Jalkautuvan työn havainnoista yhteiseen ymmärrykseen ja toimintaan

Jalkautuvan työn ammattilaiset ja vapaaehtoiset havaitsevat nuorten arjessa ilmiöitä, jotka saattavat jäädä muilta aikuisilta pimentoon. Erityisesti jalkautuvan työn ja lastensuojelun välinen tiedonkulku voi jäädä heikoksi. Jalkautuva turvaverkko -hanke selvittää keinoja hyödyntää jalkautuvan työn tuottamaa ilmiötietoa ja vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Nuoret liikkuvat vapaa-ajallaan erilaisissa toimintaympäristöissä omien kiinnostustensa mukaisesti. Jalkautuvan nuorisotyön ammattilaiset ja vapaaehtoiset näkevät työssään ilmiöitä, jotka eivät välttämättä tule esiin virka-ajan palveluissa tai tilastoissa.

Yksittäiset havainnot voivat kertoa esimerkiksi nuorten kokoontumispaikkojen muuttumisesta, yksinäisyydestä, päihteisiin liittyvistä ilmiöistä tai uudenlaisista tuen tarpeista. Havainnot voivat liittyä myös myönteisiin muutoksiin, kuten nuorten voimavaroihin ja heidän omissa yhteisöissään syntyviin ratkaisuihin.

Nuorten arjesta syntyy jatkuvasti tietoa, mutta sen kokoamiseen, analysointiin ja hyödyntämiseen ei vielä ole riittävän systemaattisia käytäntöjä. Ilmiötiedosta on hyötyä vasta silloin, kun sen pohjalta saadaan kehitettyä nuorten tarpeisiin vastaavaa toimintaa.

Rakenteiden olemassaolo ei vielä takaa tiedon kulkemista

Jalkautuva turvaverkko -hankkeen tavoitteena on hyödyntää jalkautuvan nuorisotyön tuottamaa ilmiötietoa sekä vahvistaa jalkautuvan työn ja lastensuojelun yhteistyötä. Hankkeen alkuvaiheessa on selvitetty, miten yhteistyö toimii nyt Kuusamossa, Ylivieskassa, Limingassa ja Tyrnävällä.

Nykytilaselvityksen alustavien havaintojen mukaan pilottialueilla toimii jo moniammatillisia verkostoja, joissa nuorten arjesta syntyvää tietoa voidaan jakaa. Haasteena on kuitenkin se, ettei laadullisen ilmiötiedon kokoamiseen, yhteiseen tulkintaan ja hyödyntämiseen ole vakiintunutta toimintatapaa. Tieto voi jäädä yhdelle työntekijälle tai organisaatiolle, tai se välittyy eteenpäin satunnaisesti tai yksittäisten ihmisten varassa. Erityisen ohueksi tiedonkulku näyttää jäävän kolmannen sektorin jalkautuvan työn ja lastensuojelun välillä.

Ilmiötiedolla ei tässä yhteydessä tarkoiteta yksittäisen nuoren asiakastietojen jakamista. Sen sijaan sillä viitataan nuorten arjessa näkyviin muutoksiin ja signaaleihin, jotka voivat olla eri paikkakunnilla hyvinkin erilaisia. Paananen ym. (2022, s. 45) toteavat, että havaintoihin, kokemuksiin ja kertomuksiin perustuva ilmiötieto voi täydentää tilastollista seurantatietoa. Näin voidaan tunnistaa myös hiljaisia signaaleja ja kehittämistarpeita, jotka eivät näy virallisissa tietojärjestelmissä (Paananen ym., 2022, s. 45).

Liikkuva nuorisotyö tarjoaa laajan näkymän toiminta-alueen nuorten arkeen, nuorisokulttuuriin ja erilaisiin ilmiöihin (Tormulainen & Kauppinen, 2022, s. 61–65). Kun samansuuntaisia havaintoja kertyy useista kohtaamisista, niitä voidaan tarkastella yhdessä ja muodostaa nuorten tilanteesta laajempi tilannekuva. Sen perusteella moniammatillista tukea voidaan suunnata nykyistä varhaisemmassa vaiheessa sinne, missä sitä tarvitaan.

Systeemisyys on yhteisen ymmärryksen rakentamista

Systeemisessä työotteessa lapsen tai nuoren tilannetta tarkastellaan osana hänen ihmissuhteitaan, arkiympäristöään ja ympärillään toimivaa palveluverkostoa. Suomalaisen systeemisen lastensuojelun keskeisiin periaatteisiin kuuluvat suhdeperusteisuus, lapsilähtöisyys, osallisuus ja kohtaaminen, yhdessä jaetut arvot sekä työskentelyä tukevat rakenteet. (Aaltio & Isokuortti, 2019, s.15, s. 25.)

Hankkeessa jalkautuvan työn ja lastensuojelun yhteistyön systeemisyys tarkoittaa ennen kaikkea yhteyksien vahvistamista. Eri toimijoiden hallussa olevia tiedon palasia tarkastellaan yhdessä, jotta nuorten tilanteesta voidaan muodostaa laajempi ymmärrys.

