Monikielisyys haastaa yhteiskuntaa monella tapaa. Tekoäly voi osaltaan tuoda haasteisiin ratkaisuja.
Suomalainen yhteiskunta on monikielistynyt vauhdilla. Vuonna 2000 Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan noin 100 000 vieraskielistä ja 25 vuotta myöhemmin vieraskielisiä on reippaasti yli 600 000. Monikielisyys on rikkautta, mutta se myös haastaa yhteiskunnan toimintaa, kun emme välttämättä voikaan viestiä suoraan omalla äidinkielellämme. Tulkkaus on osa yhteiskunnan toimivaa monikielisyyttä, kun suomea tai ruotsia vielä osaamattomat ihmiset hoitavat oman elämänsä kannalta tärkeitä asioita, kuten käyntejä terveydenhuollossa, Kelassa tai poliisilla.
Suurten kielimallien hyödyntämisen mahdollisuudet ja haasteet
Toistaiseksi Suomessa tulkkeina ovat toimineet pääasiassa ihmistulkit. Suurten kielimallien kehityksen myötä on noussut esiin ajatus, että tulkkauksen erilaisissa asiointitilanteissa voisikin hoitaa tekoälytulkki. Tekoälyn käyttöä voidaan perustella esimerkiksi alemmilla kustannuksilla, saatavuudella, vieraskielisten asiakkaiden paremmalla yksityisyyden suojalla ja molempien osapuolten vahvemmalla toimijuuden kokemuksella. Voidaan myös ajatella, että tekoälyn käyttö lisää yhdenvertaisuutta, kun kaikissa tilanteissa käännöksen kieleltä toiselle hoitaa kone.
On vielä epäselvää, millä tavoin tekoälyn käyttö soveltuu käytännössä tulkkaukseen ja millaisia riskejä siihen mahdollisesti liittyy.
On vielä epäselvää, millä tavoin tekoälyn käyttö soveltuu käytännössä tulkkaukseen ja millaisia riskejä siihen mahdollisesti liittyy. Esimerkiksi suurissa kielimalleissa on joitakin tunnistettuja haasteita, joita ei ole pystytty kokonaan ratkaisemaan. Yksi tällainen ilmiö on hallusinointi, joka tarkoittaa, että kielimalli esittää totena virheellistä tai keksittyä tietoa. Hallusinointi johtuu siitä, että kielimalleja on koulutettu internetin valtavalla tekstimassalla, joka pitää sisällään paljon myös valheita, väärää tietoa ja ironiaa. Toinen haaste on vinoumat; kielimallit heijastelevat koulutustekstimassassa olevia painotuksia, jotka voivat olla esimerkiksi kulttuurisia, kielellisiä tai sukupuolittuneita.
Lisääkö tekoälytulkkauksen käyttö eriarvoisuutta?
Asiointitilanteissa kohtaavat suomalaista viranomaisinstituutiota edustava, yleensä valtakieltä puhuva henkilö ja suomea osaamaton yksilö, jonka tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen toimintatavoista voivat olla hyvin vähäiset. Tekoälyn käyttö saattaa vahvistaa tätä valta-asetelmien epäsuhtaa. Viranomaisella on todennäköisesti osaamista huomioida tekoälytulkkaus omassa puheessaan, kun taas hänen asiakkaansa saattaa olla tottumaton tekoälyn käyttäjä eikä tiedä, miten se tulisi ottaa huomioon. Eriarvoisuutta voi myös liittyä ryhmiin, joiden kohdalla monikielisessä viestinnässä turvaudutaan tekoälyyn. Vuorovaikutuksen haasteet ovat todennäköisesti erilaisia työperäisten maahanmuuttajien ja kiintiöpakolaisten kohdalla.
Toinen tekoälyn hyödyntämiseen liittyvistä eriarvoisuuden haasteista liittyy siihen, miten kielimalleja koulutetaan ja minkälaisilla aineistoilla se tehdään. Esimerkiksi arabia ja venäjä ovat kieliä, joiden puhujilla on niin sanastoon kuin ääntämykseen liittyvää vaihtelua riippuen alueesta, jossa kielenkäyttäjät ovat kielen omaksuneet. Puheen sisältöä myös kontekstualisoidaan eri tavoilla esimerkiksi äänen voimakkuudella, ilmeillä tai eleillä. On epäselvää, käytetäänkö tekoälyn kouluttamiseen standardikielen aineistoja ja miten se pystyy käsittelemään kielen vaihtelusta johtuvia piirteitä.
Tulkin tehtävä on kantaa vastuuta monikielisen viestinnän onnistumisesta
Tekoälyn käyttöä tulkkauksessa tarkasteltaessa herää kysymys, voidaanko tekoälyn olettaa kantavan vastuuta monikielisen vuorovaikutuksen onnistumisesta. Kumpikaan monikielisen viestinnän osapuoli ei pysty arvioimaan tekoälyn tekemää tulkkausta, joten virheet saattavat jäädä huomaamatta. Ihmistulkeilla puolestaan on kyky reflektoida ja kantaa vastuuta monikielisen vuorovaikutuksen onnistumisesta.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109686
