Sote-palvelujen tarve kasvaa samalla, kun julkiseen talouteen kohdistuu paineita. Siksi palveluja on tuotettava nykyistä vaikuttavammin. Sote-markkinat ovat kuitenkin keskittyneet muutamalle suurelle toimijalle, mikä vaikeuttaa uusien palveluntuottajien ja ratkaisujen pääsyä markkinoille. Tästä syystä sote-markkinoiden rakennetta on tärkeää tarkastella tarkemmin.
Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat samanaikaisesti kahden paineen alla. Väestön palveluntarve kasvaa, mutta hyvinvointialueiden taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Vuonna 2026 hyvinvointialueiden yleiskatteinen valtionrahoitus on noin 27,1 miljardia euroa, mikä on noin 900 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2025 talousarviossa. Rahoitusta lisäävät erityisesti kustannustason nousu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvu, jonka perusteella rahoitusta korotetaan noin 248 miljoonalla eurolla (HE 99/2025).
Kysymys kuuluukin: miten hyvinvointialueet voivat tuottaa nykyisillä resursseilla enemmän hyvinvointia ja toimivampia palveluja?
Ratkaisuja etsitäessä huomio kohdistuu tavallisesti hyvinvointialueiden rakenteisiin, työnjakoon ja palvelutuotannon tehokkuuteen. Sen sijaan vähemmälle huomiolle jää se, millaisilta palveluntuottajilta hyvinvointialueet voivat ostaa palveluja.
Suomessa yksityiset sote-markkinat ovat vahvasti keskittyneet muutamalle suurelle yritykselle. Tämä heikentää kilpailua ja vaikeuttaa uusien ratkaisujen pääsyä markkinoille. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto [KKV], i.a.)
Yhteiskunnalliset yritykset, järjestöt, säätiöt, osuuskunnat sekä muut pienet ja keskisuuret palveluntuottajat voivat osaltaan monipuolistaa palvelutuotantoa. Tämä edellyttää hankintakäytäntöjä, jotka mahdollistavat myös pienempien toimijoiden osallistumisen kilpailutuksiin. Lisäksi tarvitaan toimintamalleja, joilla yhteisölähtöiset ja muut uudet ratkaisut voivat vakiintua osaksi palvelujärjestelmää (Euroopan komissio, 2021; OECD, 2025).
Sote-markkinoiden keskittyminen käy kalliiksi
KKV:n (i.a.) mukaan yksityisen sote-palvelutuotannon arvo oli Suomessa vuonna 2023 yli 5 miljardia euroa. Yksityiset sote-markkinat ovat erittäin keskittyneet: neljän suurimman toimijan osuus markkinoista on noin 75 prosenttia. Merkittävä osa keskittymiseen johtaneista terveysalan yrityskaupoista on jäänyt yrityskauppavalvonnan ulkopuolelle. (KKV, i.a.)
Suurten yritysten vahva asema ei sinänsä ole ongelma: niillä on usein enemmän mahdollisuuksia kehittää toimintaansa, hyödyntää teknologiaa ja rakentaa laajoja palvelukokonaisuuksia. Hyvinvointialueet tarvitsevat myös suuria palveluntuottajia.
Keskittymisellä on kuitenkin myös haittapuolia. KKV:n (2024) mukaan terveyspalvelumarkkinoiden keskittyminen on johtanut hintojen nousuun tutkituilla yksityisillä terveyspalvelumarkkinoilla. Keskittyminen voi heijastua myös julkisen sektorin kustannuksiin, sillä hyvinvointialueet ja Kela hankkivat palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Lisäksi kilpailun vähäisyys voi heikentää kannustimia palvelujen kehittämiseen ja tuottavuuden parantamiseen (KKV, 2024; KKV, i.a.).
Tämän vuoksi sote-markkinoille tarvitaan erikokoisia ja erilaisia palveluntuottajia. Pk-yrityksillä, järjestöillä ja yhteiskunnallisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus osallistua kilpailuun silloin, kun ne pystyvät tarjoamaan laadukkaita ja kansalaisten tarpeisiin vastaavia palveluja. Hyvinvointialueiden palvelustrategioissa ja kansallisessa ohjauksessa olisikin perusteltua seurata markkinoiden keskittymistä ja sitä, onko markkinoilla tilaa erilaisille palveluntuottajille.
Yhteiskunnalliset yritykset voivat monipuolistaa sote-palveluja
Suomessa on arviolta 5 000 yhteiskunnallista yritystä. Ne työllistävät yli 85 000 ihmistä, ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto ylittää 10 miljardia euroa. (Työ- ja elinkeinoministeriö [TEM], 2025.)
