Emotionaalisen kehityksen ymmärtäminen vammaisalalla on palkitsevaa monin tavoin. Kun tukea tarvitsevan henkilön tuntee hyvin ja tunnistaa hänen emotionaalisen kehityksensä vaiheen, voi hänelle tarjota oikeanlaista apua ja ohjausta eri tilanteissa.
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeen PORTTI-valmennuksessa kuultiin ennakoivasta toiminnasta ja tilannearvioinnista vammaisalalla (Sauna-aho, 2025). Tieto auttaa ymmärtämään ihmisten käyttäytymisen taustalla olevia syitä ja emotionaalisia tarpeita sekä vähentämään haastavaksi koettua käyttäytymistä.
Emotionaalisen kehitys ja sen vaiheet
Emotionaalinen kehitys tarkoittaa tunteiden eriytymisen, tunnistamisen ja säätelyn kehittymistä. Se vaikuttaa vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen muotoutumiseen sekä näkyy esimerkiksi henkilön kyvyssä hallita käyttäytymistään ja toimia tavoitteellisesti.
Kaikki ihmiset käyvät läpi samat emotionaalisen kehityksen vaiheet (Došen, 1990)
- Sopeutuminen (0–6 kk)
- Sosiaalistuminen (7–18 kk)
- Yksilöllistyminen (19–36 kk)
- Minä-tietoisuus (4–7 v)
- Realistinen minä (8–12 v)
Myös aikuiset voivat stressaavissa tilanteissa reagoida varhaisten vaiheiden mukaisesti. Esimerkiksi väsymys, suru tai ylikuormitus voivat saada meidät käyttäytymään lapsenomaisesti. Sama pätee tukea tarvitseviin ihmisiin – vaikka he olisivat kognitiivisesti taitavia, heidän toimintansa voi välillä vastata varhaisille kehitysvaiheille tyypillistä käyttäytymistä.
Emotionaalisten perustarpeiden merkitys voi vaihdella eri tilanteissa, eivätkä kaikki tukea tarvitsevat henkilöt välttämättä saavuta koskaan kaikkia vaiheita. Toimintakyky voi vaihdella esimerkiksi psyykkisen sairauden, traumojen tai ympäristön tuen mukaan. Kun stressaavia tekijöitä, ärsykkeitä tai muutoksia on vähemmän, haastavaksi koettu käyttäytyminen usein vähenee ja arki sujuu tasaisemmin.
Kehitysvaiheen tunnistaminen ohjaustavan perustana
Emotionaalinen kehitysvaihe voidaan tunnistaa siihen luodulla arviointivälineellä (SEO-R²; Morisse & Došen, 2016) tai tutustumalla huolellisesti kunkin vaiheen tyypillisiin käyttäytymisen piirteisiin ja havainnoimalla ihmisen käyttäytymistä. Tämä pohjalta voidaan pohtia, millaisesta emotionaalisesta tuesta ja ohjaamisesta henkilö kussakin elämäntilanteessaan hyötyy.
Varhaisissa sopeutumisen ja sosiaalistumisen vaiheissa (1–2) henkilö ei pysty hallitsemaan itse omia tunnetilojaan tai käyttäytymistään. Tunteet näkyvät kokonaisvaltaisina ja voivat vaihtua nopeasti. Henkilö tarvitsee ohjaukselta ennen kaikkea turvaa ja läsnäoloa. Fyysinen läheisyys, aistien hyödyntäminen ja tuttujen tai läheisten ihmisten johdonmukainen saatavilla olo ovat avainasemassa.
Yksilöllistymisen vaiheessa (3) toiminta onnistuu jo hiukan paremmin vertaistenkin kanssa, vaikka esimerkiksi riitatilanteita vielä syntyykin. Selkeät rajat ja säännöt ovat edelleen tärkeitä. Fyysinen ohjaus ja yhdessä oleminen tukevat toimintaa.
Minä-tietoisuuden vaiheessa (4) sosiaaliset taidot kehittyvät, henkilö osaa jo pyytää apua ja toimii itsenäisemmin. Ohjauksessa voi olla fyysistä etäisyyttä, se voi olla sanallista ja vaihtoehtoja tarjoavaa. Positiivinen palaute, luottamuksen vahvistaminen ja ylpeyden ilmaiseminen kannustavat.
