Sairaanhoitaja-diakonissan osaaminen on ainutlaatuinen yhdistelmä kliinistä ammattitaitoa ja kokonaisvaltaista ihmisen kohtaamista. Terveydenhuollon arjessa tämä asiantuntijuus näkyy katsomustietoisuutena, sielunhoitona ja taitona tukea toivoa siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Diakoninen hoitotyö ei ainoastaan syvennä potilaan saamaa tukea, vaan se tarjoaa arvokkaita työkaluja ja uusia näkökulmia koko moniammatilliselle työyhteisölle.
Sairaanhoitaja-diakonissa-opiskelijat tarjoavat laaja-alaista ammatillista osaamistaan ja diakonisen hoitotyön asiantuntijuuttaan eri asiakasryhmille terveydenhuollon toimintaympäristöissä jo opiskeluaikana. Diakonisen hoitotyön osaamisen jakamisella on erityinen arvo moniammatilliselle terveydenhuollon henkilöstölle. Lisäksi diakonisen hoitotyön osaaminen on lisäarvo tuleville sairaanhoitaja-diakonissoille itselleen. (Kotisalo, 2020, s. 52.)
Osastoinfot menetelmäosaamisen tukena
Sairaanhoitaja-diakonissa-opiskelijoiden erityisosaaminen rakentuu vähitellen opintojen aikana ja kirkastuu diakonisen hoitotyön ja diakoniatyön opinnoissa ja harjoitteluissa (Unkuri & Valtonen, 2020, s. 64).
Diakonissan asiantuntijuus hoitotyössä -opintojaksolla tähdätään menetelmäosaamisen kehittymiseen terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Opintojakson menetelmiä hyödynnetään diakonisen hoitotyön asiantuntijuus -harjoittelussa. Harjoitteluita voi suorittaa muun muassa sairaalan vuodeosastoilla, kuntoutusosastoilla, erikoissairaanhoidossa, terveysasemilla, hoivakodeissa ja asumisyksiköissä. Opiskelijat pitävät harjoittelun aikana osastoinfon diakonisen hoitotyön aiheesta, joka sopii kyseiseen paikkaan ja johon opiskelijat ovat etukäteen perehtyneet.
Palautteen mukaan osastoinfojen merkitys on ollut erityisen vaikuttavaa harjoittelupaikoille.
Palautteen mukaan osastoinfojen merkitys on ollut erityisen vaikuttavaa harjoittelupaikoille. Aiheet ovat olleet henkilökunnalle osin vielä vieraita, mutta infot on otettu hyvin ja kiitollisuudella vastaan. Menetelmien teemat ovat herättäneet paljon keskustelua ja kiinnostusta.
Keskustelua on käyty muun muassa siitä, mitä kaikkea sielunhoito voi tarkoittaa, mitä diakoninen hoitotyö on mielenterveystyössä ja psykiatrian osastolla sekä mitä aiheita voi ja saa ottaa esille mielenterveyspotilaan kohtaamisessa. Lisäksi keskustelua on herättänyt, mitä toivo merkitsee parantumattomasti sairaan potilaan hoitajalle, miten hoitaja voi tukea ja ylläpitää toivoa toivottomuudessa sekä katseen, kosketuksen ja läsnäolon merkitys hoitotyössä. Keskustelua on käyty myös esimerkiksi Avaus-mallista ja siitä, miten mallin kysymyksillä kartoitetaan potilaan ja läheisten perusarvoja, voimavaroja, maailmankatsomusta sekä henkisiä ja hengellisiä tarpeita.
Sairaanhoitaja-diakonissat kehittävät sote-osaamista
Osastoinfojen kokemus osoittaa saman, minkä ammatillisen koulutuksen raportti (2018) on tuonut esille: sosiaali- ja terveyspalveluissa kunnioitetaan sairaanhoitaja-diakonissojen vuorovaikutusosaamista, katsomustietoisuutta ja palliatiivisen hoidon osaamista (Unkuri & Valtonen, 2020, s. 58). Sairaanhoitaja-diakonissat uskaltavat kysyä ja ottaa puheeksi vaikeitakin asioita ja auttavat löytämään toivoa ja voimavaroja toivottomissakin tilanteissa.
Henkilökuntakin on niiden myötä huomannut ja oivaltanut, että eksistentiaalisten kysymysten huomioiminen hoitotyön lomassa voi olla jokapäiväisiä, arkisia tekoja.
Rättyän (2020, s. 77) laatimassa diakonisen hoitotyön periaatteet ja sisältöä kuvaavassa, puuta muistuttavassa kuviossa juuret ovat ihmisen kunnioittaminen ja lähimmäislähtöisyys sekä latvaosa moniammatillinen yhteistyö. Puun muut osat täydentävät diakonisen hoitotyön keskeisiä sisältöjä, kuten muun muassa kokonaisvaltaista kohtaamista, kärsimyksen lievittämistä, henkistä ja hengellistä tukemista sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.
Diakoninen hoitotyö kasvaa ja elää lähimmäisenrakkaudesta ja kehittyy moniammatillisessa yhteistyössä. Työtä tehdään yhdessä tunnistaen jokaisen hoitotyön ammattilaisen osaaminen ja hyödyntäen osaamisten lisäarvoa potilaan ja läheisten auttamisessa ja kohtaamisessa. Kun kokonaisvaltainen osaaminen ja aito läsnäolo kohtaavat, syntyy lisäarvoa, joka puhuttelee niin potilaita, läheisiä kuin hoitoalan ammattilaisiakin.
Lähteet
Valtonen, M., & Kajander-Unkuri, S. (2020). Diakonissan koulutus 2020-luvulla. Teoksessa P.Thitz, M. Malkavaara, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.), Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-367-4
Rättyä, L. (2020). Diakonisen hoitotyö periaatteet ja sisältö. Teoksessa P. Thitz, M. Malkavaara, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.), Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-367-4
Kotisalo, H. (2020). Diakonissakoulutuksen vaiheita. Teoksessa P.Thitz, M. Malkavaara, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.), Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-367-4
Kirjoittajat
Virve Valkeavuori
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
