Puhevammaisten tulkin koulutus ja kompetenssi nyt ja tulevaisuudessa

Keväällä 2025 Suomen Puhevammaisten Tulkit ry järjesti Tulkkipäivät, joiden yhteydessä toteutettiin puhevammaisten tulkkauksen tulevaisuutta koskeva verkkotyöpaja. Työpajassa käsiteltiin puhevammaisten tulkkauksen tulevaisuuden näkymiä vuodelle 2045. Sen yhteydessä 33 puhevammaisten tulkkauksen asiantuntijaa vastasi alan tulevaisuutta koskevaan kyselyyn, joka sisälsi myös kysymyksiä alan koulutuksesta ja kompetenssista. Tässä artikkelissa aihetta käsitellään työpajan tulosten näkökulmasta.

Puhevammaisten tulkkien koulutus alkoi 1990-luvulla lyhyenä täydennyskoulutuksena ja laajeni 2000-luvulla erikoisammattitutkintoon (EAT) johtavaksi koulutukseksi (Roisko ym., 2018, s. 14). 

Ammattikorkeakouluista (AMK) puhevammaisten tulkkien koulutusta on järjestetty Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) vuodesta 2011 ja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) vuodesta 2018 alkaen (Vik ym., 2022, s 10; Segler-Heikkilä, 2022). Nykyään puhevammaisten tulkiksi voi pätevöityä suorittamalla joko EAT- tai AMK-tutkinnon (ks. taulukko 1).

Taulukko 1. Puhevammaisten tulkiksi pätevöittävät tutkinnot vuonna 2025.

Tietoa Suomessa koulutettujen puhevammaisten tulkkien määrästä on haastavaa koota, sillä osa henkilöistä on suorittanut sekä erikoisammattitutkinnon että ammattikorkeakoulututkinnon. Lisäksi tulkki (AMK) -tutkinnon tilastoissa puhevammaisten tulkit sisältyvät samaan ryhmään viittomakielen tulkkien kanssa, mikä vaikeuttaa erillistä tarkastelua.

Puhevammaisten tulkkien koulutuksissa on eroja sisällön, laajuuden, osaamistavoitteiden, rakenteen ja maksullisuuden suhteen. EAT:tä opiskelemaan hakeutuvalla tulee olla sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan aiemmin suoritettu tutkinto (Riveria, i.a.), ja Humakissa hakija hakeutuu jo hakuvaiheessa opiskelemaan puhevammaisten tulkkausta ja kommunikaatio-ohjausta (Humak, 2026a).

Diakissa opiskelija taas valitsee kahden opiskeluvuoden jälkeen, suuntautuuko hän puhevammaisten tulkkaukseen vai viittomakielen tulkkaukseen (Diak, 2026a). Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmiin (Diak, 2026b; Humak, 2026b) kuuluu myös suomalaisen viittomakielen opintoja.

Koulutuksissa painotetaan eri asioita, ja myös tulkin ammattikompetenssia sanoitetaan eri tavoin. Humakin (2026b) mukaan tulkin ja kommunikaatio-ohjaajan ammattitaito koostuu tulkkauksen, ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kielellisen saavutettavuuden osaamisesta, kun EAT:n (ePerusteet, 2018) ja Diakin (2026b) määritelmissä keskitytään tulkkaamiskompetenssiin. Kommunikaatio-ohjaukseen ja ohjaamiseen liittyvä osaaminen sanoitetaan Humakin (2026b) ja EAT:n (ePerusteet, 2018) kompetenssikuvauksissa.

Ammattimainen puhevammaisten tulkkaus on Suomessa vielä verrattain uusi käytäntö ja ala on vasta vakiintumassa. Puhevammaisten tulkin työhön sisältyy useita osa-alueita, jotka etsivät edelleen muotoaan, kuten esimerkiksi ydinkompetenssien ja käsitteistön määrittely.

Tulevaisuuden näkymiä ammattikompetensseihin

Verkkotyöpajan osallistujia pyydettiin pohtimaan puhevammaisten tulkin ydin- ja metakompetensseja vuonna 2045. Tässä osiossa annettiin vastaajalle kuvitteellinen alkuskenaario: 

Tulkkipäivät ovat edenneet iltajuhlaan, ja tapaat ruoan äärellä tuoreen kollegasi. Hän on juuri valmistunut tulkiksi ja on innokas aloittamaan työnsä uudella alalla. Millaista osaamista hänellä tulisi olla, jotta hänestä tulee taitava tulkki ja sinulle erinomainen kollega? Millaiset teemat puhututtavat iltajuhlan pöytäkeskusteluissa?

Ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä vastaajia pyydettiin arvioimaan, millaista ammatillista osaamista kollega tarvitsee vuonna 2045. Tässä yhteydessä ammatillinen osaaminen rajattiin tulkin työhön spesifiksi osaamiseksi, joka ei ole laajasti siirrettävissä muihin työtehtäviin. Seuraavassa kysymyksessä keskityttiin yliammatilliseen osaamiseen, joka määriteltiin yleisiksi eri ammateissa ja tehtävissä hyödynnettäviksi työelämätaidoiksi ja osaamiseksi. Osion lopussa vastaajia pyydettiin pohtimaan tulevaisuutta: mitä kollegat keskustelevat keskenään vuonna 2045, ja mitkä teemat tai ilmiöt ovat silloin keskeisiä puhevammaisten tulkkausalalla.

Kahden kysymyksen vastaukset on yhdistetty kategoriaksi ammattikompetenssit, sillä kategoriat sekoittuivat vastaajilta. Kysymyksiin saatiin yhteensä 58 vastausta. Avoimista vastauksista nousi viisi pääteemaa: kohtaamis- ja vuorovaikutustaidot (n=22), teknologiaosaaminen (n=15), substanssiosaaminen (n=12), itsensä kehittämisen taidot (n=7) sekä eettisyysosaaminen (n=2).

Substanssiosaamiseen laskettiin menetelmien hallinta, vammaryhmien tuntemus sekä tulkin roolin hallinta. Teknologiaosaamiseen sisältyi erilaisten teknologioiden hallinta, tekoälyn hallinta, robotiikka, ohjelmointi, laitteiden ja apuvälineiden hallinta ja tietotaito siitä, miten tekniikka voi tukea inhimillistä vuorovaikutusta. Kysymykseen tulevaisuuden osaamistarpeista jätettiin 19 vastausta. Tulevaisuuden osaamistarpeina 15 vastaajaa nosti esiin teknologiaan ja sen kehitykseen liittyviä seikkoja mainiten tekoälyn, teknologian, tietotekniikan, robotiikan ja tietoturvan. Vastaajat ennustivat siis, että teknologiaan liittyvät taidot muodostavat merkittävän osan puhevammaisten tulkin ammattitaitoa vuonna 2045. Näitä taitoja ei tällä hetkellä mainita puhevammaisten tulkkikoulutusten kompetenssikuvauksissa.

Vastaajat ennustivat siis, että teknologiaan liittyvät taidot muodostavat merkittävän osan puhevammaisten tulkin ammattitaitoa vuonna 2045.

Vastaajien ennustamat tulevaisuuden kompetenssit ovat monin osin linjassa Humakin (2026b) nykyisen kompetenssikuvauksen kanssa. Yhtymäkohtia löytyi erityisesti substanssiosaamisen ja ammattieettisen toiminnan alueilta. Kuitenkin vastaajien ennustuksissa korostui myös osa-alueita, joita ei mainita nykyisissä osaamiskuvauksissa. Merkittävin ero oli kohtaamis- ja vuorovaikutustaitojen painottaminen: nämä taidot nousivat esiin useissa vastauksissa keskeisinä tulevaisuuden osaamisvaatimuksina, vaikka niitä ei ole huomioitu lainkaan nykyisessä kompetenssikuvauksessa.

Kaikkien nykyisten koulutusten opetussuunnitelmista puuttuvat opinnot, jotka käsittelisivät ennustuksissa esiin nousseita osa-alueita, kuten tekoälyä, virtuaaliympäristöjä, vuorovaikutusta tukevia teknologioita, ohjelmointia, robotiikkaa sekä laitteiden ja muun välineistön hallintaa. Poikkeuksena ovat laitteisiin ja välineistöön liittyvät opintojaksot, joita sisältyy jo joidenkin koulutusten opetussuunnitelmiin (ks. Diak, 2026a; Humak, 2026a), ja jotka ovat myös osa yhtä EAT-tutkinnon osaa (ks. ePerusteet, 2018). Teknologian osalta voisi harkita laajempaa opiskeltavaa kokonaisuutta.

