Ilmastokriisi muuttaa myös ihmisten liikkuvuutta. Vaikka ilmastopakolaisuus näyttäytyy usein kaukaisena ilmiönä, sen vaikutukset ulottuvat myös Eurooppaan ja Suomeen. Kirkkojen pitkä kokemus turvapaikanhakijoiden tukemisesta tarjoaa arvokkaita näkökulmia siihen, miten yhteiskunta voisi ennakoida ilmastokriisin aiheuttamia muutoksia ja rakentaa kestäviä osallisuuden rakenteita tulevaisuudessa
Ilmastokriisi on sosiaalinen, taloudellinen ja inhimillinen kriisi, joka vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin elää turvallista elämää omassa kotimaassaan. Yhä useampi ihminen joutuu jättämään kotinsa tulvien, kuivuuden, merenpinnan nousun, metsäpalojen tai muiden ilmastonmuutoksen seurauksien vuoksi. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR korostavat, että ilmastonmuutos toimii yhä useammin pakkomuuton ja ihmisten liikkuvuuden taustatekijänä.
Vaikka suurin osa ilmaston vuoksi tapahtuvasta muuttoliikkeestä on tällä hetkellä maiden sisäistä, on selvää, että ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat myös Eurooppaan ja Suomeen. Tulevaisuudessa yhä useamman turvapaikanhakijan taustalla ovat monimutkaiset ja toisiinsa kietoutuvat syyt, joissa konfliktit, köyhyys, ympäristön heikkeneminen ja ilmastonmuutos muodostavat kokonaisuuden.
Kirkot turvapaikanhakijoiden rinnalla
Suomalaisilla kirkoilla on pitkä kokemus turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tukemisesta. Vuoden 2015 pakolaistilanne sekä myöhemmin Ukrainan sodan aiheuttama muuttoliike osoittivat, että seurakuntien kyky toimia nopeasti ja joustavasti täydentää viranomaisten työtä. Useat kirkot ja seurakunnat tarjosivat hätämajoitusta, humanitaarista apua, kielenopetusta, vapaaehtoistoimintaa, yhteisöllisyyttä ja psykososiaalista tukea.
Suomalaisilla kirkoilla on pitkä kokemus turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tukemisesta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon omissa ohjeistuksissa korostuvat vieraanvaraisuus, ihmisarvon kunnioittaminen sekä turvallisen yhteisön tarjoaminen. Turvapaikanhakijoita kehotetaan kohtaamaan ennen kaikkea ihmisinä. Seurakunnat tarjoavat joustavasti tarpeiden vaatiessa ystävätoimintaa, kielen oppimisen tukea, yhteisiä aterioita, harrastuksia sekä sielunhoitoa ja psykososiaalista tukea. Kirkot ovatkin näyttäytyneet useissa paikallisyhteisöissä toimijoina, joihin luotetaan yli kulttuuri- ja uskontorajojen. Juuri tästä syystä niillä on tärkeä rooli yhteiskunnallisen resilienssin rakentajina.
Ilmastokriisi haastaa myös Suomessa
Kysymys ei kuitenkaan koske vain sitä, miten Suomeen saapuvia ihmisiä autetaan. Ilmastokriisi vaikuttaa myös suomalaisiin yhteisöihin. Sateiden lisääntyminen, helleaallot, metsätuhojen kasvu, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen sekä taloudelliset vaikutukset näkyvät jo nyt monilla alueilla.
Kirkko on tunnistanut tämän haasteen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko julkaisi ilmasto-ohjelmansa jo vuonna 2008 ja on sitoutunut tavoitteeseen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotyö nähdään sekä käytännöllisenä että hengellisenä tehtävänä, joka liittyy luomakunnasta huolehtimiseen ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin.
Diakonia- ammattikorkeakoulu (Diak) kouluttaa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle työntekijöitä, joiden työssä myös ympäristökysymysten yhä tarkempi huomioon ottaminen korostuu tulevaisuudessa.
Seuraava askel voisi kuitenkin olla nykyistä vahvempi sopeutumisen ennakointi. Millainen on seurakunnan rooli tilanteessa, jossa ilmaston aiheuttama muuttoliike lisääntyy? Entä miten diakoniatyö vastaa uusiin hyvinvointihaasteisiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa sekä tulijoille että vastaanottaville yhteisöille?
Reaktiivisuudesta varautumiseen
Ilmastokriisi haastaa kirkkoja, diakoniatyötä ja alan koulutusta tarkastelemaan omaa toimintaansa uudesta näkökulmasta. Olemme tottuneet vastaamaan kriiseihin niiden jo synnyttyä, mutta tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän ennakoivaa varautumista. Kysymys ei ole ainoastaan siitä, kuinka autamme Suomeen saapuvia ihmisiä, vaan myös siitä, miten rakennamme valmiuksia kohdata ilmastokriisin sosiaaliset seuraukset ennen niiden kärjistymistä.
Tämä haastaa myös Diakia pohtimaan, millaista osaamista tulevaisuuden sosiaali- terveys ja tulkkausalan ammattilaiset sekä kirkon työntekijät tarvitsevat, jotta koulutuksessa voidaan vahvistaa ilmastokriisin yhteiskunnallisten vaikutusten ennakoivaa ymmärtämistä ja vahvempaa yhteistyörakennetta näiden eri työalojen välillä.
