Dialoginen muutospedagogiikka on Diakin pedagogisen toiminnan ytimessä. Se koetaan parhaimmillaan yhteiseksi toimintatavaksi, jonka vahvistaminen edellyttää jatkuvaa keskustelua, yhteistä ymmärrystä ja monialaista yhteistyötä koko korkeakouluyhteisössä.
Keväällä 2026 järjestetyssä yhteiskehittämisen työpajassa tarkasteltiin dialogista muutospedagogiikkaa neljästä näkökulmasta: opetuksen, ohjauksen, yhteisön toiminnan sekä työelämäyhteistyön kannalta. Työskentelyssä tunnistettiin kehittämisen kohteita erityisesti pedagogista toimintaa tukevissa rakenteissa, vuorovaikutuksessa ja yhteisöllisyydessä.
Dialoginen muutospedagogiikka Diakissa nyt
Helmisen ja Vesterisen (2021) mukaan dialoginen muutospedagogiikka on ajattelumalli ja konkreettinen menetelmä, joka tukee opiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä eri ympäristöissä. Oppiminen on dialogia, tiedonhankintaa, tiedon luomista ja muutosvalmiutta. Opiskelija jäsentää hankkimaansa tietoa jo aiemmin opitun pohjalle, jakaa kokemuksiaan ja keskustelee oppimastaan opiskelija- ja työyhteisöissään. Opiskelija rakentaa uuden tiedon ja kokemusten kautta osaamista, mikä näkyy hänessä muutosvalmiutena, osaamisessa ja asiantuntijuudessa sekä laajemmin yhteisöissä ja viime kädessä myös yhteiskunnassa. (Helminen & Vesterinen, 2021.)
Keväällä 2026 diakilaiset kokivat ja sanoittivat kehittämispäivässä dialogisen muutospedagogiikan koko yhteisön yhteiseksi asiaksi. Dialoginen muutospedagogiikka on tärkeää, sillä se tukee opiskelijoiden, oppilaitosyhteisön ja työelämätoimijoiden jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Parhaimmillaan dialoginen muutospedagogiikka vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä tiimien välillä monialaisessa työyhteisössä, kun ajattelu ja toiminta muuttuvat. Se edellyttää aikaa ja foorumeita yhteiseen dialogiin, jotta yhteisen ymmärryksen rakentuminen ja sen myötä ratkaisujen tekeminen onnistuisi. Dialogisen muutospedagogiikan kautta Diakin arvot, strategia ja laajemmin valtakunnallinen tehtävä konkretisoituvat.
Monialainen asiantuntijajoukko kehitti yhdessä dialogista muutospedagogiikkaa ja jakoi onnistumisen kokemuksia kolmesta teemasta: opetuksesta ja ohjauksesta, opiskelijoiden oppimisen tukemisesta ja osaamisen kehittymisestä, sekä dialogisen muutospedagogiikan kehittämishaasteista. Työpajassa sovellettiin yhteiskehittämistä (Keskitalo, 2021) toimintatapana tiiviin 75 minuutin aikana. Tavoitteellisessa työpajatyöskentelyssä fasilitoinnilla on keskeinen rooli, sillä työpajan ohjaajat huolehtivat, että työskentely etenee tavoitteiden suuntaisesti ja rakenteet tukevat sitä. Lisäksi he mahdollistavat dialogin, kaikkien osallisuuden, moniäänisyyden ja moninäkökulmaisuuden keskusteluissa. Fasilitointi tukee ja rohkaisee osallistujia tuottamaan ideoita ja ratkaisuja sekä tiivistämään pohdintojen olennaisen sisällön. Fasilitoinnilla voidaan myös tukea sitoutumista työskentelyn tuloksiin sekä oppimista (Kupias, 2024). Isaacsin (1999) mukaan dialogi laajentaa osallistujien ymmärrystä pohdittavasta asiasta, opettaa uutta ja auttaa löytämään uusia ratkaisuja. Se vaatii kuitenkin toimiakseen osallistujilta sitoutumista, vastavuoroisuuden kunnioittamista, rehellistä toimintaa ja reflektiota.