Tulevaisuuden näkymiä puhevammaisten tulkkauksen koulutukseen

Vastaajilta kysyttiin, mitä koulutuksessa tulisi tapahtua, jotta heidän toivomansa tulevaisuusnäkymät puhevammaisten tulkkauksen osalta voisivat toteutua. Lisäksi kartoitettiin, mitkä koulutuksen nykyiset piirteet saattaisivat estää vision toteutumisen ja millaisia konkreettisia tekoja tai muutoksia vastaajat toivoisivat koulutuksen kehittämiseksi tulevina vuosina. Viimeisen koulutukseen liittyvän avoimen kysymyksen avulla haluttiin selvittää, millaisista teemoista puhevammaisten tulkit tulevaisuudessa kouluttautuvat, millaista tutkimusta puhevammaisten tulkkauksesta tehdään ja millä tavoin alaa kehitetään vuonna 2045.

Kysymyksiin saatiin 22 vastausta. Tulkkauksen koulutukseen liittyvät kysymykset esitettiin vastaajille yleisellä tasolla ilman tarkennusta siitä, mihin oppilaitokseen tai tutkintoon ne viittasivat. Kolmessa vastauksessa koulutustaso mainittiin erikseen, ja neljässä vastauksessa koulutustaso oli pääteltävissä sisällön perusteella. Esimerkiksi vastausten, joissa mainittiin viittomakielen opetuksen määrä, voi olettaa olevan suunnattu erityisesti ammattikorkeakouluille, sillä EAT-tutkintoon ei sisälly viittomakielen opintoja.

Koulutuksen sisältöä ja toteutusta käsittelevissä vastauksissa 11 vastaajaa vertasi tilannetta nykyhetkeen. Kahdeksan heistä toivoi, että jokin osa-alue saisi koulutuksessa nykyistä enemmän huomiota. Koulutukselta toivottiin nykyistä enemmän  panostamista uusiin kommunikaation apuvälineisiin ja koulutuksen kohdistamista viittomakielen sijaan asiakkailla käytössä oleviin kommunikaatiomenetelmiin. Lisäksi toivottiin enemmän käytännön harjoittelumahdollisuuksia, puhevammaisten asiakkaiden kohtaamista sekä tietoturvaan liittyvää koulutusta. Myös vahva osaaminen asiakasryhmistä ja asiakkaiden lähi-ihmisten mukanaolon lisääminen nousivat esiin vastauksissa. Yksi vastaaja toivoi vahvempaa eettistä pohdintaa. Toinen vastaaja korosti osaamisen vahvistamista rajatummalla osaamisen alueella. Hän tiivistää ajatuksensa erikoistuneemmasta osaamisesta lauseeseen: ”Kaikkien ei tarvitse hallita kaikkea jotenkin tai melkein hyvin”.

Muissa koulutuksen sisältöä ja toteutusta käsittelevissä vastauksissa korostuivat erityisesti laaja-alainen tulkkaus- ja kommunikaatiomenetelmien opetus sekä monipuolisten käytännön harjoittelumahdollisuuksien lisääminen. Harjoittelujaksoihin ehdotettiin muun muassa mahdollisuutta hakeutua suoraan asiakkaalle sekä kiintiöiden luomista tulkkauspalvelua tuottaville yrityksille. Kaksi vastaajaa toivoi harjoittelupaikan hankinnan olevan nykyistä helpompaa.

Vastaajat toivoivat, että tulkkikoulutus antaisi opiskelijoille valmiuksia toimia tulkkina erilaisissa tilanteissa sekä ymmärtää asiakkaiden yksilöllisiä kommunikoinnin ja tulkkauksen tarpeita. Esille nousi myös tarve tunnistaa asiakkaiden tietotekninen osaaminen. Tulkkikoulutuksen toivottiin edistävän ammatin ja alan näkyvyyttä, vaikuttavan yhteiskunnallisesti vahvemmin sekä muuttavan asenteita. Vastaajien mukaan koulutuksen tulisi lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä, pysyä mukana kehityksessä – ja olla aktiivisesti osa sitä – sekä olla valmis muutoksiin.

Kohti nykytarpeita täyttävää kompetenssia ja koulutusta

Ammattikompetenssin osalta ennakoitiin vuodelle 2045 kohtaamis- ja vuorovaikutustaitoja, substanssiosaamista, teknologiaosaamista, itsensä kehittämisen taitoja sekä eettistä osaamista. Nämä ennusteet ovat linjassa tuoreen kansainvälisen AAC-tutkimuksen kanssa, jonka nykytrendit ovat teknologia, monimuotoisuus sekä käyttäjän yksilölliset tarpeet (ks. esimerkiksi Mao, 2025; Zastudil ym., 2024; Wahl & Weiland, 2023).

