Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi Diakin koulutuksella

Lähihoitaja Raisa Oikarainen halusi edetä urallaan ja lähti suorittamaan lähihoitajille suunnattua sairaanhoitajan tutkintoa Diakissa. Opiskelu on vienyt hänet Tansaniaan asti.

Raisa Oikarainen on kuumissaan ja hengästynyt. Aamupäivä on kulunut lastenkodin pienokaisten kanssa aamutoimissa.

– Se on hikistä puuhaa! Kaikki kymmenen lasta ovat alle kaksivuotiaita. Kylvetämme, puunaamme, rasvaamme ja puemme ja samalla tietysti leikitään ja pidetään lapsia sylissä.

Paikka on Ilembula Tansanian eteläosassa, jossa Oulusta kotoisin oleva Oikarainen on suorittamassa Diakin lähihoitajille suunnattuun sairaanhoitajakoulutukseen kuuluvaa harjoittelua.

Lasten kylvettäminen on vain yksi työ, jota Oikarainen on saanut Ilembulassa tehdä.

– Harjoittelussa on kyse pääasiassa lastenhoitotyöstä. Sitä olemme tehneet paitsi täällä orpokodissa, niin sairaalan lastenosastolla sekä äitiys- ja lasten neuvolassa. Lisäksi olemme tehneet perhesuunnitteluneuvontaa, ja sivukylillä olemme käyneet rokottamassa ja punnitsemassa lapsia.

Opinnot toivat työpaikan

Diakin lähihoitajataustaisille suunnatun sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen Raisa Oikarainen aloitti elokuussa 2023.

– Olin jo vuosien ajan miettinyt, että haluan edetä urallani, saada jotakin muutosta. Kun näin Diakin ilmoituksen koulutuksesta, niin päätin heti kokeilla sitä reittiä.

Nyt 47-vuotias Oikarainen valmistui lähihoitajaksi vuonna 1998 ja on siitä asti toiminut ammatissa yhtäjaksoisesti vanhempainvapaita lukuun ottamatta.

Sairaanhoitajakoulutuksen aloittamisesta seurasi myös onnellinen urakäänne.

– Ennen koulutusta olin työskennellyt yli kymmenen vuotta vastaanottoavustajana naistentautien vastaanotolla. Hyvinvointialueen uudistusten myötä tämän vastaanoton toiminta loppui ja työtehtäväni muuttui. Siirryin kohdunkaulan syöpäseulontaan näytteenottajaksi, jota teen yhä edelleen opintojeni ohessa. Tämä työ mahdollistui minulle sairaanhoitajaopintojeni myötä.

Oikarainen on saanut myös työtehtäviään syöpäseulontojen näytteenotossa osittain hyväksytyksi opintoihin kuuluvana harjoitteluna.

Tansaniassa Oikarainen suorittaa kaksi harjoittelua, joista toisen – erityistuen tarpeessa olevien terveyden edistämisen harjoittelun – hän aloitti jo Suomessa. Toinen kokonaan Tansaniassa suoritettu harjoittelu oli lasten, nuorten ja perheiden hoitotyön harjoittelu.

Olin jo vuosien ajan miettinyt, että haluan edetä urallani, saada jotakin muutosta. Kun näin Diakin ilmoituksen koulutuksesta, niin päätin heti kokeilla sitä reittiä.

Vaihto tuo itseluottamusta

Tansanian harjoittelun valmistelu alkoi jo vuotta ennen matkaan lähtöä.

– Diakillahan on kansainvälisiä yhteistyötahoja ja harjoittelupaikkoja ympäri Eurooppaa sekä Aasiassa ja Afrikassa. Ilembula Tansaniassa valikoitui kohteeksi osittain opettajan suosituksen kautta.

Tansanialaiseen terveydenhuoltoon tutustuminen on ollut avartava kokemus monelta kantilta.

– Ehkä suurin ero suomalaiseen systeemiin on se, että täällä tehdään niin paljon vähäisemmillä resursseilla töitä, tarvikkeista ja hoitovälineistä on pulaa. Näköjään terveydenhuolto voi toimia näinkin.