Yhteiskunnallista yritystä ei määritä tietty yritysmuoto, vaan sen toiminnan tarkoitus ja periaatteet.
Yhteiskunnallisia yrityksiä koskeva tilastotieto on edelleen puutteellista. Suomessa niille ei ole omaa virallista yritysluokitusta tai rekisteriä, ja määritelmien vaihtelu sekä yritysten vaikeudet tunnistaa itseään yhteiskunnallisiksi yrityksiksi hankaloittavat tilastointia. Esitetyt arviot koskevat kaikkia toimialoja, eivät pelkästään sote-palveluja. Luvut osoittavat kuitenkin, että yhteiskunnalliset yritykset muodostavat taloudellisesti merkittävän yrityskentän (TEM, 2025). Luotettavampaa tilastotietoa tarvitaan niiden merkityksen arviointiin ja toimintaedellytyksiä vahvistavan päätöksenteon tueksi.
Yhteiskunnallista yritystä ei määritä tietty yritysmuoto, vaan sen toiminnan tarkoitus ja periaatteet. Yhteiskunnalliset yritykset tavoittelevat liiketoiminnallaan ensisijaisesti yhteiskunnallista hyvää ja käyttävät suurimman osan voitoistaan tai ylijäämästään tämän tavoitteen edistämiseen. Niiden toiminnassa korostuvat myös vastuullisen ja osallistavan hallinnon periaatteet (TEM, 2025).
Sote-palveluissa yhteiskunnallisen yrityksen tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi ikääntyneiden arjen tukemiseen, mielenterveyteen tai vammaisten ihmisten osallisuuteen. Tämä ei tarkoita, että sen palvelut olisivat automaattisesti parempia kuin muiden yritysten palvelut. Myös yhteiskunnallisen yrityksen on pystyttävä osoittamaan palvelujensa laatu, kustannukset ja tulokset.
Yhteiskunnalliset yritykset voivat monipuolistaa sote-palvelumarkkinoita kehittämällä ratkaisuja palvelutarpeisiin, joihin nykyinen tarjonta ei riittävästi vastaa. Niiden vahvuutena voi olla erityisesti paikallisten tarpeiden tunnistaminen, palvelujen käyttäjien osallistaminen kehittämiseen sekä liiketoiminnan ylijäämän suuntaaminen yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. Näin ne voivat täydentää olemassa olevaa palvelutarjontaa ja edistää uusien, asiakaslähtöisten toimintamallien syntymistä. Myös niiden palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta on arvioitava samoin perustein kuin muiden palveluntuottajien.
Paikallisista tarpeista voi syntyä uusia ratkaisuja
Osa yhteiskunnallisista yrityksistä on yhteisölähtöisiä. Yhteisölähtöiset yhteiskunnalliset yritykset syntyvät usein paikallisista palvelutarpeista, ja niiden toiminnan kehittämiseen ja toteuttamiseen voivat osallistua alueen asukkaat, työntekijät ja muut paikalliset toimijat. Ne voivat yhdistää paikallisia voimavaroja ja osaamista palvelujen tuottamiseksi erityisesti alueilla, joilla palvelutarjonta on vähäistä. Tutkimuksessa yhteisölähtöisten yritysten toimintaedellytyksissä korostuvat paikallisten toimijoiden välinen luottamus, toiminnan hyväksyttävyys ja yhteistyötä tukevat rakenteet (Rinne-Koski & Lähdesmäki, 2024).
Tällainen toimintamalli voi olla tärkeä erityisesti alueilla, joilla asukkaita on vähän, etäisyydet ovat pitkiä tai yksittäisten palvelujen kysyntä on liian vähäistä houkutellakseen palveluntuottajia. Yhteisölähtöinen yritys voi yhdistää useita palveluja sekä hyödyntää paikallista osaamista ja verkostoja.
Yhteisölähtöinen yritys voi vastata paikallisiin palvelutarpeisiin ja samalla vahvistaa alueen elinvoimaa ja osallisuutta. Se voi yhdistää paikallista osaamista ja voimavaroja, luoda työllistymismahdollisuuksia sekä edistää asukkaiden ja muiden toimijoiden yhteistyötä. Yhteisölähtöisten ratkaisujen ja paikallisten ekosysteemien kehittäminen on nostettu tavoitteeksi myös kansallisessa yhteisötalousstrategiassa (TEM, 2025).
