Hankkeiden vaikutuksia tarkastellaan usein määrällisillä tuloksilla, kuten työllistymisellä tai osallistujamäärillä. Vaikeassa elämäntilanteessa olevilla merkittävimmät muutokset näkyvät kuitenkin esimerkiksi rohkeutena poistua kotoa. Näissä pienissä muutoksissa voi piillä sellainen vaikuttavuus, jota hankearvioinneissa tai julkisessa keskustelussa ei aina tunnisteta.
Hanketyön parissa työskenteleville rahoittajien seuranta- ja raportointivaatimukset ovat tuttuja. Tuttua voi myös olla turhautuminen siihen, mitä rahoittajien mielestä on tärkeää seurata ja raportoida. Rahoittajat haluavat tietää esimerkiksi, kuinka moni on osallistunut hankkeiden järjestämiin koulutuksiin tai kuinka monta asiakasta on tavoitettu asiakastyössä.
Mitä oikeastaan pidetään onnistumisena?
Määrälliset tavoitteet ovat rahoittajien näkökulmasta perusteltuja, koska ne tekevät tuloksista helposti mitattavia ja vertailtavia. Mutta miten realistisia tavoitteet ovat?
Esimerkiksi Reunalta-hankkeessa rahoittaja on asettanut lyhyen aikavälin tavoitteita sille, kuinka moni osallistuja on koulutuksessa tai työelämässä jättäessään hankkeen. Hankkeen kohderyhmä on kuitenkin ylisukupolvista huono-osaisuutta kokevat nuoret, joille koulutukseen ja työelämään pääseminen on pitkä prosessi.
Hankkeen asiakashaastatteluissa on noussut esiin, että jo kodin siistinä pitäminen tai kotoa ulos lähteminen voi olla nuorelle suuri saavutus. Lisäksi merkittävää voi olla uusien ystävien saaminen. Jos hankkeen onnistumisia mitataan vain esimerkiksi kouluun tai työhön pääsemisenä, jäävät pienet mutta tärkeät muutokset helposti piiloon.
Ihannetilanteessa hankkeita arvioitaisiin sekä määrällisen että laadullisen tiedon pohjalta ja arviointi ulottuisi myös hankkeiden päättymisen jälkeiseen aikaan.
Pienet onnistumiset rakentavat muutosta
Yhdistämö-hankkeen tulokset osoittavat, miten pienetkin askeleet eteenpäin kertovat nuoren halusta muuttaa elämäänsä ja hänen elämänhallintansa vahvistumisesta. Arjen perustaidot ja säännöllinen arkirytmi luovat pohjaa tulevaisuuden tavoitteiden asettamiselle ja saavuttamiselle.
Tällaisia pieniä saavutuksia on kuitenkin vaikea pukea määrälliseen muotoon, jonka voisi esittää Excel-taulukoissa tai PowerBI-raporteissa. Ihmisen kokemusta omasta elämäntilanteestaan ja sen muutoksia voidaan kyllä kartoittaa erilaisilla mittareilla, kuten 3X10D-elämäntilannemittarilla. Mittarit auttavat tunnistamaan hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia, mutta ne eivät aina kerro konkreettisista tapahtumista tai kokemuksista muutosten taustalla.
Laadullista tietoa tarvitaan lisää
Määrällisten tavoitteiden painottaminen voi johtaa siihen, että myös hankkeiden arvioinnit keskittyvät pääasiassa määrälliseen tietoon. Laadullisen tiedon roolia olisi kuitenkin syytä vahvistaa erityisesti silloin, kun hankkeiden kohderyhmänä ovat vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmiset. Esimerkiksi haastattelemalla hankkeen asiakkaita saadaan näkyville myös pieniä positiivisia muutoksia.
Monissa hanketavoitteissa korostetaan työllistymistä tai koulutukseen hakeutumista, mutta ne eivät synny tyhjästä. Ensin tarvitaan toimintakyvyn vahvistumista, arjen hallintaa, luottamusta muihin ihmisiin ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Nämä muutokset eivät välttämättä näy määrällisissä mittareissa, mutta ilman niitä myöhempiä muutoksia ei useinkaan tapahdu.
Ihannetilanteessa hankkeita arvioitaisiin sekä määrällisen että laadullisen tiedon pohjalta ja arviointi ulottuisi myös hankkeiden päättymisen jälkeiseen aikaan. Tällöin saataisiin parempi käsitys hankkeen pitkän aikavälin vaikuttavuudesta. Toisaalta pitkän aikavälin seurannalle harvoin on realistisia mahdollisuuksia hankkeen päätyttyä.
Keskustelua hankkeiden tavoitteista ja vaikutusten arvioinnista on silti syytä jatkaa. Rohkeus poistua kotoa ei näy työllistymistilastoissa, mutta se voi olla juuri se muutos, josta nuoren polku alkaa.
Kirjoittajat
Joakim Zitting
Diakonia-ammattikorkeakoulu Asiantuntija, YTM
