Ammattikorkeakouluopintoihin liittyy paljon tieteellisten tekstien ja tietokirjojen lukemista. Kaunokirjallisuutta käytetään opinnoissa vähemmän, vaikka niiden hyödyllisyydestä on olemassa pätevää tutkimusta. Miten kaunokirjallisuutta voisi laajemmin ottaa käyttöön sosiaalialan korkeakouluopetuksessa?
Sosiaalialaa ajatellen kaunokirjallisuus tarjoaa laajat mahdollisuudet. Monet kirjat kuvaavat ylisukupolvista huono-osaisuutta, sosiaaliluokkia, kaltoinkohtelua ja ulkopuolisuutta. Tarinoissa selviydytään vaikeista elämäntilanteista ja löydetään uusia elämänsuuntia. Joissakin teoksissa esiintyy sosiaalialan ammattilaisia. Kaunokirjallisuuden kautta voi olla helpompi päästä kiinni sosiaalisten ongelmien ytimeen kuin tieteellisten tekstien kautta.
Siltoja ammattilaisen ja asiakkaan kohtaamiseen
Tapola-Haapala ja Heino (2020) ovat tutkineet sosiaalityön opettajien näkemyksiä kaunokirjallisuuden käytöstä opetuksessa. Sosiaalialalla työskennellään lähellä ihmisten arkea ja usein sellaisissa maailmoissa, jotka eivät välttämättä ole opiskelijoille aiemmin tuttuja. Lukeminen voi lisätä ymmärrystä asiakkaiden kokemusmaailmasta ja sitä kautta luoda siltoja ammattilaisen ja asiakkaan kohtaamiseen.
Vaikeiden sosiaalisten ongelmien ja niitä kokevien ihmisten tarinoiden kohtaaminen aiheuttaa väistämättä tunnekokemuksia. Kertomusten kautta opiskelijoille syntyy mahdollisuus käsitellä sosiaalialan työhön liittyviä tunteita jo ennen varsinaisia asiakaskohtaamisia. Parhaimmillaan lukeminen antaa välineitä tunnekuorman käsittelyyn. (Tarkiainen ym., 2021.)
Sosiaalialan ammatillisten taitojen lisäksi lukemisella on hyödyllisiä sivuvaikutuksia, jotka helpottavat opintojen suorittamista.
Sosiaalialan ammatillisten taitojen lisäksi lukemisella on hyödyllisiä sivuvaikutuksia, jotka helpottavat opintojen suorittamista. Lukeminen on tehokas vastalääke lukutaidon heikkenemiselle, sillä lukeminen on kuten muutkin taidot. Sitä oppii harjoittelemalla. Lisäksi lukeminen on tehokkain keino oppia kirjoittamaan.
Opetuksessa huomioitavaa
Kaunokirjallisuuden käytössä sosiaalialan opetuksessa on omat pulmansa. Luettavaksi valikoiduilla teoksilla on merkitystä, sillä ne eivät voi olla ristiriidassa sosiaalialan eettisten ohjeistusten tai tietoperustan kanssa. Vääristyneiden tulkintojen riskiä voi vähentää sillä, että opiskelijat pääsevät jakamaan lukukokemuksiaan sekä vertaisryhmän että opettajan kanssa.
Lukemiseen voi kohdistua vastustusta sekä opiskelijoiden että opettajien taholta. Fiktiivinen teksti saatetaan nähdä liian kevyenä sisältönä, ”höttönä”, joka ei kuulu korkeakouluun. Jos kaunokirjallisten tekstien lukeminen ei ole opiskelijalle tuttua, voi se tuntua hankalalta. Tällöin pitkien romaanien sijasta voi luettavaksi tarjota novelleja tai runoja.
Kaunokirjallisuuden valjastamiseen opetuksen välineeksi kohdistuu myös kritiikkiä. Esimerkiksi lukemiseen usein liitetty empatiaa vahvistava vaikutus on kiistanalaista (ks. Hosseini, 2021). Taide jää aina osittain salaisuudeksi. Muiden taiteenlajien tavoin kaunokirjallisuus vaikuttaa ihmisiin tasoilla, joita ei voi täysin selittää auki. Lukeminen voi muuttaa perustavanlaatuisesti lukijan elämää. Näistä ilmiöistä opettajan on hyvä olla tietoinen ottaessaan kaunokirjallisuutta osaksi opetusta.
Lähteet
Hosseini, S. (2021). Kaunokirjallisuus empatian markkinoilla. Ylioppilaslehti. https://ylioppilaslehti.fi/2021/11/silvia-hosseinin-essee-kaunokirjallisuus-empatian-markkinoilla/
Tapola-Haapala, M., & Heino, E. (2020). Sosiaalityön opettajien näkemyksiä kaunokirjallisuudesta sosiaalityön opetuksessa. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 28(2), 133–149. https://doi.org/10.30668/janus.74160
Tarkiainen L., Heino E., Tapola-Haapala M., & Kara H. (2021). Kaunokirjallisuus sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymisen tukena. Tutkiva sosiaalityö. Talentia-lehti. Sosiaalityön tutkimuksen seura. https://talentia.lukusali.fi/#/reader/f5657b4c-da87-11ec-a4ae-00155d64030a
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963186
