Romaninaisten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien vahvistaminen edellyttää yksilöllisen tuen lisäksi luottamusta, yhteisöllisyyttä ja työelämän rakenteisiin vaikuttamista. Koulutukseen tai työhön hakeutuminen ei ole kiinni vain yksilön motivaatiosta, vaan siihen vaikuttavat myös elämäntilanne, aiemmat kokemukset, palveluiden saavutettavuus sekä yhteiskunnan asenteet ja toimintatavat. Naisten aika -hankkeen kokemukset osoittavat, että koulutus- ja työelämäpolkujen tukemisessa tarvitaan rinnakkain henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten sekä työnantajien kanssa tehtävää työtä.
Romaniväestön koulutus- ja työllisyystilannetta tarkastelevissa selvityksissä on tunnistettu useita työelämään kiinnittymistä vaikeuttavia tekijöitä. Romanien koulutustaso on noussut, mutta koulutuspolut voivat edelleen jäädä katkonaisiksi. Työttömyys on yleisempää kuin valtaväestössä, ja työllistymiseen vaikuttavat muun muassa työnantajien asenteet sekä romanien ja työelämän toimintakulttuurien kohtaaminen (Jauhola ym., 2019). Myös Ternengo butti -selvityksessä tuodaan esiin romaninuorten koulutus- ja työllistymispolkuihin liittyviä kokemuksia, esteitä ja syrjintää sekä romaninuorten naisten asemaa (Suomen Romaniyhdistys, 2024).
Koulutus- ja työelämäpolkujen tukemisessa on tärkeää ymmärtää yksilön tilannetta osana laajempaa kokonaisuutta. Pelkkä tieto koulutusvaihtoehdoista tai työnhausta ei välttämättä riitä, jos arjessa on epävarmuutta, kuormittavia elämäntilanteita tai kokemuksia syrjinnästä. Tarvitaan kohtaamisia, joissa ihminen tulee kuulluksi ja hänen osaamisensa, tavoitteensa ja voimavaransa tunnistetaan.
Luottamus ja yhteisöllisyys tuen lähtökohtina
Suomen romaniväestön hyvinvointia tarkastelevassa Roosa-tutkimuksessa on tuotu esiin koulutuksen, työllisyyden, taloudellisen tilanteen, syrjintäkokemusten ja osallisuuden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa tunnistetaan myös yhteisöllisyyden, sosiaalisten suhteiden ja keskinäisen tuen merkitys voimavaroina (Weiste-Paakkanen ym., 2018).
Ammattilaisen näkökulmasta luottamuksen rakentaminen ei ole ohjauksen sivutehtävä, vaan sen keskeinen edellytys. Osallistuminen, omien tavoitteiden sanoittaminen ja tulevaisuuden suunnittelu voivat vaatia aikaa. Jos henkilöllä on aiempia kokemuksia syrjinnästä tai siitä, ettei häntä ole palveluissa ymmärretty, luottamus ei synny itsestään. Kohtaamisen tulee siksi olla arvostavaa, kiireetöntä ja yksilön elämäntilanteen huomioivaa.
Yhteisöllinen toiminta tarjoaa mahdollisuuden kokemusten jakamiseen ja vertaistukeen. Ryhmässä voi tunnistaa omia vahvuuksia, saada rohkaisua ja huomata, ettei koulutukseen tai työelämään liittyvien kysymysten kanssa tarvitse jäädä yksin. Ryhmätoiminta ei kuitenkaan korvaa henkilökohtaista ohjausta, vaan parhaimmillaan toimintamuodot täydentävät toisiaan.
Naisten aika -hankkeessa yhdistettiin ryhmätoiminta ja yksilöllinen ohjaus
Diakonia-ammattikorkeakoulun Naisten aika -hankkeessa vahvistettiin romaninaisten hyvinvointia, osallisuutta sekä koulutus- ja työelämävalmiuksia. Hanketta toteutettiin ajalla 2.11.2025–2.11.2026 yhteistyössä Suomen Romanifoorumi ry, Nicehearts ry ja Espoon Romaniyhdistys ry kanssa. Hankkeen rahoittajan oli Ami-säätiö.
Hankkeen toimintaa järjestettiin Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa seitsemässä pienryhmässä. Ryhmien teemoina olivat identiteetti, omat vahvuudet ja unelmat, hyvinvointi, arjenhallinta, ihmissuhteet, koulutus, työelämä ja yhdenvertaisuus. Tavoitteena oli vahvistaa osallistujien mahdollisuuksia tunnistaa omia voimavarojaan ja suunnitella tulevaisuuttaan.
