4Q-ammattikorkeakoulut (Arcada, Diak, Humak ja KAMK) järjestivät vuoden 2026 alussa yhteisen vaikuttavuusdialogin, jossa ennakoitiin korkeakoulujen tulevaisuutta. Sinne tähyillään myös Opetus- ja kulttuuriministeriössä (OKM), jossa valmistellaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota vuoteen 2040. Molemmissa etsitään vastausta samaan kysymykseen: miten suomalaiset korkeakoulut pysyvät vaikuttavina nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Visiotyössä on korostettu osaamistason nostamista, elinikäistä oppimista, kansainvälistä kilpailukykyä ja korkeakoulujen vahvempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tavoitteet ovat selkeitä, mutta keskeinen kysymys kuuluu, mitä ne tarkoittavat korkeakoulujen arjessa ja miten vaikuttavuusdialogissa tunnistetut muutostarpeet suhteutuvat kansallisesti viitoitettuun suuntaan.
Ammattinimikkeistä osaamiskyvykkyyksiin
4Q-vaikuttavuusdialogissa päädyttiin johtopäätökseen, että vaikuttavuus ei tulevaisuudessa voi rakentua ensisijaisesti ammattinimikkeiden varaan. Työelämä muuttuu nopeammin kuin tutkintorakenteet. Kun uusi koulutussisältö on saatu opetussuunnitelmaan, osa osaamistarpeesta on jo ehtinyt muuttua.
Siksi dialogissa esitettiin siirtymää ammattikeskeisestä ajattelusta osaamiskykyjen vahvistamiseen. Perinteinen kysymys on ollut, mihin ammattiin korkeakoulut kouluttavat. Tulevaisuudessa olennaisempi kysymys on, millaiseksi osaajaksi koulutetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutuksen ytimessä ovat oppimiskyky, soveltamiskyky, ongelmanratkaisukyky ja kyky toimia epävarmuudessa. Tutkinto ei ole päätepiste vaan vaihe jatkuvassa osaamisen rakentumisessa. Tämä ajattelu tukee suoraan OKM:n vision painotusta elinikäisestä oppimisesta ja osaamisen jatkuvasta uudistumisesta.
Ennakoinnin kriittisyys
Ennakointi ymmärretään usein megatrendien seuraamisena tai tulevien ammattien listaamisena. Käytännössä ongelma on kuitenkin aikaviive. Uusi osaaminen käynnistyy opetussuunnitelmatyöstä, työelämä ei välttämättä vielä tunnista tarvetta, ja osaamistarve ehtii muuttua ennen kuin koulutus on laajasti käytössä. Tekoälyn kaltaiset murrokset ovat tehneet tästä näkyvää. Koulutusjärjestelmä reagoi, mutta ei aina ehdi olla etujoukoissa.
Dialogissa korostettiinkin, että ennakoinnin on siirryttävä tutkintojen suunnittelusta opiskelijoiden siirtymävalmiuksien vahvistamiseen. Tulevaisuutta ei voida ennustaa tarkasti, mutta opiskelijoita voidaan valmistaa toimimaan muuttuvissa tilanteissa.
Tulevaisuutta ei voida ennustaa tarkasti, mutta opiskelijoita voidaan valmistaa toimimaan muuttuvissa tilanteissa.
Rakenteet, jotka hidastavat uudistumista
Rakenteellinen jäykkyys nousi dialogissa toistuvasti esiin. Suomalainen tutkinto- ja sääntelykehikko on monilta osin vakaa ja selkeä, mutta samalla hidas muuttumaan. Esimerkiksi tutkintorakenteiden ajantasaisuus, kieliopintoihin liittyvä sääntely ja nopeasti vanhenevat ohjeistukset herättivät kysymyksiä. Kyse ei ole yksittäisistä ohjausmekanismeista vaan kokonaisuudesta, joka vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti korkeakoulut voivat uudistaa toimintaansa.