Sosiaaliset innovaatiot pitäisi saada vakiinnutettua osaksi palvelujärjestelmää
Hyvinvointialueiden palveluverkkojen uudistaminen luo tarpeita uudenlaisille palveluille ja toimintamalleille. Näihin tarpeisiin voidaan vastata sosiaalisilla innovaatioilla, joita esimerkiksi yritykset, järjestöt, julkiset toimijat ja palvelujen käyttäjät kehittävät yhdessä. OECD:n (2025) mukaan sosiaaliset innovaatiot voivat olla uusia palveluja, toimintatapoja tai yhteistyön muotoja, joilla vastataan yhteiskunnallisiin tarpeisiin.
Sosiaalisia innovaatioita voidaan kehittää ja kokeilla hankerahoituksella, mutta niiden vakiinnuttaminen osaksi palvelujärjestelmää edellyttää pitkäjänteisiä ratkaisuja. Kokeilujen yhteydessä on arvioitava palvelujen vaikutuksia asiakkaiden hyvinvointiin, kustannustehokkuutta ja edellytyksiä pysyvälle toiminnalle. Lupaavien ratkaisujen käyttöönotto edellyttää myös toimivaa hankintamallia, jatkuvaa kysyntää ja kestävää rahoitusta (OECD, 2025).
Sote-järjestelmän uudistumisen kannalta olennaista on, miten onnistuneista kokeiluista voidaan edetä pysyviin palveluihin. Tämä edellyttää hyvinvointialueilta kykyä tunnistaa vaikuttavia ratkaisuja ja luoda edellytyksiä niiden käyttöönotolle. Yhteiskunnallisille yrityksille tällaiset toimintamallit voivat avata mahdollisuuksia kehittää ja tuottaa palveluja pitkäjänteisesti.
Hankintatavat vaikuttavat siihen, millaisia palveluntuottajia markkinoille pääsee
Hyvinvointialueiden hankintatavat vaikuttavat siihen, millaiset palveluntuottajat voivat osallistua kilpailutuksiin ja menestyä niissä (Euroopan komissio, 2021). Jos kilpailutukset mitoitetaan hyvin suurille toimijoille, pienempien yritysten, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten voi olla vaikea osallistua niihin.
EU:n suositusten mukaan julkisilla hankinnoilla voidaan edistää kilpailua ja monipuolistaa palveluntuottajien osallistumismahdollisuuksia. Markkinavuoropuhelu auttaa hyvinvointialueita tunnistamaan erilaisia palveluntuottajia ja ratkaisuja. Oikeasuhtaiset soveltuvuusvaatimukset ja hankintojen tarkoituksenmukainen jakaminen osiin voivat puolestaan helpottaa pienempien yritysten, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten osallistumista kilpailutuksiin. Hinnan lisäksi hankinnoissa voidaan huomioida palvelun laatu, vaikuttavuus ja sosiaaliset näkökohdat. Soveltuvissa, hankintalainsäädännön sallimissa tilanteissa voidaan hyödyntää myös varattuja hankintoja (Euroopan komissio, 2021; Euroopan unionin neuvosto, 2023).
Aihe on ajankohtainen myös EU:n hankintasääntelyn uudistamisen vuoksi. Euroopan komissio julkaisi 9. syyskuuta 2026 ehdotuksen uudeksi julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevaksi asetukseksi (Public Procurement Act), joka hyväksyttäessä korvaisi nykyiset hankintadirektiivit. Ehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan hankintasääntelyä sekä vahvistamaan muun muassa sosiaalisten, ympäristöllisten ja innovaatioihin liittyvien tavoitteiden huomioimista julkisissa hankinnoissa (Euroopan komissio, 2026).
Suomen hyvinvointialueille hankintakäytäntöjen kehittäminen tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa kilpailua, parantaa palvelujen vaikuttavuutta ja mahdollistaa erilaisten palveluntuottajien pääsy markkinoille. Tavoitteena on hankintajärjestelmä, jossa palveluntuottajien valinta perustuu laatuun, kustannustehokkuuteen ja saavutettaviin tuloksiin ja jossa säilyy tilaa myös uusille ratkaisuille.
Kolme päätöstä monipuolistaisi sote-markkinoita
Jotta sote-markkinoita saadaan monipuolistettua, tarvitaan tietoisia toimia.
Ensimmäiseksi palveluntuottajakentän monimuotoisuudesta on tehtävä sote-politiikan tavoite. Hyvinvointialueiden palvelustrategioissa ja kansallisessa ohjauksessa tulisi seurata markkinoiden keskittymistä, kilpailutuksiin osallistuvien tarjoajien määrää sekä erikokoisten yritysten, järjestöjen ja yhteiskunnallisten yritysten osallistumismahdollisuuksia. Tavoitteena on varmistaa riittävän monipuolinen palveluntuottajakenttä ja hyvinvointialueiden todelliset mahdollisuudet valita eri palveluntuottajien välillä.
