Diakissa opiskeleva sisarusparvi: ”Jos ei ole tajunnut jotain tehtävää, niin toinen on osannut avata sen paremmin”

Diakin opiskelijat Elli, Susanna ja Julia.
Sisarukset Elli (22), Susanna (24) ja Julia (26) Sundvik ovat kaikki Diakin opiskelijoita. Perhekeskeisiksi itseään luonnehtivat sisarukset opiskelevat yhdessä ja auttavat toisiaan omassa Sossutädit-WhatsApp-ryhmässään.

Lukion, merkonomikoulutuksen ja alan töiden jälkeen Julia kiinnostui nuorisotyöstä seurakunnassa ja päätti hakea Diakiin. Myös Elli innostui sosiaali- ja terveysalasta Julian kokemusten perusteella opiskeltuaan ensin merkonomiksi ja tehtyään asiakaspalvelutyötä. Kun Julia ja Elli hakivat Diakiin, päätti myös lähihoitajan työtä aikaisemmin tehnyt Susanna hakea.

Susanna aloitti opintonsa viime syksynä ja Elli vuosi sitten syksyllä. Julia on jo opintojensa loppuvaiheessa ja tehnyt jo opinnäytetyönsä. Susanna ja Elli opiskelevat sosionomi-diakoneiksi ja Julia sosionomiksi kirkon nuorisotyön puolella.


Sossutädit-ryhmässä jaetaan opiskeluvinkkejä

Sisarukset ovat opinnoissaan eri vaiheessa. Susanna aloitti opintonsa viime syksynä, Elli vuosi sitten syksyllä ja Julia on opintojensa loppuvaiheessa ja tehnyt myös opinnäytetyön. Myös opiskelumuodoissa on eroja. Elli ja Julia ovat monimuoto-opiskelijoita, kun taas Susanna opiskelee päivälinjalla, jolloin hänellä on paljon lähiopetusta.

– Mä nautin siitä, ja se sopii mulle, toteaa Susanna.

– Nostan hattua Susselle, kun se jaksaa istua täällä joka päivä, sanoo monimuoto-opiskeluun tottunut Julia.

Viime syksynä sisarukset viettivät kampuksella enemmän aikaa yhdessä, sillä Julia teki opinnäytetyötänsä kampuksella. Päivisin he kävivät syömässä Diakin ravintolassa, jossa kaikilla on oma lempiruoka: Julialla lohikeitto, Susannalla kalapuikot ja Ellillä kinkkukiusaus.

Ellin, Susannan ja Julian opiskelutyylejä yhdistää se, että he haluavat tehdä uudet koulutehtävät yleensä heti alta pois. Tämä on voinut tuottaa myös haasteita, esimerkiksi jos tehtävänanto on muuttunut johdantoluennon jälkeen tai ryhmätyössä muut jättävät tehtävän viime tippaan.

­– Siihen on vain pitänyt opetella, kuvailee Julia ryhmätöitä.

Perhekeskeisinä itseään pitävät sisarukset ovat perustaneet Sossutädit-nimisen WhatsApp-ryhmän, johon vain he kolme kuuluvat. Ryhmässä voi keskustella opiskeluun liittyvistä asioista ja kysyä neuvoa, jos jokin juttu askarruttaa. Lisäksi siellä on vertailtu kurssitoteutuksia ja arvioitu toisten tekstejä.

– Jos ei ole tajunnut jotain tehtävään liittyvää kysymystä, niin toinen on osannut avata sen paljon paremmin, kuvailee Elli ryhmää.

Toisinaan kolmikko on mennyt jonkun luokse tekemään yhdessä koulutehtäviä, jolloin toisilta saa uusia näkökulmia asioihin.

– Kun muutkin tekevät koulutehtäviä, niin pitää itsekin keskittyä, sanoo Elli.

Elli, Susanna ja Julia eivät kilpaile kouluarvosanoissa eivätkä pidä itseään muutenkaan kilpailuhenkisinä. Arvosanoihin liittyvä vertailu on enemmänkin ”hyvän mielen kerskumista” kuten Elli muotoilee. Kilpailuhenkisyys saattaa korostua lähinnä Catan-lautapelin parissa vapaa-ajalla. Arvosanojen sijasta Susanna nostaa esiin osaamisen tärkeyden.

– Tärkein juttu on se, mitä lopulta oppii ja kuinka paljon tietää.


Diak on tarjonnut yhteishenkeä ja uusia ystäviä

Ellillä, Susannalla ja Julialla on useita lempiopettajia. Elli ja Susanna mainitsevat Helena Kauppilan, Sami Ritokosken ja Jari Viston. Visto toimi pappina Julian rippikouluaikana. Hän muisti Julian, kun Julia tuli ensimmäistä kertaa Viston luennolle. Susanna pitää esimerkiksi Mia Mäkisen ja Sanna-Maija Kohosen luennoista.

– Helena Kauppila on ihanan rehellinen opettaja, toteaa Julia.

– Hän pystyy esittämään asiansa hyvin ja antamaan käytännön esimerkkejä, lisää Elli.

– Samalla tavalla myös Sannis tekee, Susanna toteaa Kohosesta.

Siskokset nimeävät kukin Diakin parhaat puolet.

– Monimuoto-opiskelun tuoma vapaus on ollut parasta. Lisäksi luennoilla on hyvä yhteishenki, ja Diakissa ymmärretään erilaisia oppijoita, korostaa Julia.

– Oppimisympäristöissä saa kysyä ja olla vähän tyhmäkin välillä, muotoilee Elli.

– Se on ollut huippua, että on tutustunut moneen uuteen ihmiseen, josta on tullut tosi läheinen lyhyessä ajassa, toteaa Susanna.

Ellin paras harjoittelumuisto on se, että hän pääsi lieventämään ikäihmisten yksinäisyyttä palvelukodissa. Julia piti erityisesti toisesta harjoittelustaan kirkolla, jossa parasta oli työyhteisön vahva luottamus hänen osaamiseensa. Susannalla harjoittelut ovat vielä edessä, mutta hän odottaa niiltä työelämäkontakteja ja sitä, että näkee mitä sosiaalityö oikeasti on.


Vertaistuen tärkeys opiskelussa

Kolmikko kannustaa muitakin samassa koulussa opiskelevia sisaruksia tarjoamaan toisilleen vertaistukea ja vetämään yhtä köyttä.

– Nauttikaa ja hyödyntäkää toistenne tietotaitoa mahdollisimman paljon, sanoo Julia.

– Lyökää päänne yhteen, sanoo Elli.

– Tämä on sellaista aikaa, josta pitää nauttia, vaikka joskus olenkin takonut päätä seinään tehtävien kanssa, kertoo Susanna.

– Ja silloin olet saanut Sossutädit-ryhmästä apua, lisää Elli.

Ellillä, Susannalla ja Julialla on myös kaksi nuorempaa sisarusta, kaksoset Ilona ja Otso. Myös Otso on ilmaissut kiinnostuksensa hakea Diakiin ja työskennellä tulevaisuudessa lastenkodissa. Ilona on puolestaan ajatellut hakea kaupalliselle alalle.

– Me voidaan perustaa sitten yhdessä vauvala, naurahtaa Julia.

Teksti ja kuva: Jere Kesti-Helia

Tutustu Sosionomi (AMK), diakoniatyö ja Sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö -koulutuksiin.

Lue lisää opiskelijoiden tarinoita.