Yhteiskunnan moninaistuessa ihmisten väliset kohtaamiset tapahtuvat yhä useammin erilaisten kielten, kulttuurien, elämäntilanteiden ja kokemusten risteyksissä. Järjestöissä, yhdistyksissä ja vapaaehtoistoiminnassa kohdataan ihmisiä, joiden taustat, toimintatavat ja odotukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Tällaisissa tilanteissa korostuu arvostavan kohtaamisen merkitys. Kyse ei ole erityisosaamisesta tai monimutkaisista menetelmistä, vaan ennen kaikkea tavasta suhtautua toiseen ihmiseen.
Arvostava kohtaaminen alkaa siitä, että ihminen nähdään yksilönä eikä ennakkokäsitysten tai oletusten kautta. Liian helposti tulkitsemme toisia heidän taustansa, asemansa tai jonkin näkyvän ominaisuutensa perusteella.
Todellisuudessa jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Siksi arvostava vuorovaikutus perustuu kiinnostukseen, kuuntelemiseen ja haluun ymmärtää toisen näkökulmaa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kysymme aidosti ihmisen arjesta, vahvuuksista ja kokemuksista emmekä määrittele häntä valmiiden kategorioiden kautta.
Kohtaaminen rakentuu teoista
Kohtaamisen laatu rakentuu usein pienistä teoista. Voimme hyödyntää mikrotekojen voimaa: katsekontaktia, kuuntelemista, ajan antamista, nimeltä kutsumista ja sitä, että toinen otetaan mukaan keskusteluun. Luottamus ei synny suurista eleistä vaan arjen vuorovaikutuksesta, jossa ihmiselle välittyy kokemus siitä, että hän on tärkeä ja hänen läsnäolollaan on merkitystä.
Psykologinen turvallisuus on yksi arvostavan kohtaamisen keskeisistä edellytyksistä. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihminen uskaltaa kysyä, osallistua, tehdä virheitä ja ilmaista mielipiteensä ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta. Organisaatioiden arjessa turvallisuuden tunnetta voivat horjuttaa esimerkiksi kiire, kielelliset haasteet, vieraat toimintatavat tai kokemus ulkopuolisuudesta. Turvallisuutta voidaan kuitenkin vahvistaa pienillä ja konkreettisilla teoilla, kuten selkeällä viestinnällä, kärsivällisyydellä sekä uusien osallistujien aktiivisella huomioimisella.
Selkeä kieli ei tarkoita asioiden yksinkertaistamista liikaa, vaan niiden ilmaisemista ymmärrettävästi.
Viestinnän merkitys monikielisissä ympäristöissä
Monikielisissä ja kulttuurisesti moninaisissa ympäristöissä viestinnän selkeys korostuu. Ammattikieli, järjestöjargon ja monimutkaiset ilmaisut voivat vaikeuttaa osallistumista, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Selkeä kieli ei tarkoita asioiden yksinkertaistamista liikaa, vaan niiden ilmaisemista ymmärrettävästi. Voimme hyödyntää arkikielisiä ilmauksia, lyhyitä lauseita ja aktiivista pyrkimystä varmistaa yhteinen ymmärrys. Tärkeää on myös ottaa vastuu ymmärtämisestä: tarvittaessa pyydetään toista kertomaan asia uudelleen sen sijaan, että teeskenneltäisiin ymmärtämistä.
Aidon kohtaamisen esteeksi voivat muodostua myös omat oletukset. Jos uusi ryhmän jäsen on hiljainen, saattaa ensimmäinen tulkinta liittyä ujouteen, kiinnostuksen puutteeseen tai kielitaitoon. Todelliset syyt voivat kuitenkin olla aivan toiset. Olettamisen sijaan arvostava kohtaaminen perustuu kysymiseen. Avoimet kysymykset luovat tilaa kertoa omista kokemuksista ja tarpeista sekä vähentävät väärinymmärrysten riskiä.
Arvostava kohtaaminen osallistaa
Osallisuutta vahvistava toiminta ei myöskään tarkoita asioiden tekemistä ihmisten puolesta. Arvostavan kohtaamisen näkökulmasta tavoitteena on tehdä asioita yhdessä. Sen sijaan, että ihmisille suunniteltaisiin toimintaa valmiiksi, heidät kutsutaan mukaan suunnittelemaan, ideoimaan ja kehittämään toimintaa. Tämä vahvistaa kokemusta kuulumisesta yhteisöön ja omasta merkityksellisyydestä. Aidossa osallisuudessa ihmiset eivät ole palveluiden tai toiminnan kohteita, vaan aktiivisia toimijoita.
Lopulta arvostava kohtaaminen kiteytyy yhteisön yhteisiin toimintatapoihin. Kohtaaminen näkyy ennen kaikkea teoissa: kysymme emmekä oleta, annamme aikaa, puhumme selkeästi, kuuntelemme aidosti ja rakennamme toimintaa yhdessä muiden kanssa. Näiden periaatteiden avulla voidaan luoda yhteisöjä, joissa ihmiset tulevat nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi taustastaan riippumatta.
Polkuni Satakunnassa
- Polkuni Satakunnassa on Euroopan unionin osarahoittama hanke, jonka päätoteuttaja on Diak ja osatoteuttajana Sataedu.
- Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2024–31.12.2026.
- Hankkeen tavoitteena on lisätä Satakunnan alueen järjestöjen valmiuksia tarjota toimintaa, joka tukee kolmansista maista tulevien naisten työllistymistä, toimintakykyä ja kotoutumista.
- Lisäksi hankkeessa pyritään vahvistamaan kohderyhmään kuuluvien naisten suomen kielen taitoa ja työelämävalmiuksia.
- Kolmantena tavoitteena on kehittää järjestöjen vapaaehtoisten ja kohderyhmien naisten välisiä kielellisiä kohtaamisia sekä edelleen tukea maahan muuttaneiden naisten työelämävalmiuksien kehittymistä.