Työpaja kokosi yhteen aidosti monialaisen asiantuntijajoukon. Työpajaan osallistui 45 asiantuntijaa, kuten opettajia, kirjaston informaatikkoja, opinto-ohjaajia ja esihenkiloitä, jotka kokivat dialogisen muutospedagogiikan pohtimisen eri näkökulmista itselleen tärkeänä. Ryhmissä keskusteltiin erityisesti siitä, miten dialogista muutospedagogiikkaa toimintana voisi Diakissa yhdessä edistää. Jokaisen oma ja yhteinen tahtotila dokumentoitiin jaetussa Howspace-ympäristössä jatkotyöskentelyä ja auditointia varten. Työpajan aluksi osallistujat kuvasivat omaa pedagogista ajatteluaan kolmella sanalla, joista rakentui osallistujien jaettu pedagogisen ajattelun sanapilvi (kuvio 1).
Kuvio1. Jaettu pedagoginen ajattelu
Osallistujat kokivat keskeiseksi omassa pedagogisessa ajattelussaan muun muassa: vuorovaikutuksen, dialogisuuden, reflektion, osallisuuden, kohtaamisen, tavoitteellisuuden, kannustavuuden ja kehitettävyyden. Keskusteluissa konkretisoitui opiskelijan rooli oppijana ja aktiivisena toimijana opintojen aikana ja tulevaisuudessa työelämässä, mikä perusteli tarvetta kehittää dialogista muutospedagogiikkaa. Yhdistäväksi teemaksi sanapilvityöskentelyssä kiteytyi yhteisöllinen ilmapiiri, joka näyttäytyi keskustelussa yhtenä keskeisenä oppimisen edellytyksenä.
Yhteisöllinen ilmapiiri tukee dialogisen muutospedagogiikan toteuttamista
Työpajan keskusteluissa todettiin, etädialogisen muutospedagogiikan periaatteita pohditaan jo nyt opintojaksojen aikana yhdessä opiskelijoiden kanssa. Keskusteluissa opiskelija voi puntaroida asenteitaan, ennakkoluuloja ja esiymmärrystään. Reflektoiva esiymmärryksen pohdinta vahvistaa transformatiivista oppimista, oppijan reflektoivaa ja dialogista muutosta suhteessa omiin käsityksiin ja ympäröivään todellisuuteen (Laininen, 2018, s. 23; Taylor, 2008).
Dialogisen muutospedagogiikan periaatteet muistuttavat Heikkisen ja Kukkosen (2019, s. 270–271) laajaa näkemystä ammattikorkeakoulun tuottamasta osaamisesta. Tutkijat perustavat näkemyksensä dynaamiseen ja holistiseen osaamiskäsitykseen, jossa keskiössä ovat opiskelijan reflektoiva ajattelu, pitkän aikavälin vastuullinen toiminta ja ammatillinen kasvu.
Työpajassa näkyi opiskelijalähtöisyys sekä joustava opettajuus ja ohjaus, joka huomioi erilaiset oppimisen tarpeet. Opettajien ja ohjaajien työssä keskeistä on kohdata ja kuunnella opiskelijoita sekä vastata heidän kysymyksiinsä. Yhtä tärkeää on yhdistää työelämäkäytännöt ja opetuksen sisällöt. Kohtaava vuorovaikutus opiskelijoiden ja opettajien välillä mahdollistaa reflektion, jatkuvan palautteen ja opintojaksojen kehittämisen yhdessä opiskelijoiden kanssa. Yhteisöllisyyden rakentuminen opiskelijaryhmissä todettiin tärkeänä (ks. Hakkarainen, 2017). Yhteisöllisyyttä edistävät Diakin turvallisemman tilan periaatteet, joista on sovittu yhdessä opiskelijoiden kanssa. Oppiminen osallistumisen kautta voi vaikeutua, jos verkkovälitteinen opetus ei tunnu turvalliselta. Kun opiskelija kokee oppimisympäristön ilmapiirin psykologisesti turvalliseksi, se edistää ja tukee uuden oppimista ja yhteisöllistä tiedon rakentelua (Kauppi ym., 2022, s. 332–333). Yhdessä sopiminen onkin lisännyt uskallusta osallistua yhteisiin keskusteluihin oppimistilanteissa.
