Joskus viesti tulee väärin ymmärretyksi keskustelussa tai tiedotustilaisuudessa. Viestin perille menemättömyys saattaa olla luontaisempi tapahtuma kuin sen perille meno.
Arvostettu teollisuusjohtaja kertoi työntekijöiden iltajuhlassa olevansa tunnettu siitä, että hän irtisanoo ihmisiä pienimmästäkin syystä. Osa työntekijöistä purskahti hyväksyvään nauruun, osa oli hiljaa vakavan oloisina. Onnistuiko viestintä? Menikö joku pieleen?
Yhteisymmärrys keskustelussa
Soveltavassa kielitieteessä käytetään termiä rapport ilmaisemaan keskustelijoiden (viestin esittäjien ja vastaanottajien) välistä yhteisymmärrystä (Fiksdal, 1988). Keskusteluun ja viestintään osallistujat ovat ”samalla asialla”: he pyrkivät aidosti saamaan asioita eteenpäin kommunikaation keinoin. Heidän on ainakin jossakin määrin luotettava toistensa vilpittömyyteen ja hyviin pyrkimyksiin kommunikaatiossa. Ilman perusluottamusta kommunikaatiosta tulisi mahdotonta.
Soveltavassa kielitieteessä käytetään termiä rapport ilmaisemaan keskustelijoiden välistä yhteisymmärrystä.
On kuitenkin useita tilanteita, joissa kommunikoidaan ilman (minkäänlaista) luottamusta toiseen osapuoleen: oikeuden istunnot, kuulustelut, hallituksen ja opposition välinen debatti ja kiristyneet työmarkkina- ja etuusneuvottelut ovat vähäisen yhteisymmärryksen kommunikaatiotilanteita. Yhteisymmärrys voi myös kadota parilla sanalla.
Väärät termit
P.C. Jersildin romaanissa Baabelin talo (1978) kuvataan tilanne, jossa valelääkäri pohtii soittoa oikealle lääkärille leksikaalisesta näkökulmasta: kollegiaalisen tervehdyksen ja pikkujutustelun luoma rapport (tai samförstånd) häviää hetkessä, jos soittaja sanoo yhdenkin väärän lääketieteellisen termin – tai oikean termin väärässä yhteydessä.
Elokuvassa Analyze this (1999, ohj. Harold Ramis) on herkullinen kohtaus väärän ammattitermin käytöstä ja sen seurauksista. Keskustelun yhteisymmärrys ja sen jatkuminen on usein hyvin pienestä kiinni.
Osaamattomuus syö yhteisymmärrystä
Eräässä työhaastattelussa kauan sitten haettiin tekijää kuljetusalalle; kyse oli pienen pakettiauton kuljettamisesta. Työhaastattelija epäröi hakijan kykyä selvitä työtehtävistä koska hakijalla oli ABCD-ajokortti ja vaatimuksena työhön oli AB-kortti. Tilanne eteni omalla painollaan, ja pian pätevyysepäilyt eivät enää kohdistuneetkaan työnhakijaan.
1980-luvulla lisensiaatintutkinto oli humanistisella alalla ensimmäinen tieteellinen jatkotutkinto. Aikalaistodistusten mukaan tapahtui tuolloin tällöin, ettei maisterintutkintoa edellyttävään toimeen palkattu lisensiaattia – ”ei-pätevää henkilöä”.
Esimerkit osoittanevat, että kommunikaatiossa viestijän osaamattomuus voi tuhota hyvin alkaneen yhteisymmärryksen: viestin vastaanottaja ei ota viestin muutakaan sisältöä vakavasti. Viestijän kotiläksyjen tekoa ei voi korostaa liikaa.
Onnistunutta kommunikaatiota?
Entäpä alussa esitetty tapaus? Henkilö, joviaali teollisuuspatruuna, oli tunnettu siitä, että hän halusi välttää irtisanomisia viimeiseen asti. Iltatilaisuuden ”vitsi” nauratti hänet hyvin tuntevia työntekijöitä, muita ei niinkään. Voitaneen pohtia, oliko kommunikaatio onnistunutta. Syntyikö yhteisymmärrystä ja kommunikatiivista koheesiota?
Vai voidaanko Osmo A. Wiion (1928-2013) ensimmäistä lakia pitää yleispätevänä: Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.
Lähteet
Fiksdal, S. (1988). Verbal and nonverbal strategies of rapport in cross-cultural interviews. Linguistics and Education 1,1. 3–17.
Jersild, P.C. (1978). Baabelin talo. Suom. Irmeli Järnefelt. Tammi.
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494477
