Ammattikorkeakoulun opiskelijat kirjoittavat opinnäytetyönsä alkuun englanninkielisen abstraktin, jonka on tarkoitus olla opinnäytteen sisällön napakka yleisesittely. Tekstin tulee olla itsenäinen ja ymmärrettävissä ilman opinnäytetyön lukemista. Abstraktien kirjoittamisessa tekoäly on nykyisin rutiininomaisesti käytössä. Ovatko tekstit siis moitteettomia? Kyllä ja ei.
Korkeakouluissa ja yliopistoissa lopputyön englanninkielinen abstrakti kirjoitetaan, kun opinnäytetyö on muuten valmis. Abstrakti jää tieteellisiin tietokantoihin, ja sen avulla kansainvälinen lukijakunta pystyy tutustumaan opinnäytetyön olennaiseen sisältöön ja pohtimaan, olisiko opinnäytetyön lukeminen (tekoälyllä englanniksi käännättämisen jälkeen) heidän intresseissään. Voidaan sanoa, että abstrakti on opinnäytetyön käyntikortti, ja sen tulisi olla vakuuttava.
Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden englanninkielisten abstraktien kielen taso on parantunut huimasti muutaman viimeisen vuoden aikana. Ei tietenkään ole sattuma, että muutos tapahtui tekoälyn laajan käyttöönoton myötä. Suomenkielinen tiivistelmä, joka myös on pakollinen opinnäytetyössä, usein käännetään tai uudelleen muotoillaan englanniksi, ja lopputulos on tavallisesti kielellisesti lähes virheetön. Englanninkielisen abstraktin tarkastajan työtä tekoälyn tekemä esityö toki helpottaa: korjattavaa on vähän, toisinaan ei ollenkaan. Uusia ongelmia tekoäly on silti abstraktigenreen tuonut.
Tekoälyabstraktien dilemma
Tekoälykauden perusopinnäytetyön englanninkielinen abstrakti voi olla kielellisesti erinomainen, mutta tekstin napakkuus vaikuttaa heikentyneen. Abstraktin tarkastajan subjektiivinen kokemus on, että abstraktit alkavat olla useimmiten jo lähes sivun mittaisia; asiasanat tekstin lopussa saattavat ylettyä jo toiselle sivulle.
Tekoälykauden perusopinnäytetyön englanninkielinen abstrakti voi olla kielellisesti erinomainen, mutta tekstin napakkuus vaikuttaa heikentyneen.
Abstraktin tarkastajan hypoteesi on, että tekoälyä nykyään käytetään ”koko rahalla” siten, että siltä pyydetään liian yksityiskohtainen katsaus tehtyyn opinnäytetyöhön, mikä usein tarkoittaa rönsyilevää lopputulosta. Hyvä abstrakti on ideaalitilanteessa sangen nuiva tekstilaji: siinä esitellään lakonisesti ja korulauseitta opinnäytetyön tulokset ja niistä tehtävät johtopäätökset. Työn tausta voidaan myös esitellä, mutta se tehdään hyvin tiiviisti, virke tai kaksi riittää mainiosti. Vaikuttaa siltä, että tekoälylle annetaan liikaa vapautta hahmotella työn tausta jopa yleisen yhteiskunnallisen tilanteen tasolla. Samalla työn yksityiskohdat, esimerkiksi haastateltavien valinta ja prosessin haasteet, esitellään (tai annetaan esitettäväksi) tavalla, joka ei abstraktissa ole tarkoituksenmukainen; tällaiset seikat kuuluvat varsinaiseen opinnäytetyötekstiin.
Abstraktin pituuden osalta sivu on liikaa; puolisivua tekijätietoineen ja asiasanoineen on riittävä. Hyvän abstraktin sisältöteksti mahtuu itse asiassa yhteen kappaleeseen. Opiskelijat on syytä totuttaa siihen, että opintojen jälkeisissä kirjoitustehtävissä, esimerkiksi ammattilehteen kirjoitettavan artikkelin tapauksessa, abstraktille on varattu sanamäärältään rajattu mallipohja, joka useimmiten vastaa lyhyehköä tekstikappaletta.
Tekoälyn käyttö abstrakteissa
Tämän tekstin kirjoittaja ei ota kantaa siihen, onko tekoälyn käyttö abstraktien kirjoittamisen apuna (tai jopa kirjoittajana) oikein tai väärin. Kielelliset virheet tekoäly toki eliminoi tehokkaasti.
Ehkäpä tekoälylle annettava prompti abstraktin osalta voisi olla:
”Esitä tiiviisti ja nuivan neutraalisti työn tärkein sisältö siten, että teksti on pituudeltaan korkeintaan kaksikolmasosaa sivua. Käytä adjektiiveja vähän ja vain hyvin perustellusti. Älä arvota työtä. Ota lukijan näkökulma huomioon – erityisesti sellaisen, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä Suomesta eikä suomalaisesta yhteiskunnasta.”
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