Työpajassa näkyi opiskelijalähtöisyys sekä joustava opettajuus ja ohjaajuus, joka huomioi erilaiset oppimisen tarpeet.
Keskustelussa tuotiin esille monia ryhmän vuorovaikutusta edistäviä hyviä käytänteitä. Esimerkiksi pariporinat ja eri menetelmin jaetut pienryhmät. Ryhmät vaihtuvat eri opetuskerroilla, jolloin opiskelijat voivat tutustua muihin ryhmän jäseniin. Myös pelillistäminen eri tavoin, kuten tietokilpailujen, jumpan, Pechakuchan, Kahootin, Mentimeterin avulla voivat tuoda yhteisöllistä vuorovaikutusta. Lisäksi huolellinen lukujärjestyssuunnittelu mahdollistaa erillisten pienryhmien ja ohjaavan opettajan tapaamiset opintojaksoilla.
Yhdessä oppimista tukee myös se, että opiskelijat työskentelevät tavoitteellisissa, sopimukseen perustuvissa vertaismentorointiryhmissä. Opiskelijaryhmillä voi olla esimerkiksi itse järjestettyjä ryhmiä, kuten WhatsApp-ryhmiä, joissa he jakavat kokemuksia ja käyvät keskusteluja.
Opetustilanteet muotoutuvat yhä useammin tavoitteellisiksi yhteiskehittämisen foorumeiksi. Silloin dialogisen muutospedagogiikan menetelmät yhdistyvät muihin ajatusmalleihin ja menetelmiin, jotka vahvistavat dialogisuutta, osallisuutta, voimavaralähtöisyyttä tai ratkaisukeskeisyyttä. (esim. Bohm, 2009, s. 6–9; Isola ym., 2017, Ruutu & Salmimies, 2016, s. 195–236; Perkiömäki, ym., 2021). Diakissa muutospedagogiikkaa on viime vuosina kehitetty yhdessä opettajien ja opiskelijoiden kanssa yhteiskehittämällä. Prosessissa konkretisoitui pedagogiikan ja tutkimuksen vuoropuhelun merkitys ja tarve korkeakouluverkoston yhteistyöhön myös jatkossa (Alavaikko & Vara, 2025).
Dialogisen muutospedagogiikan kytkös työelämään rakentaa myös yhteisöllistä ilmapiiriä.. Diakin kumppanuusverkostot tarjoavat opiskelijoille yhteisöllisyyttä ja yhdessä toimimista. Opiskelijat kehittävät työelämälähtöisissä opinnäytetöissä tutkitun tiedon pohjalta uutta osaamista ja käytänteitä. Harjoittelut muuttavat puolestaan opiskelijaa, työelämää ja harjoittelua ohjaavaa opettajaa. Opiskelija rakentaa osaamistaan ja ammatillista identiteettiään kokemusten ja osaamisen kehittymisen pohjalta erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. (vrt. Gergen, 2001.) Opiskelijan ammatillinen itsereflektointi ja sen kehittyminen voidaankin tunnistaa keskeisenä dialogisen muutospedagogiikan lähtökohtana.
Dialogisen muutospedagogiikan kehittämishaasteista kohti tekoja
Osallistujat tunnistivat työpajassa useita dialogiseen muutospedagogiikkaan liittyviä kehittämishaasteita. Haasteet liittyvät erityisesti: pedagogisen toiminnan rakenteisiin, opettajien ja ohjaajien osaamiseen, opiskelijoihin toimijoina, opettajien ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen sekä työelämään liittyviin haasteisiin.