Jo nyt on kehitteillä teknisiä apuvälineitä ja menetelmiä, jotka edistävät puhevammaisen henkilön itsenäistä toimintaa. Nykyiset opetussuunnitelmat eivät kuitenkaan kata ennustettuja osaamisalueita, erityisesti teknologiaan ja vuorovaikutukseen liittyviä. Puhevammaisten tulkin ennustetaan olevan tulevaisuudessa myös teknologian ja inhimillisen kohtaamisen yhdistäjä. Tulevaisuudessa voi syntyä uusia puhevammaisten tulkkauksen erikoisaloja, kuten teknologiapainotteinen tulkkaus tai virtuaaliympäristöjen tulkkaus. Työelämän ja palvelujärjestelmien näkökulmasta tulkkauspalveluiden tulisi tukea teknologian ja vuorovaikutuksen yhdistämistä, esimerkiksi tekoälyavusteisessa ympäristössä. Teknologian avulla voidaan lisätä puhevammaisten henkilöiden osallisuutta, mutta se edellyttää tulkin osaamista. Kouluttajien on varauduttava siihen, että tulkin rooli muuttuu ja vaatii uudenlaista tukea ja koulutusta.

Vastaajien toiveissa koulutukselle nostettiin esiin myös puhevammaisten tulkkauksen ero viittomakielen tulkkaukseen. Alojen väliset yhteydet ovat vahvistuneet erityisesti 2010-luvulla useilla eri osa-alueilla. Puhevammaisten tulkkien ammattieettinen säännöstö on laadittu vuonna 2013, ja se on yhteinen puhuttujen ja viitottujen kielten tulkkien kanssa (SKTL, 2021). Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (133/2010) säätelee sekä puhevammaisten tulkkausta että viittomakielen tulkkausta, ja puhevammaisten tulkkien AMK-koulutus on alkanut 2010-luvulla ammattikorkeakouluissa, jotka ovat kouluttaneet viittomakielen tulkkeja jo pitkään. Tälläkin hetkellä puhevammaisten tulkin AMK-koulutukseen kuuluu viittomakielen opintoja molemmissa korkeakouluissa (Diak, 2026b; Humak, 2026b).

Yhteydet näiden alojen välillä voivat olla hyvä asia, kun ne tukevat yhteistyötä, resurssien jakamista ja alan näkyvyyden vahvistamista. Ne voivat edistää yhteistä ymmärrystä kommunikaation moninaisuudesta ja vahvistaa tulkkauspalveluiden asemaa yhteiskunnassa. Samalla on tärkeää, että puhevammaisten tulkkaus rakentaa ja säilyttää oman erityisosaamisensa ja identiteettinsä. Jos koulutus, ammattieettiset säännöt tai palvelurakenteet painottuvat liikaa viittomakielen tulkkaukseen, vaarana on, että puhevammaisten tulkkauksen erityistarpeet jäävät huomiotta. Tämä voi heikentää palvelun laatua ja asiakkaiden oikeutta saada juuri heidän tarpeisiinsa soveltuvaa tulkkausta.

Yhteydet ovat siis hyödyllisiä, jos ne perustuvat tasa-arvoiseen vuoropuheluun ja erikoistumisen kunnioittamiseen. Koulutuksen ja ammattikäytäntöjen tulisi tunnistaa molempien alojen erityispiirteet ja varmistaa, että puhevammaisten tulkit saavat riittävästi koulutusta esimerkiksi kommunikaation apuvälineistä, teknologian hyödyntämisestä ja asiakaslähtöisistä menetelmistä.

Vastausten perusteella koulutusten sisältö ei tällä hetkellä vastaa tulevaisuuden osaamistarpeita. Vastaajat toivovat enemmän opetusta kommunikaation apuvälineistä, asiakkaiden käyttämistä menetelmistä, tekoälystä, tietoturvasta ja teknologian hyödyntämisestä. Myös käytännön harjoittelun merkitys korostuu. Toiveina ovat erityisesti asiakaslähtöisiä ja autenttisia tilanteita, selkeämpiä väyliä harjoittelupaikkoihin sekä enemmän suoraa kontaktia puhevammaisiin henkilöihin. Myös koulutusten järjestämistavat ja rakenteet kaipaavat enemmän joustavuutta. Tämä viittaa tarpeeseen kehittää koulutuksia modulaarisemmiksi ja yksilöllisemmiksi. Lisäksi palveluiden laatu paranisi: kun koulutus vastaa paremmin asiakkaiden tarpeisiin, myös tulkkauspalveluiden laatu ja vaikuttavuus paranevat.