Ryhmätoiminnan rinnalla osallistujille tarjottiin yksilöllistä ohjausta. Siinä käsiteltiin esimerkiksi koulutus- ja urasuunnitelmia, työnhakua, ansioluettelon tekemistä ja arjen asioiden hoitamista. Tukea annettiin myös käytännön kysymyksissä, kuten Kelaan liittyvien lomakkeiden täyttämisessä. Näin koulutukseen ja työllistymiseen liittyviä tavoitteita voitiin edistää samalla, kun huomioitiin osallistujien muut arjen tarpeet.
Tulokset osoittavat, että osallistujien koulutus- ja työelämäpoluilla tapahtui konkreettisia askelia.
Hankkeen seurannan mukaan toimintaan osallistui 88 naista, joista 52 sai yksilöllistä ohjausta. Seurannan perusteella 21 naista motivoitui suorittamaan opintoja, 12 valmistui, yhdeksän aloitti työkokeilun ja kymmenen työllistyi. Lisäksi 43 osallistujaa haki aktiivisesti töitä. Yhteensä 55 naista raportoi itsetuntonsa, toimijuutensa ja osallisuutensa vahvistuneen (Naisten aika -hanke, 2026).
Luvut kuvaavat hankkeen aikana tapahtuneita etenemisiä ja osallistujien raportoimia muutoksia. Niiden perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että muutokset olisivat aiheutuneet yksin hankkeen toiminnasta, eikä seuranta vielä kerro niiden pitkäaikaisuudesta. Tulokset osoittavat silti, että osallistujien koulutus- ja työelämäpoluilla tapahtui konkreettisia askelia.
Työelämän yhdenvertaisuus rakentuu myös työnantajien toiminnassa
Romaninaisten työllistymisen tukeminen ei voi jäädä yksin työnhakijoiden vastuulle. Yhdenvertaiset mahdollisuudet edellyttävät myös työnantajien sitoutumista rekrytointikäytäntöjen ja työyhteisöjen toimintatapojen tarkasteluun. Työnhakijalla voi olla osaamista ja motivaatiota, mutta ne eivät välttämättä johda työllistymiseen, jos rekrytoinnissa vaikuttavat ennakkoluulot tai työyhteisö ei huomioi erilaisia taustoja.
Naisten aika -hankkeessa tehtiin yhteistyötä seitsemän työelämäkumppanin kanssa. Noir Beauty Oy ja Haukan Pakkaus Oy järjestettiin koulutusta romanien kohtaamista työllistymisen esteistä, osaamisesta ja vahvuuksista sekä yhdenvertaisesta rekrytoinnista ja inklusiivisen työyhteisön rakentamisesta.
Osallistujille järjestettiin myös työelämävierailuja muun muassa Yellow Studioon, Me Naiset -lehden toimitukseen, eduskuntaan, Katjan vohvelikahvilaan ja Aseman Lapset ry. Vierailut mahdollistivat tutustumisen erilaisiin työympäristöihin ja ammatteihin sekä toivat osallistujia ja työelämän toimijoita yhteen. Yhteistyökumppanit ilmaisivat valmiutta tarjota harjoittelu- ja työmahdollisuuksia niiden avautuessa. Tämä on myönteinen yhteistyön tulos, mutta ei vielä osoita pysyvää muutosta rekrytointikäytännöissä.
Työnantajayhteistyössä on tärkeää keskustella konkreettisesti rekrytoinnista, perehdytyksestä, työyhteisön ilmapiiristä ja yhdenvertaisuudesta. Samalla tulee tehdä näkyväksi romaninaisten osaamista ja erilaisia koulutus- ja työkokemustaustoja. Työllistymisen esteitä ei voida ratkaista ainoastaan valmentamalla työnhakijaa, vaan myös työelämän käytäntöjen on kehityttävä.
Palveluiden saavutettavuus edellyttää yhteistyötä
Hankkeen aikana toimintaa vietiin osaksi olemassa olevia palveluympäristöjä. Naisten aika -hanke toimi noin kuukauden ajan Vantaan Ohjaamossa ja Espoon Ohjaamotalossa. Tavoitteena oli tutustuttaa henkilöstöä hankkeen toimintaan, vahvistaa yhteistyötä ja madaltaa romaninuorten kynnystä hakeutua palveluihin.
