Sosiaalityöllä segregaatiota vastaan

Segregaatio on mielenkiintoinen ja moniulotteinen ilmiö, jota turhan usein typistetään vain asuinalueiden eriytymistä kuvaavaksi ilmiöksi, tai huoleksi siitä, että eri taustoista tulevat lapset käyvät eri kouluja. Sosiologisesti ajatellen segregaatiota tapahtuu myös ihmisten arvoissa ja asenteissa tai pääsyssä palveluihin ja erilaisiin tulevaisuuden näkymiin. Toleranssi eriarvoisuudelle on myös yhdenlaista segregaatiota. Jos vaikka työmatkallaan toistuvasti kävelee maassa nukkuvien asunnottomien ohi, ja pikkuhiljaa alkaa pitää sitä normaalina tai neutraalina asiana, ollaan segregaatiokehityksen ytimessä. Uusi kansainvälinen BIP-intensiivikurssi pureutuu segregaation torjumiseen sosiaalialan keinoin.

Segregaatiosta on puhuttu viime aikoina paljon suomalaisessa mediassa. Kiivasta keskustelua aiheuttivat esimerkiksi Helsingin uudet koulupiirijaot, joilla pyritään tasaamaan oppilasmääriä sekä koulujen sosioekonomista ja kielellistä rakennetta itäisessä Helsingissä. Tämä on herättänyt vastustusta joissain suomenkielisissä vanhemmissa, jotka ovat kokeneet, että heidän lastensa kustannuksella yritetään korjata kotoutumisen haasteita.

Helsingin kaupunki pyrkii ehkäisemään eriytymistä esimerkiksi asuntopolitiikan, palvelujen ja alueiden kehittämisen avulla. Silti alueellinen eriytyminen on Helsingissä edelleen selvää, ja sosioekonomiset haasteet kasautuvat samoille alueille. Erityisen kiinnostavaa on, että lapsiperheiden sosioekonominen ja etnokulttuurinen eriytyminen on Helsingissä voimakkaampaa kuin helsinkiläisillä keskimäärin. Myös erot hyvinvoinnissa ja palvelutarpeissa kasautuvat alueellisesti. (Helsingin kaupunki, 2025; Helsingin kaupunki, 2026a.)

Kovin hyvin segregaation torjunnassa ei siis ole onnistuttu ainakaan varhaiskasvatuksen ja koulun näkökulmasta. Alueelliset ja yksikkökohtaiset erot lasten sosioekonomisessa ja kielitaustassa ovat hyvin erilaisia. Helsingin omassa Kaikkien koulu -hankkeessa todettiin, ettei koulu yksin voi ratkaista koulusegregaation ongelmia. Tarvitaan alueiden ja palveluiden veto- ja pitovoiman vahvistamista, yhteisöllisyyttä, luottamusta, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä sekä parempaa tiedonkulkua perheille. (Helsingin kaupunki, 2026b.)

BIP-kurssi syventää ymmärrystä segregaatiosta

Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) on suunnitellut yhdessä kumppanikorkeakoulujensa kanssa kansainvälisen BIP-kurssin segregaatiosta.

Uuden BIP-kurssin tavoitteena on opiskella ja ymmärtää yksittäisiä palveluita tai ilmiöitä laajemmin ja syvemmin, mitä segregaatio tarkoittaa yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden näkökulmasta ja miksi se on sosiaalipoliittisesti ongelmallista. Tarkoituksena on löytää sosiaalialalta ratkaisuja, joilla segregaatiokehitystä voidaan hillitä tai pysäyttää. Kurssilla etsitään ja kehitetään konkreettisia menetelmiä ja työkaluja, joilla segregaatioon voidaan puuttua.

Uuden BIP-kurssin tavoitteena on opiskella ja ymmärtää yksittäisiä palveluita tai ilmiöitä laajemmin ja syvemmin, mitä segregaatio tarkoittaa yhteiskunnan, yhteisöjen ja yksilöiden näkökulmasta ja miksi se on sosiaalipoliittisesti ongelmallista.

Kurssilla on erityisen herkullista tutustua eri maiden kansallisiin ja alueellisiin eroihin, erityisyyksiin ja strategioihin. Mukana on esimerkiksi Brysselissä sijaitseva Odisee-korkeakoulu. Bryssel on kaupunkina  poikkeuksellisen monimuotoinen: Brysselin alueella asuu ihmisiä yli 180 kansallisuudesta, ja kaupungin väestön alkuperää ja monimuotoisuutta tarkastellaan useiden eri kansalaisuus- ja taustatietojen kautta (Brussels Open Data, 2026).

Segregaation monet muodot

Segregaatiota tarkastellaan perinteisesti asuntopoliittisena ja kaupunkisuunnitteluun liittyvänä kysymyksenä. Uudella BIP-kurssilla on kuitenkin haluttu ottaa segregaatioon laveampi ja moniulotteisempi katsantokanta.

Segregaatiota voi tarkastella kaupunkien alueellisen eriytymisen ja etnis-kulttuurisen ja uskonnollisen eriytymisen lisäksi myös esimerkiksi sukupuolten välisenä arvojen eriytymisenä. Eurooppalaisessa tutkimuksessa on havaittu merkittäviä sukupuolten välisiä eroja suhtautumisessa muun muassa tasa-arvoon, maahanmuuttoon, ympäristöön ja talouspolitiikkaan. (Langsæther & Knutsen, 2025.) Myös laajemmin eurooppalaisessa tutkimuksessa sukupuoleen, maahanmuuttoon ja Euroopan unioniin liittyvät asenteet muodostavat erilaisia kulttuurisia jakolinjoja (Schäfer ym., 2024).