Pedagogiikkaa rakenteisiin
Työpajaan osallistuvat ammattilaiset tunnistivat pedagogisen kehittämisen yhtenä rakenteellisena haasteena, joka vaikuttaa vahvasti opetuksen ja ohjauksen lähtökohtiin ja toteutukseen. He pohtivat työpajassa, miten opetussuunnitelmatyössä olisi mahdollista vahvemmin tukea ja mahdollistaa muutospedagogiikan toteuttamista. Yhteisten toteutussuunnitelmien ja mallipohjien nähtiin edellyttävän kahta asiaa: yhteisesti jaettua ymmärrystä ja konsensusta pedagogiikan periaatteista sekä ketterää toimintaa yhteiskunnan, koulutuksen ja työelämän tarpeiden muuttuessa. Viime kädessä tämä edellyttää yhdessä jaettua ja ymmärrettyä tietoa dialogisen muutospedagogiikan periaatteista ja mahdollisuuksista, mikä puolestaan vahvistaa yhteisen pedagogisen linjan rakentumista.
Muutospedagogiikan toivottiin näkyvän opetuksessa. Osallistujat pohtivat, miten tärkeää on käydä vuoropuhelua dialogisen muutospedagogiikan periaatteiden ja ammattikorkeakoulun ohjeistusten sekä koulutussuunnittelun asettamien reunaehtojen välillä. Lisäksi he keskustelivat, miten dialogisen muutospedagogiikan periaatteet näkyvät yleisissä arviointikriteereissä tai suhteessa ammatillisiin kompetensseihin (ks. esim. Auvinen ym., 2022). Haasteena mainittiin opetuksen tiukka toteuttamisaikataulu, jolloin pedagogisille keskusteluille ja kehittämistyölle ei välttämättä löydy yhteistä aikaa tai sovittuja resursseja. Lisäksi työpajoissa pohdittiin, mitä vaikutuksia keskitetyllä koulutussuunnittelulla on pedagogiselle työlle ja oppimisympäristöille.
Dialogisesta muutospedagogiikasta toivottiin koko Diakin yhteisön yhteistä asiaa. Sen vahvistamiseksi tulisi mahdollistaa jatkuvaa yhteisöllistä työskentelyä ja yhteiskehittämistä opiskelijoiden ja muiden verkostojen kanssa sekä aktiivista työelämäyhteistyötä läpi opintojen. Lisäksi ehdotettiin, moniammatillisen ja monialaisten opetuksen lisäämistä ja integroimista opetussuunnitelmiin.
Dialogia oppimiseen
Työpajassa painotettiin dialogista opettajuutta ja kumppanuutta opiskelijan kanssa sekä riittävää aikaa kohtaamisille ja yhteiselle keskustelulle. Kohtaamiset edellyttävät pedagogista vapautta ja opettajan autonomiaa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Työpajassa kävi ilmi, että opettajien ja opiskelijoiden väliselle dialogille ei ole riittävästi aikaa liian suurien opiskelijaryhmien vuoksi. Lisäksi opettajan asiantuntijuus, motivaatio, rooli ja viime kädessä innostus vaikuttavat siihen, miten opettaja kohtaa opiskelijat. Dialogisen muutospedagogiikan nähtiin edellyttävän opettajan omaa valmiutta muutokseen. Opetus- ja ohjaustyössä jatkuva oman osaamisen kehittäminen on oleellista dialogisen muutospedagogiikan toteuttamisessa.
Keskustelussa painotettiin opiskelijan reflektoivan ajattelun ja dialogisuuden tukemista, jotta oppiminen olisi mahdollista. Lähiopetuksen tuoma aito kohtaaminen opiskelijoiden kanssa on merkityksellistä. Edelleen tarvitaan yhteistä pedagogista ja eettistä keskustelua siitä, miten oppiminen mahdollistetaan verkko-opetuksessa ja miten tekoälyä voidaan parhaiten hyödyntää oppimisen tukena. Osallistujat kokivat tärkeäksi myös suomenkielisen ja englanninkielisen opetuksen yhtä vahvan integraation.