Koulutuksen kehittäminen tukee puhevammaisten henkilöiden oikeutta saada osaavaa ja yksilöllistä tulkkauspalvelua. Koulutusten toivotaan myös vahvistavan alan näkyvyyttä, muuttavan asenteita ja toimivan aktiivisemmin osana yhteiskunnallista kehitystä. Koulutuksen rooli on toisin sanoen paitsi osaamisen tuottaja, myös alan puolestapuhuja.

Lähteet

Diak. (2026a). Tulkki (AMK), viittomakielen ja puhevammaisten tulkkaus. Saatavilla 26.3.2026 https://www.diak.fi/amk-tutkinto/tulkki-amk-viittomakielen-ja-puhevammaisten-tulkkaus/

Diak. (2026b). Tulkki (AMK), viittomakielen ja puhevammaisten tulkkaus. Opetussuunnitelmat. Saatavilla 26.3.2026. https://opinto-opas.diak.fi/fi/43204/fi/47045?lang=fi

ePerusteet. (2018). Puhevammaisten tulkkauksen erikoisammattitutkinto. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ammatillinen/4837163/tiedot

Gradia. (i.a.). Puhevammaisten tulkkauksen erikoisammattitutkinto. Saatavilla 26.3.2026 https://www.gradia.fi/puhevammaisten-tulkkauksen-erikoisammattitutkinto/l17873

Humak. (2026a). Tulkkaus ja kommunikaatio-ohjaus. Saatavilla 26.3.2026 https://www.humak.fi/koulutus/tulkki-amk-kommunikaatio-ohjaus/

L133/2010. Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista. Saatavilla 26.3.2026 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/133

Mao, L., Ho Lee, J., Faroqi Shah, J., & Valencia, S. (2025). Design probes for AI-driven AAC: Addressing complex communication needs in aphasia. arXiv. https://arxiv.org/abs/2504.09435  

Riveria. (i.a.). Puhevammaisten tulkki. Saatavilla 26.3.2026. https://riveria.fi/koulutus/puhevammaisten-tulkki/

Roisko, E., Vesala, H.T., & Ylitalo, J. (2018). Myönnetty, ei käytetty. Selvitys puhevammaisten tulkkauspalvelun haasteista ja mahdollisuuksista vuosina 2011–2014. Työpapereita 143/2018. Helsinki: Kela. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101238142

Segler-Heikkilä, L. (2022). Tulkkauksen ja kommunikaatio-ohjauksen koulutus (tulkki AMK) Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Teoksessa Segler-Heikkilä, Lena & Gun-Viol-Vik (toim.). Kun puhe tuottaa vaikeuksia- Tulkkausalan ammattilaiset ja asiakaslähtöiset apuvälineet puhevammaisen henkilön tukena. (Diak Työelämä 30). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-416-9

SKTL. (2021). Asioimistulkin ammattisäännöstö 2021. Saatavilla 26.3.2026. https://www.sktl.fi/kaantaminen_ja_tulkkaus/tyokalupakki-ammattilaiselle-ja-/asioimistulkinammattisaannosto21/

Vik, G.-V., Niittyinperä, U., & Roslöf. R. (2022). Puhevammaisten tulkkauksen koulutuksen ensimmäinen vuosikymmen Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Teoksessa: Segler-Heikkilä, L. & Vik, G.-V. (toim.) Kun puhe tuottaa vaikeuksia- Tulkkausalan ammattilaiset ja asiakaslähtöiset apuvälineet puhevammaisen henkilön tukena. (Diak Työelämä 30). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-416-910-20.  

Wahl, M., & Weiland, K. (2023). Augmentative and Alternative Communication and digital participation. Frontiers in Communication 8:23. https://doi.org/10.3389/fcomm.2023.1180257

Zastudil, C., Hoyfield, C., Kapp, C., Crosland, Z., Lorah, E., Zimmerman, T., & MacNeil, S. (2024). Exploring the use of generative AI to support automated just-in-time programming for visual scene displays. arXiv. https://arxiv.org/abs/2408.11137