitaaliympäristöjen turvallisuuden parantaminen.
Sosiaalisen kestävyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen eurooppalainen ulottuvuus
Harmony- hankkeessa (Interreg Europe 2025a) ovat mukana Espanja, Albania, Belgia, Liettua, Bosnia ja Hertsegovina, Ranska, Portugali, Bulgaria ja Suomi. Diak on mukana niin sanottuna neuvonantajakumppanina. Näissä kumppanuusmaissa on selvitysten ja tutkimusten mukaan samanlaiset haasteet mielenterveydessä kuin muissakin Euroopan maissa, toisissa korostuu hiukan jokin asia enemmän kuin toisissa maissa. Tämä tarjoaa hyvät edellytykset Interreg Europe-ohjelman mukaiselle kokemusten vaihdolle ja toisilta oppimiselle (Interreg Europe 2025b), joiden pohjalta mukana olevat alueet kehittävät alueensa politiikkatoimia ja käytännön ratkaisuja mm. nuorten yksinäisyyteen, sosiaalisen median haittavaikutusten vähentämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.
Harmony-hanke (Interreg Europe 2025a) kokoaa yhteen yhdeksän Euroopan aluetta tarkastelemaan nuorten mielenterveyteen liittyviä haasteita ja niihin kytkeytyviä rakenteellisia tekijöitä. Vaikka osallistuvien maiden – Espanjan, Albanian, Belgian, Liettuan, Bosnia ja Hertsegovinan, Ranskan, Portugalin, Bulgarian ja Suomen – sosiaaliset kontekstit vaihtelevat, nuorten mielenterveyden ongelmien perusta on monin osin yhteinen. Tämä tarjoaa otollisen ympäristön kokemusten vaihdolle ja yhteisen oppimisen prosesseille, jotka ovat Interreg Europe -ohjelman keskiössä (Interreg Europe 2025b).
Diakin strategia (2024) painottaa sosiaalisen kestävyyden vahvistamista ja eriarvoistumisen ehkäisemistä. Harmony-hanke kytkeytyy tähän tavoitteeseen kolmella tavalla. Ensiksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kautta mahdollistaen eriarvoisuuden juurisyiden tarkastelun laajassa eurooppalaisten alueiden välisten yhteneväisyyksien ja erilaisuuksien kautta. Tämä tukee Diakin tavoitetta toimia sosiaalisen kestävyyden suunnannäyttäjänä vuoteen 2028 mennessä: eurooppalainen yhteistyö vahvistaa Diakin kykyä tunnistaa, analysoida ja purkaa eriarvoistumista tuottavia rakenteita.
Toiseksi Diakin pyrkimys vahvistaa yhdenvertaisia oppimismahdollisuuksia saa hankkeen kautta vertailevaa aineistoa siitä, miten nuorten mielenterveyttä tuetaan eri maiden koulutusjärjestelmissä. Tämä vertailu on arvokasta etenkin tilanteissa, joissa mielenterveyden haasteet heikentävät opiskelukykyä ja lisäävät syrjäytymisriskiä. Harmony-hankkeen tuottama tieto voi siten tukea Diakia kehittämään saavutettavampia ja opiskelijoiden hyvinvointia vahvistavia pedagogisia ratkaisuja. Kolmanneksi Diakin strategia korostaa TKI-toiminnan laajentamista sekä digitaalisten ja yhdenvertaisuutta tukevien ratkaisujen kehittämistä. Hankkeen aikana voidaan kumppaneille esitellä ja käytännön toimia, kuten varhaisen tuen digitaalisia työkaluja, yhteisöllisyyttä vahvistavia menetelmiä ja nuorten yksinäisyyttä ehkäiseviä toimintamalleja ja rohkaista heitä kokeilemaan niitä. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia uusiin avauksiin niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä TKI-toiminnassa samalla kun se mahdollistaa kumppanuuksien laajenemisen.
Mielenterveyden edistäminen globaalisti: ohjelmat, käytännöt ja kehittämistarpeet
Mental Health Atlas (2024) kartoittaa mielenterveyden edistämisen tilannetta 144 maassa. Tulokset osoittavat, että 63 prosenttia vastaajamaista raportoi toteuttavansa vähintään kahta toimivaa mielenterveyden edistämisen tai ehkäisyn ohjelmaa. Ohjelmat keskittyvät pääosin varhaislapsuuden kehityksen tukemiseen (86 % maista), itsemurhien ehkäisyyn (80 %) sekä oppilaiden mielenterveyden vahvistamiseen (78 %).
Lähes puolella maista (49 %) on käytössään joko erillinen tai integroidun politiikan osana toteutettu kansallinen itsemurhien ehkäisystrategia, -politiikka tai -suunnitelma sekä konkreettinen ehkäisyohjelma. Kolmannes valtioista arvioi omaavansa hyvin toimivan itsemurhien ehkäisyohjelman. Vaikka kehitystä on tapahtunut ja ongelmaan on selvästi herätty, merkittäviä edistysaskeleita tarvitaan edelleen.
Korkeakouluilla — kuten Diakilla — on keskeinen rooli syventää ymmärrystä mielenterveyden ja eriarvoisuuden välisistä mekanismeista sekä soveltaa tätä tietoa käytännön kehittämistyöhön. Hankkeen eurooppalainen näkökulma tarjoaa myös arvokkaan mahdollisuuden tarkastella suomalaisen hyvinvointijärjestelmän vahvuuksia ja tunnistaa sen kehittämistarpeita kansainvälisessä vertailussa.
Lähteet
EU comprehensive approach to mental health. 2023. Saatavilla 28.11.2025. https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/priorities-2019-2024/promoting-our-european-way-life/european-health-union/comprehensive-approach-mental-health_en
Fiorillo, Andrea 2025. A roadmap for better and personalized mental health care in Europe: the priorities of the European Psychiatric Association. 2025. Cambridge University Press. Saatavilla 28.11.2025. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC12188326/
Guidelines on wellbeing and mental health at school . 2024. European School Education Platform. Saatavilla 28.11.2025. https://school-education.ec.europa.eu/en/discover/news/guidelines-wellbeing-and-mental-health-school
Interreg Europe (2025a). HARMONY – Health and Resilience: Mental Empowerment for New Youth Interreg Europe
Interreg Europe (2025b).What is Interreg Europe? Interreg Europe
Kansallinen mielenterveysstrategia 2020-2030.(i.a.) Saatavilla 28.11.2025. https://stm.fi/mielenterveysstrategia
Mental Health Atlas 2024. Saatavilla 28.11.2025. https://www.scribd.com/document/918036605/AP-Mental-Health-Atlas-2024
WHO (2025) Mental health. Saatavilla 28.11.2025. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response
World Health Organization. (2025) Saatavilla 28.11.2025. https://www.who.int/europe/home?v=welcome
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116981