Diakissa on tärkeää mahdollistaa kaikkien opiskelijoiden oppiminen. Työpajassa todettiin, että opiskelijoiden erilaiset yksilölliset tarpeet, asenteet ja motivaatio täytyy huomioida ja tarvittaessa mahdollistaa erityinen tuki. Esimerkiksi opiskelijoiden puutteelliset digitaidot voivat vaikeuttaa verkko-opetukseen osallistumista, mikä on tärkeä huomioida ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea ja ohjausta. Opintojaksojen tavoitteet kertovat, millaiseen muutokseen opintojaksoissa pyritään. Tavoitteiden ja opintosisältöjen rinnalla tulisi kuitenkin opettajan ja opiskelijoiden yhdessä vielä tarkemmin pohtia, millaista muutosta tavoitellaan ja mitä dialogisen muutospedagogiikan muutoksella tarkoitetaan. Itsenäisesti suoritettavien opintojaksojen suunnittelussa on tärkeä pohtia, miten dialogisuus ja reflektiivisyys voivat toteutua. Tärkeää on, että opiskelijoiden kanssa keskustellaan pedagogiikasta, jolloin opintojaksojen kokonaisuudet, menetelmät ja sisältövalinnat voidaan sanoittaa ja perustella oppimisen ja osaamisen kehittymisellä.
Dialogista muutospedagogiikkaa työelämäkumppanuuksiin
Työpajan keskusteluissa haluttiin vahvistaa dialogisen muutospedagogiikan toteuttamista yhdessä työelämätahojen kanssa. Ammattilaiset pohtivat ryhmissä aidon yhteyden luomista työelämään, esimerkiksi opiskelijoiden oppimistehtävien tuotosten kautta sekä rakentamalla pitkäkestoista vuorovaikutusta työelämän kumppaneiden kanssa. Samalla on tärkeää pohtia, miten kumppanuudet työelämätahojen kanssa valitaan. Opintojaksojen oppimistehtävien on tarkoitus hyödyttää työelämää, joten osallistujat pohtivat, miten tätä voisi yhdessä kehittää.
Työelämäkumppanuudet rakentuvat ja kehittyvät yhteistyöllä, joka perustuu jatkuvaan vuorovaikutukseen ja luottamukseen. Osallistujat korostivat myös viestinnän merkitystä. On tärkeää, että Diakin dialoginen muutospedagogiikka näkyy Diakin sisällä, laajemmin verkostoissa ja yleisesti viestinnässä. Dialoginen pedagogiikka välittyy kumppanuustapaamisissa ja osaltaan edistää yhteistä ymmärrystä siitä, miten yhteistyön rakenteita ja toimintaa voidaan kehittää aidosti työelämälähtöisesti. Diakin verkkosivuilla kuvattu dialogisen muutospedagogiikan malli, sen periaatteet ja käytännöt osaltaan edistävät yhteistä ymmärrystä.
Seuraavat askeleet
Työpajassa tunnistetut onnistumiset ja kehittämishaasteet inspiroivat osallistujia kehittämään yhdessä dialogista muutospedagogiikka.
Huomion arvoista oli, että dialogisen muutospedagogiikan periaatteet olivat jo monelle keskustelijalle tuttuja, ja sen toteutusta kuvattiin sekä teoriaopetuksessa, ohjauksessa ja harjoittelussa. Muutospedagogiikka näkyi konkreettisina valintoina opintojaksoilla sekä opiskelijoiden keskinäisessä että opiskelijan ja opettajan välisessä yhteistyössä. Toisaalta keskusteluissa ilmeni, että jaettua tietoa ja yhteistä ymmärrystä Diakin eri toimijoiden kesken ei vielä ole. Työpajassa välittyi vahva tahto kehittää dialogista muutospedagogiikkaa yhdessä, mikä edellyttää yhteisiä foorumeita Diakissa. Esimerkiksi kehittämispäivät sekä kaikkien tiimien ja tiimien väliset työskentelyt (opetus, kirjasto ja tietopalvelut, tutkimus- ja kehittäminen, opinto-ohjaus, johtaminen, palveluliiketoiminta, yhteisöpalvelut, ICT-palvelut ym.) ovat tärkeitä paikkoja kehittämiselle. Keskiössä on myös pedagoginen johtajuus, joka mahdollistaa dialogisen muutospedagogiikan kehittämisen jatkossakin (Mäki & Mehto, 2026)
Keskustelussa toivottiin opintojaksojen toteuttamista yli koulutusalojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen vahvistamista. Toisaalta pohdittiin, mitä dialogisen muutospedagogiikan muutoksella tarkoitetaan: muutos suhteessa mihin? Miten dialogisen muutospedagogiikan ”tuottaman” muutoksen voi havaita ja todentaa? Miten muutospedagogiikan toteuttaminen ja inklusiivisuus sopivat yhteen?