Myös monet käytänteet ovat erilaisia maiden välillä.

– Kädentaitoja ei täällä niinkään opi, sillä itsellä ammatillinen omatunto ei salli tehdä asioita samalla tavalla kuin paikalliset tekevät.

– Toiseksi Suomessa potilaskin ottaa usein kantaa hoitoonsa. Tansaniassa potilaat suhtautuvat suurella kunnioituksella hoitohenkilöstöön, mikä voi näkyä siinä, etteivät he aktiivisesti osallistu hoitopäätöksiin. Tällainen luottamus voi olla osa kulttuuria, jossa ammattilaisen asemaa ei kyseenalaisteta.

Oikaraisen mukaan Tansaniassa raha näyttelee hyvin tärkeää osaa terveydenhuollossa. Ainoastaan raskaana oleville naisille on tarjolla ilmaisia palveluita, jos he ovat Ilembulan kylän asukkaita.

– Kaikki tuntuu nivoutuvan rahan ympärille. Muistan esimerkiksi lapsen, jolla oli palovamma ja hänelle täytyi laittaa kanyyli. Hoitaja ei saanut laitettua kanyylia ensimmäisellä kerralla. Uutta yritystä varten ei otettu automaattisesti uutta kanyylia, vaan hoitaja tiedusteli lapsen äidiltä, oliko tämä halukas maksamaan uudesta kanyylista vai käytetäänkö vanhaa.

Oikarainen kokee, että vaihto vahvistaa hänen omaa kulttuurista osaamistaan.

– Sitähän tarvitsee myös Suomessa monikulttuurisuuden lisääntyessä koko ajan.

Toiseksi oman järjestelmän arvostus on noussut.

– Meillä on kuitenkin terveydenhuollossa asiat hyvin Suomessa. On surullista, että kaikilla ihmisillä tällä maapallolla ei ole mahdollisuutta nauttia vastaavista palveluista.

Oikarainen suosittelee vahvasti harjoittelujaksoa erilaisen kulttuurin piirissä kaikille opiskelijoille.

– Itseluottamus kasvaa kohisten. Tämän jälkeen voin lähteä mihin vaan.

Tyytyväinen koulutukseen

Tällä hetkellä Raisa Oikarainen on saanut suoritettua jo kaikki koulutukseen kuuluvat teoriaopinnot ja tutkinnosta puuttuu enää syventävien opintojen harjoittelu, sairaanhoitajan asiantuntijuus -opintojakso sekä opinnäytetyö. Hän uskoo saavansa sairaanhoitajan paperit ensi vuoden alkupuolella, vaikka opiskeluoikeutta onkin vielä koko ensi vuosi.

Oikarainen on pääosin hyvin tyytyväinen opintoihin.

– Opinnoissa oli myös samoja asioita kuin aikanaan lähihoitajaopinnoissa, mutta kertaaminen ei ole pahitteeksi. Isossa kuvassa kaikki opinnot ovat olleet tarpeellisia, sairaanhoitaja tarvitsee esimerkiksi paljon lääkehoidon opetusta ja harjoitusta. Jos tämä ala vain tuntuu sellaiselta, että haluaa siinä itseään kehittää, niin ilman muuta kannustan opiskelemaan tähän koulutukseen.

Raisa Oikaraisen haaveena on saada työskennellä myös jatkossa naistentautien parissa ja oppia alasta lisää.

– Lähihoitajathan ovat harvemmin gynekologin avustajina naistentautien poliklinikalla. Koen, että se työpaikka on ollut lottovoitto. Työn suola on, että kohtaa erilaisia naisia ja koko naiseuteen kuuluva elämänkaari tulee nähtyä. Ollaan myös intiimien asioiden äärellä, se vaatii hienotunteisuutta ja kuuntelutaitoa. Työ ei ole pelkkää näytteenottamista ja tutkimista.

Hae yhteishaussa 1.–11.9.2025 Diakiin ja työllisty kohtaamisen asiantuntijaksi sosiaali-, terveys- tai kirkon alalle. Lue lisää verkkosivuiltamme! >

Teksti: Taru Berndtson