Suomen julkinen talous on tilanteessa, jossa monet vanhat ratkaisut eivät enää riitä. Velka kasvaa, väestö ikääntyy ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset karkaavat. Samalla monet hyvinvoinnin keskeiset ongelmat eivät ole helpottaneet. Pitkäaikaistyöttömyys, mielenterveyden häiriöt, väkivalta, syrjäytyminen ja yksinäisyys koskettavat yhä useampia ihmisiä.
Näiden ilmiöiden kustannukset ovat valtavia. Mielenterveyden ongelmien yhteiskunnallisten kustannusten arvioidaan nousevan Suomessa jopa noin kymmeneen miljardiin euroon vuodessa, työkyvyttömyyden useisiin miljardeihin ja työttömyydenkin miljardiluokkaan. Samalla esimerkiksi lastensuojelun menot ja ikääntyneiden hoivapalvelujen kustannukset kasvavat nopeasti.
Tämä pakottaa kysymään yksinkertaisen mutta perustavan kysymyksen: käytetäänkö julkista rahaa oikealla tavalla? Ostetaanko ratkaisuja ongelmiin vai ylläpidetäänkö järjestelmää, joka reagoi niihin vasta sitten, kun ongelmat ovat jo syntyneet?
Perinteisesti julkinen sektori hankkii palveluja. Tällöin julkinen toimija kilpailuttaa esimerkiksi hoivapalveluja, työllisyyspalveluja tai koulutuksia ja maksaa niiden tuottamisesta. Hankintojen onnistumista mitataan usein palvelujen määrällä, suoritteilla tai hinnalla. Tällainen ajattelu on syntynyt tilanteessa, joissa on haluttu varmistaa palvelujen tarjonta ja saatavuus. Nykytilanteessa ongelma on kuitenkin usein toinen: palveluja ja palveluntuottajia on, mutta ne eivät välttämättä ratkaise ongelmaa, jonka vuoksi niitä alun perin tarvittiin.
Vaikutusten hankinnat eivät ole vain uusi hankintamenettely
Vaikutusten hankinnassa julkinen sektori ei ensisijaisesti osta palvelua, vaan muutosta ihmisten elämässä. Tavoitteena ei ole esimerkiksi työllisyyskoulutuksen järjestäminen, vaan työllistyminen. Tarkoitus ei ole ostaa lisää hoivapalveluja, vaan parantaa ikääntyneiden toimintakykyä niin, että raskaiden palvelujen tarve vähenee. Samalla tavoin nuorten palveluissa tavoitteena ei ole vain toiminnan järjestäminen, vaan syrjäytymisen ehkäiseminen ja koulutus- ja työpolkujen vahvistaminen.
Vaikutusten hankinnassa julkinen sektori ei ensisijaisesti osta palvelua, vaan muutosta ihmisten elämässä.
Ajattelutavan muutos on merkittävä. Kun hankinnassa määritellään ensin tavoiteltu vaikutus, syntyy myös mahdollisuus innovaatioihin. Palveluntuottajalla on enemmän vapautta kehittää ratkaisuja, kunhan ne tuottavat sovitun hyvinvointivaikutuksen. Samalla voidaan siirtyä malliin, jossa rahoitusta ohjataan sen perusteella, mitä todella saadaan aikaan.
Vaikutusten hankinnan logiikka voidaan ymmärtää yksinkertaisena ketjuna. Ensin tunnistetaan ilmiö, joka aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että suuria kustannuksia. Sen jälkeen määritellään selkeä tavoite, esimerkiksi työllisyyden paraneminen tai yksinäisyyden väheneminen. Tämän jälkeen käynnistetään hankinta, jossa valitaan toimijat ja ratkaisut, jotka todennäköisimmin tuottavat tavoitellun vaikutuksen. Lopuksi vaikutusta mitataan ja rahoitus sidotaan saavutettuihin tuloksiin.
Tämä muuttaa myös julkisen talouden dynamiikkaa. Suurin osa hyvinvointivaltion kustannuksista syntyy tilanteista, joissa ongelmat ovat jo ehtineet kasvaa suuriksi. Pitkittynyt työttömyys, mielenterveysongelmat tai lastensuojelun asiakkuudet ovat usein seurausta pitkistä kehityskuluista. Jos näihin pystytään puuttumaan aikaisemmin ja tehokkaammin, voidaan säästää huomattavia summia samalla kun ihmisten elämä paranee.
Tämä on vaikutusten hankintojen keskeinen lupaus. Sama toiminta voi yhtä aikaa lisätä hyvinvointia ja vähentää kustannuksia. Kun esimerkiksi nuori pääsee syrjäytymisen sijaan koulutukseen ja työelämään, vaikutus näkyy paitsi hänen elämässään myös verotuloina, pienempinä sosiaaliturvamenoina ja vähentyneenä palvelutarpeena. Kun ikäihminen pystyy asumaan kotona pidempään, vähenevät raskaiden hoivapalvelujen kustannukset ja samalla elämänlaatu usein paranee.
Uusi tapa ajatella hyvinvointivaltiota
Vaikutusten hankinnat muuttavat myös julkisen sektorin roolia. Sen tehtävä ei enää ole vain palvelujen järjestäminen, vaan hyvinvoinnin mahdollistaminen. Tämä tarkoittaa tiiviimpää yhteistyötä yritysten, järjestöjen, korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Suuret hyvinvointiongelmat eivät ratkea yhden toimijan voimin. Tarvitaan yhteinen tavoite, jaetut mittarit ja jatkuvaa vuoropuhelua eri toimijoiden välillä.
Tällainen yhteistyö voidaan tunnistaa myös nimellä yhteisvaikuttavuus. Sen keskeinen ajatus on, että monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin voidaan löytää ratkaisuja vain, kun eri toimijat työskentelevät systemaattisesti saman tavoitteen eteen.
Lopulta vaikutusten hankinnoissa ei ole kyse vain uudesta hankintamenettelystä. Kyse on tavasta ajatella hyvinvointivaltiota uudelleen. Jos julkinen sektori alkaa johdonmukaisesti hankkia vaikutuksia eikä pelkkiä suoritteita, voidaan samalla lisätä läpinäkyvyyttä, parantaa päätöksentekoa ja ohjata resursseja sinne, missä ne tuottavat eniten hyvinvointia.
Suomen julkisen talouden haasteet eivät ratkea nykyisillä säästötoimilla. Todellinen muutos syntyy silloin, kun asioita pystytään tekemään nykyistä vaikuttavammin. Vaikutusten hankinnat tarjoavat yhden mahdollisen välineen tähän muutokseen: tavan käyttää yhteisiä varoja niin, että ne tuottavat enemmän hyvinvointia – ja samalla vähemmän korjattavia ongelmia tulevaisuudessa.
Kirjoittajat
Liisa Björklund
Diakonia-ammattikorkeakoulu Erityisasiantuntija