Toisaalta monissa maissa eriytyminen on voimakasta maaseudun ja kaupunkikeskittymien välillä. Suomi, Portugali ja Saksa ovat BIP-koulutuksen partnerimaista erityisesti maita, joissa maaseutu–kaupunki-jako tarkoittaa myös eroja palveluiden saatavuudessa, tuloissa, työllisyydessä, koulutusmahdollisuuksissa ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan maaseudun ja kaupunkien väliset erot näkyvät esimerkiksi tuloissa, työllisyydessä, inhimillisessä pääomassa ja julkisten palvelujen saatavuudessa. Maaseudun asukkaat myös kokevat kaupunkilaisia useammin, että heidän yhteisöjään ei huomioida riittävästi päätöksenteossa. (Eurofound, 2023.)

Lisäksi BIP-kokonaisuudessa tarkastellaan segregaatiota myös oleskelulupa-asiana. Moniin Euroopan maihin on syntynyt ja kasvanut laaja siirtolaisten joukko, joiden oikeudellinen asema on hyvin erilainen riippuen esimerkiksi oleskeluluvan perusteesta ja kestosta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ihmiset, joilla ei ole lainkaan laillista oleskeluoikeutta. Brysselin alueella paperittomien määräksi on eri tutkimuksissa arvioitu kymmeniä tuhansia, jopa sata tuhatta, ja arviot vaihtelevat tutkimuksesta ja määritelmästä riippuen. (MISAFIR, 2024.) Heidän oikeutensa ovat huomattavasti rajatummat kuin laillisesti oleskelevien ja työskentelevien ihmisten.

BIP-opintojaksolla syvennytään lisäksi digitaaliseen eriytymiseen. Vuonna 2023 vain 56 prosentilla EU 16–74-vuotiaasta väestöstä oli vähintään perustason digitaaliset taidot. Koulutustaso vaikuttaa voimakkaasti digitaalisiin taitoihin: korkeasti koulutetuista noin 80 prosentilla oli perustason digitaaliset taidot, kun vähän koulutetuilla osuus oli vain 34 prosenttia. (Eurostat, 2024.)

Digitaalisten taitojen ja kykyjen eriytyimen vaikuttaa digipalveluihin nojaavissa yhteiskunnissa merkittävästi ihmisten mahdollisuuksiin päästä palveluihin, tiedon äärelle, työhön ja osallisuuteen.

Sosiaalityö voi auttaa purkamaan segregaatiota

Sosiaalityöllä on segregaation ehkäisyssä ja poistamisessa merkittävä rooli. Sosiaalialan tehtäväksi ei pidä jäädä vain ihmisten kannattelu epäreiluissa syrjäytetyissä asemissa, vaan tulee myös kysyä, miksi ihmiset päätyvät niin erilaisiin asemiin ja mitä asialle voidaan tehdä. Yksi koulutuksen tavoitteista onkin vahvistaa opiskelijoiden kykyä ja rohkeutta tunnistaa ja puuttua erilaisiin segregaatiota aiheuttaviin kehityskulkuihin, toimia yhdenvertaisuutta edistäen, sortoa vastustaen sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä lisäten.

BIP-kurssilla segregaatiota katsotaan yksittäisen ihmisen kokemuksesta, yhteisöistä ja kokonaisista yhteiskunnista käsin. Tavoitteena on ymmärtää, miten eriytyminen syntyy, miten se alkaa kasautua ja ennen kaikkea, millä keinoilla sitä voidaan ehkäistä. Isona tavoitteena on pohtia, miten olemme osaltamme rakentamassa yhteiskuntaa, jossa kenenkään hätä ei muutu näkymättömäksi vain siksi, että opimme kulkemaan sen ohi.

Lähteet

Brussels Open Data. (2026). Population by original nationality group (City of Brussels). Brussels Capital Region.

Eurofound. (2023). Bridging the rural–urban divide: Addressing inequalities and empowering communities. Publications Office of the European Union.

Eurostat. (2024). Digital skills in 2023: impact of education and age.

Helsingin kaupunki. (2025). Lapsiperheiden eriytyminen on Helsingissä muita asukasryhmiä voimakkaampaa.

Helsingin kaupunki. (2026a). Kaikkien koulu -hanke etsi keinoja koulujen eriytymisen ehkäisemiseksi Helsingissä. https://www.hel.fi/fi/uutiset/kaikkien-koulu-hanke-etsi-keinoja-koulujen-eriytymisen-ehkaisemiseksi-helsingissa

Helsingin kaupunki. (2026b). Helsingin kaupungin segregaation ehkäisemisen tavoitteet 2026–2029. https://paatokset.hel.fi/fi/asia/hel-2026-008124/4232f817-421e-48cf-9f9a-483a23de5ac3

Langsæther, P. E., & Knutsen, C. H. (2025). Are women more progressive than men? Attitudinal gender gaps in West European democracies. International Political Science Review, 46(3).

MISAFIR. (2024). Policy brief: Estimating the population without legal residence status in the Brussels-Capital Region.

Schäfer, I., Khoudja, Y., & Grunow, D. (2024). Gender attitudes and the new cultural divide in Europe. Social Science Research, 122. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/39216912/

Kirjoittajat

Sandra Hagman

Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, Ph.D. YTM, AmO, sosiaalityöntekijä

Sandra Hagman: Kaikki Dialogin kirjoitukset

Kuvaaja Sirpa Anundi