Jos tavoitteena on kansainvälinen kilpailukyky ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttavuus, järjestelmän reagointikyky on ratkaiseva. Suomen julkisen talouden tila vaatii myös korkeakoulukentältä nopeita ratkaisuja, sillä tuottavuutta on parannettava kaikilla osa-alueilla.
Vaikuttavuus on resurssien kohdentamista oikein
Vaikuttavuudesta puhuttaessa dialogissa tehtiin selkeä rajaus: suoritteiden mittaaminen ei itsessään tuota vaikuttavuutta. Tietojärjestelmät, raportointi ja tietomallit voivat tukea päätöksentekoa, mutta ne eivät korvaa resurssien johtamista sinne, missä vaikutus on suurin.
Jos ei ole yhteisesti määritelty, mitä vaikuttavuutta tavoitellaan, mitä mitataan, miksi mitataan ja miten tieto vaikuttaa resurssien kohdentamiseen, mittaaminen jää vain tekniseksi harjoitukseksi. Tässä kohtaa 4Q-dialogi täydentää OKM:n visiota. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta niiden toteutuminen riippuu siitä, miten resurssiohjaus ja priorisointi tehdään käytännössä.
Resurssiohjauksella on merkittävä rooli. 4Q-vaikuttavuusmallissa on määritelty vaikuttavuustavoitteeksi kasvattaa merkittävästi työelämän osaamispääomaa kestävyyttä edistäen. Tämä ei tarkoita vain tutkintojen määrän maksimointia ja hankerahoituksen määrää. Miten varmistutaan siitä, että koulutetaan todellisiin tarpeisiin osaajia, jotka ovat mahdollisimman tuottavia ja miten TKI-kehitystyö tuottaa skaalattavia ratkaisuja, jotka juurtuvat lisäämään alueiden elinvoimaa? Nykyisellään on riski käynnistää ja päättää hankkeita, jotka jäävät lyhytkestoisiksi ”innovaatioiksi” mutta eivät jää elämään. Tämä ei ole resurssien vaikuttavaa käyttöä.
Yhteistyö kilpailuedun perustana
Yhteistyö nousi dialogissa keskeiseksi teemaksi. Vaikuttavuus ei synny, jos jokainen organisaatio optimoi omaa toimintaansa erillään muista. Yhteiset rakenteet, yhteinen kieli ja jaettu sitoutuminen ovat edellytys sille, että vaikuttavuus kasvaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että päällekkäisyyksiä puretaan ja osin luovutaan omista ratkaisuista yhteisen kokonaisuuden hyväksi.OKM:n visiossa korostettu kansallinen kilpailukyky ei synny ilman yhteistä tekemistä. Tutkimuksen ja koulutuksen tulee kehittyä tiiviissä yhteistyössä yritysten ja työelämän kanssa.
Suunta on yhteinen – toteutus ratkaisee
Kun 4Q-vaikuttavuusdialogin tuloksia peilaa OKM:n visiotyöhön, suunta on sama. Painopiste siirtyy tutkintokeskeisyydestä osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Ennakoinnista tulee pysyvä toimintatapa. Järjestelmän joustavuus nähdään vaikuttavuuden edellytyksenä. Mittaaminen kytkeytyy johtamiseen. Yhteistyö muuttuu strategisesta valinnasta toimintaedellytykseksi.
Kysymys ei ole abstraktista visiosta vaan siitä, miten koulutus ja tutkimus kytkeytyvät tuottavuuteen, kestävyyteen ja työelämän uudistumiseen käytännössä. 4Q-vaikuttavuusdialogi osoitti, että korkeakouluissa on valmiutta tähän muutokseen. Seuraava askel on varmistaa, että kansallinen visio ja arjen johtaminen kulkevat samaan suuntaan.
Lähde
OKM. (30.1.2026). Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuoteen 2040.
https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/8178fb5b-3c4d-48e4-9313-f1aad2c9f42d/ee3a5005-8027-402b-b671-362fd7bb8b75/KIRJE_20260130085703.PDF
Kirjoittajat
Liisa Björklund
Erityisasiantuntija