Onko viime kädessä kyse siitä, mitä vaikutuksia tai vaikuttavuutta Diakin dialogisella muutospedagogiikalla saadaan aikaan? Miten yksittäisen opiskelijan osaaminen ja asiantuntijuus edistää yhteisöjen kehittymistä ja vahvistaa yhteiskunnallista vaikuttamista kansallisesti ja kansainvälisesti?
Yhteiskehittämisen työpaja osoittautui tärkeäksi ja tulevaisuuteen luotaavaksi. Osallistujat kuvasivat onnistumisia dialogisessa muutospedagogiikassa ja tunnistivat myös haasteita, mutta heidän yhteinen tahtotilansa on selkeä. Tästä on hyvä jatkaa kehittämistyötä yhdessä.
Lähteet
Alavaikko, M., & Vara, M. (2025). Opiskelijat mukana pedagogiikan suuntaviivojen kehittämisessä. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251105105377
Auvinen, P., Asikainen, E., Hakonen, A., Marjanen, P., Risku, P., & Silvennoinen, S. (2022). Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. https://arene.fi/julkaisut/suositus-ammattikorkeakoulujen-yhteisista-kompetensseista-ja-niiden-soveltamisesta-2022/
Bohm, D. (2009). On Dialogue. Routledge.
Gergen, J. (2001). An invitation to social construction. Ensipainos vuodelta 1999. SAGE Publication.
Hakkarainen, K. (2017). Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen. Aikuiskasvatus 37(1). S. 47–56.
Heikkinen, H. L. T., & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Osaaminen, sivistys ja intressit. Aikuiskasvatus 4, s. 262–275.
Helminen, J., & Vesterinen, O. (2021). Dialoginen muutospedagogiikka – Diakonia-ammattikorkeakoulun pedagogiset valinnat. Teoksessa J. Helminen (toim.), Strategia siivittämässä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa – Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 6 (s. 18–30). (Diak Työelämä 21). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-376-6.
Isaacs, W. (1999). Dialogue and art of thinking together. New York: Doubleday. suom. Isaacs, William. Yhdessä ajattelemisen taito.
Isola, A., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kauppi., M., Toivanen. M., Känsälä. M., & Yli-Kaitala, K. (2022). Psykologinen turvallisuus ja uudistava toiminta. Psykologia 57(04). ss 344–345.
Keskitalo, E. (2021). Yhteiskehittämisen tausta ja käsite. ss 12–22.Julkaisussa Elsa Keskitalo & Päivi Vuokila-Oikkonen (toim.), Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-392-6
Kupias, P. (2024). Toimijuus työssä, tukena työnohjaus, coaching, mentorointi ja fasilitointi. https://hyplus.helsinki.fi/wpcontent/uploads/2024/06/paivi_kupias_toimijuus_tyossa_tukena_tyonohjaus_coaching_mentorointi_fasilitointi_web.pdf
Laininen, E. (2018). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5), s. 16–38. https://journal.fi/akakk/article/view/84515
Mäki, K., & Mehto, T. (2026). Pedagoginen johtaminen tutkimuksen kohteena ja ammattikorkeakouluopettajan rooli johtamisessa. Luettu 10.8.2026 Pedagoginen johtaminen tutkimuksen kohteena ja ammattikorkeakouluopettajan rooli johtajuudessa. eSignals Pro.
Perkiömäki, A., Wärn-Rancken, M., Sirkkilä, H., Rantamäki, M., & Sahlstedt, H. (2021). Ratkaisukeskeiset työkalut muutoksen tukena. Basam Books.
Ruutu, S., & Salmimies, R. (2020). Työnohjaajan opas. Valmentava ja ratkaisukeskeinen ote. Alma Talent.
Taylor, E. W. (2008). Transformative Learning Theory. New Directions for Adult and Continuing Education, 119, 5–15.
Kirjoittajat
Arja Koski
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, FT, THM
Heini Kapanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, YTT, VTL, KM
