Opettajien kahvipöytäkeskustelujen vakioaiheeksi nopeasti noussut tekoäly ja miten opiskelijat väärinkäyttävät sitä tehtävissä ja kokeissakin. Tekoälyn käytössä ja siihen suhtautumisessa on useita näkökohtia, joista tässä nostetaan esille kolme.
Opiskelijat käyttävät tekoälyä yhtä rutiininomaisesti kuin tekstiviestiä ja Googlea. Kieltoukaaseja tekoälyn väärän käytön osalta julistetaan tuon tuostakin, mutta ilmiö sinällään ei poistu mihinkään. Tekoäly on niin merkittävä innovaatio ja massiivinen teknologia, että sen käytön merkittävä rajoittaminen vertautuu muinaisen kieltolain toteuttamisyrityksiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tekoälyvilppi tulisi hyväksyä. Päinvastoin: tekoälyvilpillä voi olla yhteiskunnalle arvaamattomia seuraamuksia.
Opiskelijoiden parissa on tunnistettavissa ainakin kolmenlaista suhtautumista tekoälyn hyödyntämiseen. Ne on jaoteltu tässä ”tietämättömään”, ”hyvään” ja ”pahaan” käyttöön.
Tietämättömät
Kokemus on osoittanut, että ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilla korkeakouluissa ja lukioissa on usein epäselvä käsitys, miten tekoälyä tulee opinnoissa hyödyntää. Osa on aidosti siinä käsityksessä, että tekoäly on uutta hienoa teknologiaa, jota pitää maksimaalisesti hyödyntää.
Tekoälyä saatetaan käyttää opiskelutehtävissä rutiininomaisesti, koska ”sieltähän se tieto nopeiten löytyy” – kuten eräs opiskelija on todennut. Tekoälyn estottomassa käytössä on usein kyse pelkästä tietämättömyydestä; asiaintila voidaan useimmiten korjata opettajan selväsanaisella henkilökohtaisella ohjauksella.
Hyvät
Opiskelijataitojen kehittyessä opintoihinsa vakavasti suhtautuvat opiskelijat ottavat tekoälyn mentorin rooliin, ei kirjuriksi. He käyttävät tekoälyä esimerkiksi hankalien käsitteiden tai laskutehtävien ratkaisutavan selittämiseen oppiakseen asian kunnolla. Tekoäly ei tee tehtäviä opiskelijan puolestavaan opiskelija pyrkii sen avulla oppimisprosessin ja ymmärryksen tehostamiseen ja syventämiseen.
Myös opinnäytetyön suunnittelussa ja näkökohtien valinnassa tekoäly on oivallinen ja väsymätön ohjaaja. Seuraava keskustelu käytiin erään hyvämaineisen lukion abiturientin kanssa.
– Käytetäänkö lukiossa tekoälyä tehtävien tekemisen?
– Jep, sillä tehdään *******n ja ********n tehtävät?
Miksi?
– Ne ei ole niin tärkeitä.
– Entä matematiikka, fysiikka ja kemia?
– No ei tietenkään, ne pitää osata oikeasti.
Lukijan ratkaistavaksi jää, oliko abiturientti sisäistänyt tekoälyn tarkoituksenmukaisen käytön.
Opiskelijataitojen kehittyessä opintoihinsa vakavasti suhtautuvat opiskelijat ottavat tekoälyn mentorin rooliin, ei kirjuriksi.
Pahat
Tekoälyllä tehtävää vilppiäkin esiintyy. Toisinaan opiskelijan palauttama tehtävä on ilmiselvästi tekoälyllä tehty, mikä ärsyttää usein opettajaa. Eräs opiskelija palautti valmentavan ruotsin pienen kirjoitustehtävän– sujuvalla norjan kielellä.
Opiskelijoiden tekoälyvilppi aiheuttaa harmia: opettajan tulisi kuulustella opiskelija ja tehdä ilmoitus, ja rehtorinpuhuttelu tai jopa opiskeluoikeuden menetys on mahdollinen. Kansainvälisesti mittakaava on vielä suurempi. Tieteellisten julkaisujen saaminen arvostettuihin tiedelehtiin on äärimmäisen tärkeää tutkijan uran kannalta, sillä ne vaikuttavat esimerkiksi urakehitykseen ja siten palkkoihin – puhutaan miljoonista euroista tai dollareista henkilön elinkaaren aikana. Lääketutkimuksen tuloksia ajatellen summat ovat vieläkin suurempia. Lääkkeen hyväksyminen on tarkka prosessi, jossa tieteellisellä arviolla on merkittävä osuus. Tämä arviointi tehdään tieteellisissä julkaisuissa. Kiusaus olla paha – eli hyödyntää tekoälyä – suurten rahojen häämöttäessä on huomattava.
Yle-uutiset raportoi, että lähes 3 000 lääketieteellistä artikkelia sisältää valeviittauksia Lancet-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan. Ylen uutisen mukaan yhteensä 97,1 miljoonan viitteen joukosta tunnistettiin runsaat 4 000 viittausta, joita ei ole olemassa tieteellisissä tietokannoissa. Valeviittauksia oli noin 2 800 artikkelissa. Esimerkiksi yhdessä valeviittauksia sisältäneessä artikkelissa oli 30 viittausta, joista 18 oli vääriä. Uutisen mukaan ilmiö on riski potilasturvallisuudelle, eikä terveysalan ammattilaisilla tai hoitosuositusten tekijöillä ole keinoa selvittää, viittaavatko hoitosuositusten taustalla olevat lähteet todellisiin tutkimuksiin.
On selvää, että näiden tieteellisten (tai ”tieteellisten”) artikkelien kirjoittajat eivät ole opiskelijoita vaan kokeneita tohtoritason tutkijoita. Silti kiusaus oikaista on käynyt liian suureksi. Tekoälyvilpillä voi olla katastrofaaliset seuraukset – eikä tietenkään kyse ole vain yhden tutkijan uskottavuudesta vaan ihmispopulaatioiden hengestä ja terveydestä.
Tekoälyn seuraukset näkyviksi
Lehtorin on syytä ottaa tekoälyn huolimattoman käytön erilaiset mahdolliset seuraukset puhuessaan aiheesta opiskelijoiden kanssa. Tekoälyvilppi ja sen seuraukset eivät koske vain meitä tai teitä vaan myös heitä – kaikkia. Vilpin seuraukset voivat osoittautua ennakoimattoman suuriksi. On hyvä tiedostaa, että tekoälyvilppi on sekä paikallinen että globaali ongelma.
Käytännön ohje tieteellisten artikkeleiden lukemiseen opiskelijoille on, että artikkeli näyttää tieteelliseltä ja sisältää vakuuttavan määrän viittauksia on hyvä asia, mutta lopullinen tae artikkelin laadusta se ei ole. Terve epäily on – tervettä.
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