Yhteistyö tarjosi mahdollisuuden tutustua työntekijöihin ja palveluiden käytäntöihin sekä tuoda esiin romaninuorten kohtaamiseen liittyviä näkökulmia. Hankkeen yhteistyön perusteella kolme keskeistä kumppania oli halukas jatkamaan yhteistyötä, ja työpajojen materiaaleja jaettiin toimijoiden käyttöön.
Yhteistyön jatkuminen edellyttää kuitenkin yhteisesti sovittuja vastuita, riittäviä resursseja ja suunnitelmaa siitä, miten hyvät käytännöt vakiinnutetaan osaksi palveluiden arkea. Palveluiden saavutettavuutta voidaan vahvistaa, kun eri toimijat tuntevat toisensa ja osaavat ohjata asiakkaita tarkoituksenmukaisen tuen piiriin.
Hankekokemuksista käytännön oppeja ammattilaisille
Naisten aika -hankkeen kokemuksista voidaan nostaa esiin neljä periaatetta, joita ammattilaiset voivat hyödyntää koulutus- ja työelämäpolkujen tukemisessa.
- Rakenna luottamusta. Luottamuksellinen kohtaaminen luo perustan tavoitteiden asettamiselle ja palveluihin kiinnittymiselle. Osallistujan kokemuksia ja elämäntilannetta tulee kuunnella ilman ennakko-oletuksia.
- Yhdistä ryhmätoiminta ja yksilöllinen ohjaus. Yhteisöllisyys ja vertaistuki voivat vahvistaa osallisuutta, mutta henkilökohtaiset tavoitteet ja käytännön kysymykset tarvitsevat usein yksilöllistä tukea.
- Huomioi koko elämäntilanne. Koulutukseen ja työllistymiseen liittyvät tavoitteet kytkeytyvät arjenhallintaan ja hyvinvointiin. Ohjauksessa on tärkeää tunnistaa sekä etenemistä tukevat asiat että mahdolliset esteet.
- Jaa vastuu yhdenvertaisuudesta. Työnantajien, palveluiden ja järjestöjen tulee osallistua työllistymisen esteiden purkamiseen. Yhteistyö tarvitsee selkeitä vastuita ja jatkuvuuden suunnittelua.
Yhdenvertaisuus vaatii yksilöllistä ja rakenteellista muutosta
Romaninaisten koulutus- ja työelämäpolkujen vahvistaminen edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä. Yksilöllinen tuki, yhteisöllinen toiminta, palveluiden kehittäminen ja työnantajien kanssa tehtävä työ muodostavat kokonaisuuden, jossa eri osat tukevat toisiaan.
Naisten aika -hankkeen kokemukset korostavat, että koulutus- ja työllistymistavoitteiden edistäminen vaatii aikaa ja luottamusta. Samalla on tarkasteltava niitä rakenteita ja käytäntöjä, jotka vaikuttavat romaninaisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, työelämään ja palveluihin. Vastuu yhdenvertaisuudesta ei voi olla vain yksilöllä, jonka odotetaan sopeutuvan olemassa oleviin toimintatapoihin.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita kaikille samanlaisen tuen tarjoamista tilanteesta riippumatta. Se tarkoittaa erilaisten lähtökohtien tunnistamista ja sellaisten mahdollisuuksien rakentamista, joiden avulla jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus edetä omalla koulutus- ja työelämäpolullaan. Tämä on tärkeä lähtökohta romaninaisten osallisuuden vahvistamisessa ja yhdenvertaisemman työelämän kehittämisessä.
Lähteet
Jauhola, L., Ärling, M., Karinen, R., Luukkonen, T., & Oosi, O. (2019). Romanien työllisyys, yrittäjyys ja työmarkkinoille integroituminen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:58. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-469-3
Naisten aika -hanke. (2026). Loppuraportti. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hankkeen loppuraporttiaineisto.
Suomen Romaniyhdistys. (2024). Ternengo butti – selvitys romaninuorten koulutus- ja työllistymispoluista. https://www.suomenromaniyhdistys.fi/wp-content/uploads/2024/12/Ternengo-butti-raportti-111224.pdf
Weiste-Paakkanen, A., Lämsä, R., & Kuusio, H. (toim.) (2018). Suomen romaniväestön osallisuus ja hyvinvointi: Romanien hyvinvointitutkimus Roosan perustulokset 2017–2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 15/2018.
Kirjoittajat
Kosar Naeemi
Diakonia-ammattikorkeakoulu Projektipäällikkö