Toiseksi julkisia hankintoja on kehitettävä tukemaan kilpailua ja palvelujen vaikuttavuutta. Markkinavuoropuhelu, oikeasuhtaiset soveltuvuusvaatimukset ja hankintojen tarkoituksenmukainen jakaminen osiin voivat helpottaa pienempien toimijoiden osallistumista kilpailutuksiin. Hinnan rinnalla on hyödynnettävä palvelun laatua, vaikuttavuutta ja sosiaalista arvoa kuvaavia arviointiperusteita hankinnan kohteeseen liittyvällä ja vertailukelpoisella tavalla (Euroopan komissio, 2021; Euroopan unionin neuvosto, 2023).
Kolmanneksi tarvitaan yhteisötalouden sote-kokeiluohjelma, joka yhdistää kehittämisen, arvioinnin ja käyttöönoton. Hyvinvointialueiden hankintayksiköt tulisi ottaa mukaan jo kokeilujen suunnitteluun, jotta lupaaville ratkaisuille voidaan rakentaa toimiva hankinta- ja rahoitusmalli. Kokeiluissa arvioitaisiin asiakasvaikutuksia, kustannuksia, palvelujen jatkuvuutta ja paikallistaloudellisia vaikutuksia. OECD:n (2025) Start–Scale–Sustain-kehys tarjoaa tähän etenemismallin kokeiluista laajempaan käyttöön ja pysyväksi toiminnaksi.
Näiden toimien tavoitteena on vahvistaa toimivia ja monipuolisia sote-markkinoita, joissa erilaiset palveluntuottajat voivat tarjota uusia ratkaisuja tasapuolisin edellytyksin. Palveluntuottajien valinnan tulee perustua palvelujen laatuun, vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen. Yhteiskunnalliset yritykset voivat osaltaan lisätä vaihtoehtoja ja vastata palvelutarpeisiin, joihin nykyinen tarjonta ei riittävästi vastaa.
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus (YYO)
- Artikkeli on osa Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen Yhteiskunnallisten yritysten liiketoimintaedellytysten parantaminen -koordinaatiohankkeen politiikkasuositustyötä.
- Euroopan unionin osarahoittama hanke on käynnissä vuosina 2023–2027.
- Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus on 11 organisaation verkosto, johon Diak kuuluu yhtenä kumppanina.
Lähteet
Euroopan komissio. (2021). Buying social: A guide to taking account of social considerations in public procurement (2. laitos; 2021/C 237/01). Euroopan unionin virallinen lehti. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52021XC0618(01)
Euroopan komissio. (2026, 9. syyskuuta). Proposal for a regulation on public contracts and concessions (COM(2026) 590) [Asetusehdotus]. https://single-market-economy.ec.europa.eu/publications/proposal-regulation-public-contracts-and-concessions_en
Euroopan unionin neuvosto. (2023). Neuvoston suositus, annettu 27 päivänä marraskuuta 2023, yhteisötalouden toimintaedellytysten kehittämisestä (C/2023/1344). Euroopan unionin virallinen lehti. http://data.europa.eu/eli/C/2023/1344/oj
HE 99/2025 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2026. https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2025/99
Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (2024, 29. toukokuuta). Terveysmarkkinoiden keskittyminen johtanut hintojen nousuun – KKV tarvitsee tehokkaamman työkalun haitallisen keskittymisen estämiseksi. https://www.kkv.fi/ajankohtaista/tiedotteet/terveysmarkkinoiden-keskittyminen-johtanut-hintojen-nousuun-kkv-tarvitsee-tehokkaamman-tyokalun-haitallisen-keskittymisen-estamiseksi/
Kilpailu- ja kuluttajavirasto. (i.a.). KKV:n ehdotukset hallituskaudelle 2027–2031. Haettu 30.9.2026 osoitteesta https://www.kkv.fi/kkvn-ehdotukset-hallituskaudelle-2027-2031/
OECD. (2025). Starting, scaling and sustaining social innovation: Evidence and impact of the European Social Fund. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/ec1dfb67-en
Rinne-Koski, K., & Lähdesmäki, M. (2024). Legitimacy of community-based social enterprises (CBSE) in service provision in rural areas. International Journal of Public Sector Management, 37(3), 388–401. https://doi.org/10.1108/IJPSM-04-2023-0127
Työ- ja elinkeinoministeriö. (2025). Yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten strategia 2026–2030 (Valtioneuvoston julkaisuja 2025:116). Valtioneuvosto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-050-9
Kirjoittajat
Harri Kostilainen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Erityisasiantuntija, YTT
