Dialogi-media: Hyvä elämä edellyttää kokemusta osallisuudesta

Dialogi-median tuore teemanumero pureutuu hyvän elämän määritelmään ja muodostumiseen.

Koronapandemian tuomat rajoitukset saivat monet pohtimaan, mistä rakentuvat edellytykset hyvälle elämälle. Yllättäen moni palasi perusasioiden äärelle: läheisyyteen, muiden ihmisten kohtaamiseen ja kokemuksiin osallisuudesta, selviää Dialogi-median tuoreesta Hyvä elämä -teemanumerosta. 

Tämä nousi esille myös Oulun seurakuntayhtymän hallinnoimassa, Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa OuluToivo2020-hankkeessa, joka kartoitti työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevien aikuisten osallisuutta, toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä poikkeusoloissa. 

– Kaipuun teema nousi esille hankkeessa järjestetyissä keskustelutilaisuuksissa lähes kaikkien vastaajien kohdalla. Kevään poikkeusaikana yksinäisyyttäkin enemmän sanoitettiin kaipuun kokemusta. Se kohdistui läheisiin ihmisiin tai ystäviin, joita ei voinut poikkeusolojen vuoksi tavata, kirjoittaa Diakin lehtori Heini Sajalin Dialogissa. 

Onnellista elämää tutkineen filosofi Frank Martelan mukaan hyvälle elämälle on olemassa joitakin kulttuurista riippumattomia, lähes universaaleja käsityksiä.  

– Joka puolella maailmaa hyvän elämän tekijöiksi tunnutaan katsovan läheiset ja hyvät ihmissuhteet ja se, että yksilö pystyy tekemään hyvää muille ihmisille. Oleellista on kokea itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa, Martela sanoo 

Nuorten hyvinvoinnissa ääripäät korostuvat 

Diakin asiantuntija Reija Paananen kehittää työkseen nuorten kokonaishyvinvointia mittaavia työkaluja. Paananen uskoo suomalaisnuorten keskimäärin elävän suhteellisen mukavaa elämää. Polarisaatio on kuitenkin viime vuosikymmeninä kasvanut. 

– Toisilla sujuu kaikki, mutta toisilla ongelmat kasautuvat ja heidän tilanteensa monimutkaistuvat. Keskikastia on vähemmän kuin ennen. 

Monimutkaistuneiden ongelmien edessä nuorten palveluissa täytyisi aina ensin katsoa kokonaistilannetta, Paananen sanoo. 

– Jos on samanaikaista tuen tarvetta vaikkapa yksinäisyyteen, itsetuntoon, mielenterveyteen, koulutukseen ja perheasioihin, organisaatiolähtöinen systeemimme ei osaa muuta kuin ohjata yhteen siiloon kerrallaan.  

Paananen tietää, millä keinoin voimme auttaa nuoria kohti parempaa elämää.  

– Nuoret kaipaavat ennen kaikkea inhimillistä kohtaamista, kuuntelemista ja heidän omien näkemystensä kunnioittamista.  

Syrjintä estää hyvää elämää 

Hyvinvointiin kuuluu osallisuuden kokemuksen lisäksi perusasioita, kuten koulutus, työ ja asuminen. Vähemmistöillä syrjintä hankaloittaa näiden tavoittelua. 

Projektipäällikkö Inga Angersaari näkee tämän työssään Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa ja Diakin hallinnoimassa Tuumasta töihin – sujuvat koulutuspolut toisella asteella hankkeessa, jossa tuetaan Pohjois- ja Etelä-Savon maakuntien nuoria ja aikuisia ammatin hankkimisessa ja opiskelussa. 

 Kun etsimme hankkeessa opiskelijoille harjoittelupaikkoja, romaniväestöön kuuluville henkilöille niitä on todella haasteellista saada. 

Valtiolla olisi mahdollisuus nostaa vähemmistöjä esiin esimerkiksi ottamalla heihin kuuluvia tietoisesti enemmän töihin näkyviin julkisiin paikkoihin kuten kirjastoihin ja koulutoimeen, Angersaari miettii. 

 – Uskon, että mahdollisuus elää aivan tavallisena kansalaisena muiden joukossa on kaikkien valtaväestöstä ulkonäöltään tai kulttuuritaustaltaan poikkeavien suomalaisten ehkä se hartain toive. 

Lue lisää