Realistisen minän vaiheessa (5) henkilö kykenee tarkastelemaan omaa toimintaansa, ottamaan vastuuta ja näkemään asioita myös toisen näkökulmasta. Taitojen tunnistaminen ja taustatuki ovat tässä vaiheessa keskeisiä.
Yksi parhaista keinoista ehkäistä haastavaa käyttäytymistä on tuntea tukea tarvitseva henkilö ja hänen emotionaaliset tarpeensa mahdollisimman hyvin.
Tunteminen auttaa ennakoimaan tilanteita
Yksi parhaista keinoista ehkäistä haastavaa käyttäytymistä on tuntea tukea tarvitseva henkilö ja hänen emotionaaliset tarpeensa mahdollisimman hyvin. Arjen havainnointi auttaa ymmärtämään, mitkä asiat häntä motivoivat tai ovat hänelle vaikeita. On tärkeää ymmärtää kokonaisuutta ja arvioida, mitkä tekijät voisivat olla haastavaksi koetun käyttäytymisen taustalla.
Taustalla vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi:
- Opitut toimintamallit vaikean tai epämiellyttävän tilanteen ratkaisemiseksi
- Kommunikaation ja vuorovaikutuksen haasteet
- Mielekkään tekemisen puute
- Vaatimusten epäsuhta (kognitiiviset, emotionaaliset)
- Aistitiedon käsittelyn poikkeavuudet
- Somaattiset sairaudet tai vaivat
- Emotionaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn epäsuhta.
Ennakoinnin taito auttaa ihmisen tukemisessa ja hankalien tilanteiden välttämisessä (esim. ryöpsähtävät tunteenpurkaukset tai aggressiivinen käytös). Kun opimme tunnistamaan varoitusmerkkejä – kuten levottomuutta, tietynlaista ääntelyä tai kuljeskelua – voidaan ennakoida tilanteita ja valita rauhoittava toimintatapa. Käyttäytymisen taustalla olevien syiden ymmärtäminen auttaa työntekijää jopa intuitiivisesti valitsemaan sopivan tavan toimia tilanteen rauhoittamiseksi. Toimivia tapoja kannattaa jakaa työyhteisössä koko tiimin hyödyksi.
Mielekkyyttä ja onnistumisen kokemuksia arkeen
Emotionaalisen kehityksen ymmärtäminen auttaa rakentamaan toimivampaa vammaisalan arkea koko yhteisölle. Kun ymmärretään paremmin käyttäytymisen taustalla vaikuttavat emotionaaliset tarpeet ja vastataan niihin, voidaan samalla lisätä oman työn merkityksellisyyden tunnetta.
Emotionaalisiin tarpeisiin onnistuneesti vastaaminen lisää arjen sujuvuutta sekä vastavuoroisia hetkiä ja mielekkäitä yhteisiä kokemuksia. Oikeanlaisen ohjaustavan myötä työntekijän pystyvyyden tunne lisääntyy, ja kaikkien päivittäinen kokemus arjesta paranee.
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeen tavoitteena on lisätä alan vetovoimaa, työssä viihtymistä sekä työyhteisöjen kielitietoisuutta. Lisätietoa blogin aiheesta löydät hankkeemme PORTTI-valmennuksen materiaaliosiosta vuorovaikutustilanteet asiakastyössä ja työyhteisöissä: Materiaalit – Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hanke
Tässä blogissa on käytetty Copilot -tekoälysovellusta tekstin kieliasun muokkaamiseen ja tekstin sujuvoittamiseen (käytetty 11.9.2025).
Lähteet
Došen, A. (1990). Psychische en gedragsstoornissen bij zwakzinnigen: Een ontwikkelingsdynamische benadering. Meppel: Boom uitgevers.
Došen, A. (2005). Emotional development in persons with intellectual disability: A clinical approach. Whurr Publishers.
Morisse, F., & Došen, A. (toim.). (2016). SEO-R2: Emotionaalisen kehityksen asteikko kehitysvammaisia varten – Tarkistettu versio2. Garant. Suomennos: Sanna van Leeuwen.
Sauna-aho, O. (2025). Ennakoiva toiminta ja tilannearviointi [Luentomateriaali]. Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeen PORTTI-valmennus. https://uvva.diak.fi/wp-content/uploads/sites/68/2025/09/8-Ennakoiva-toiminta-ja-tilannearviointi.pdf
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494515