Hankkeessa jalkautuvan työn ja lastensuojelun yhteistyön systeemisyys tarkoittaa ennen kaikkea yhteyksien vahvistamista. Eri toimijoiden hallussa olevia tiedon palasia tarkastellaan yhdessä, jotta nuorten tilanteesta voidaan muodostaa laajempi ymmärrys. Hankkeessa selvitetään, miten lastensuojelu ja kunnallinen nuorisotyö voisivat tehdä ilmiötiedon kokoamisessa ja hyödyntämisessä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.

Pelkkä tiedon kerääminen ei riitä. On tärkeää sopia yhdessä, millaista tietoa tarvitaan, missä sitä käsitellään, kuka reagoi havaintoihin ja miten tieto ohjaa käytännön toimintaan. Digitaaliset työkalut voivat helpottaa tiedon kokoamista ja jakamista, mutta ne eivät yksin ratkaise epäselviä vastuita tai puuttuvaa vuoropuhelua. Keskeinen kysymys on myös resursointi: millä toimijalla olisi pysyvä mahdollisuus koota, analysoida ja jakaa tietoa?

Sosiaalinen innovaatio voi syntyä yhdistämällä olemassa olevia toimijoita ja käytäntöjä

Lastensuojelun uudistamistyössä sosiaalisilla innovaatioilla tarkoitetaan lastensuojelun ammattilaisten ja muiden toimijoiden kehittämiä ja käyttöön ottamia uusia toimintatapoja tai toimintamalleja. Niillä pyritään uudistamaan lastensuojelua kokonaan tai osittain yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, i.a.)

Sosiaalinen innovaatio ei välttämättä tarkoita kokonaan uuden palvelun tai teknisen ratkaisun rakentamista. Se voi olla myös uusi tapa yhdistää olemassa olevia toimijoita, voimavaroja ja käytäntöjä. Sosiaaliset innovaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa ja ovat sidottuja oman toimintaympäristönsä tarpeisiin (Jäppinen & Kalliola, 2024).

Jalkautuva turvaverkko -hankkeen pilottialueilla toimii jo Lasten ja nuorten keskuksen koordinoimaa jalkautuvaa työtä sekä kuntien, hyvinvointialueen, järjestöjen ja seurakuntien verkostoja. Tavoitteena on saada olemassa olevat rakenteet toimimaan yhteen sen sijaan, että perustettaisiin jälleen uusi verkosto tai työryhmä.

Ammattilaisten aika ja voimavarat ovat tiukassa, joten uuden toimintamallin täytyy helpottaa yhteistyötä eikä lisätä irrallista tekemistä. Jos malli edellyttää jatkuvasti uusia kokouksia, päällekkäistä kirjaamista tai hankkeen ylläpitämää erillisrakennetta, sen juurtuminen jää helposti lyhytaikaiseksi.

Tiedosta toimintaan

Syksyllä 2026 alkavissa työpajoissa pysähdytään pilottialueiden toimijoiden kanssa käytännöllisten kysymysten äärelle: Mitä nuorten arjesta jo tiedetään ja millaista ilmiötietoa alueilla syntyy? Missä tieto tällä hetkellä kulkee ja mihin se pysähtyy? Millaiseen toimintaan yhteisten havaintojen pitäisi johtaa, jotta tieto hyödyttäisi nuoria?

Työpajoista saatujen vastausten pohjalta rakennetaan pelisääntöjä, rooleja ja yhteistyötapoja, joilla ilmiötietoa hyödynnetään. Samalla selvitetään, miten digitaaliset ratkaisut voivat tukea ilmiötiedon kokoamista ja tietoturvallista hyödyntämistä.

Tieto ei vielä itsessään muodosta turvaverkkoa. Nuorten turvaverkko vahvistuu vasta silloin, kun tieto yhdistää toimijat, rakentaa yhteistä ymmärrystä ja auttaa kohdentamaan tukea oikea-aikaisesti sinne, missä sitä tarvitaan.

Lähteet

Aaltio, E., & Isokuortti, N. (2019). Systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotointi: Valtakunnallinen arviointi. (Raportti 3/2019). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-289-5

Jäppinen, T., & Kalliola, S. (26.3.2024). Toimisivatko sosiaaliset innovaatiot lastensuojelun systeemisenä muutosvoimana? THL-blogi. https://blogi.thl.fi/toimisivatko-sosiaaliset-innovaatiot-lastensuojelun-systeemisena-muutosvoimana/

Paananen, E., Piiroinen, M., & Uustalo, K. (toim.). (2022). Etsivän nuorisotyön käsikirja. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry, Kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskus. https://www.intory.fi/materiaalipankki/etsivan-nuorisotyon-kasikirja/

Kirjoittajat

Tanja Tanhua

Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, projektikoordinaattori, KM, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry)

Tanja Tanhua: Kaikki Dialogin kirjoitukset

Kuvaaja Sirpa Anundi