Kokemus kuulluksi, arvostetuksi ja asiallisesti kohdelluksi tulemisesta on tärkeää kaikilla työpaikoilla – myös korkeakouluissa.
Työyhteisö ei ole vain joukko ihmisiä saman katon alla, vaan elävä kokonaisuus, jossa vuorovaikutus, tunteet ja yhteiset tavoitteet kietoutuvat toisiinsa. Kun arki sujuu, työyhteisö voi olla voimavara, joka innostaa ja kannattelee. Se voi kuitenkin muuttua kuormittavaksi ja uuvuttavaksi, jos vuorovaikutus takkuaa, ristiriidat kärjistyvät tai epäasiallinen kohtelu jää käsittelemättä. Tunteet eivät ole työelämän häiriötekijä, vaan olennainen osa vuorovaikutusta ja päätöksentekoa. Ne kertovat, mikä on tärkeää ja mihin suuntaan ollaan menossa. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ovat keskeisiä toimivan vuorovaikutuksen elementtejä. Kun työyhteisössä koetaan tulevansa kuulluksi myös tunteiden tasolla, syntyy luottamusta, joka toimii perustana yhteistyölle ja kehittämiselle.
Tunnetaidot, kuten empatia, itsesäätely ja palautteen vastaanottaminen, ovat merkittäviä asioita, sillä ne vaikuttavat siihen, miten konfliktit käsitellään ja miten vaikeista asioista puhutaan. Ilman tunnetaitoja työyhteisö jää helposti pinnalliseksi – asioita hoidetaan, mutta ihmisiä ei kohdata.
Ristiriidat työelämässä
Ristiriidatkin kuuluvat silti työelämään. Ne syntyvät erilaisista näkökulmista, arvoista ja toimintatavoista. Ongelma ei ole ristiriita itsessään, vaan se, miten siihen suhtaudutaan. Ristiriitojen ennaltaehkäisy on mahdollista. Tämä ei tarkoita yksimielisyyttä, vaan tilaa jokaisen mielipiteille ja kykyä käsitellä erimielisyyksiä rakentavasti. Avoin vuorovaikutus, selkeät pelisäännöt ja yhteinen vastuu luovat pohjan, jossa ristiriidat eivät muutu konflikteiksi. Kun ristiriita syntyy, tärkeintä on pysähtyä, kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään. Ratkaisuun ei pidä kiirehtiä, vaan antaa tilaa prosessille. Usein ristiriidan taustalla on syvempiä tunteita, kuten epäoikeudenmukaisuutta, pelkoa, pettymystä tai väärinymmärrystä. Kun nämä tunnistetaan ja käsitellään, ristiriita voi muuttua mahdollisuudeksi oppia ja vahvistaa yhteisöä.
Avoin vuorovaikutus, selkeät pelisäännöt ja yhteinen vastuu luovat pohjan, jossa ristiriidat eivät muutu konflikteiksi.
Epäasiallinen kohtelu ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön parissa
Epäasiallinen kohtelu työyhteisössä on ilmiö, joka usein jää piiloon – ei siksi, etteikö sitä olisi, vaan koska siihen on vaikea puuttua. Se voi olla hienovaraista vähättelyä, ulkopuolelle jättämistä tai passiivista aggressiivisuutta, mutta myös suoraa huutamista, nöyryyttämistä tai uhkailua. Kun epäasiallinen kohtelu jää käsittelemättä, se nakertaa työyhteisön perustaa. Tällöin luottamus murenee, turvallisuuden tunne heikkenee ja ihmiset alkavat suojautua. Tällaisessa ilmapiirissä ei synny yhteistyötä, luovuutta tai kehittämistä vaan väsymystä ja vetäytymistä.
Epäasiallista kohtelua esiintyy myös ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön keskuudessa. Pro gradu -tutkielman (Salminen, 2025) mukaan lähes puolet vastaajista koki, että heidän työpaikallaan esiintyy epäasiallista kohtelua. Työuran aikana epäasiallisesti oli kohdeltu yli puolta vastaajista ja viimeisen vuoden aikana reilua kolmannesta.
Useimmiten epäasiallinen kohtelu tuli työtoverilta, esihenkilöltä tai opiskelijalta. Yleisimpiä ilmenemismuotoja olivat mitätöinti, arvostelu ja väheksyvät puheet. Epäasiallinen kohtelu aiheutti mielipahaa, loukatuksi tulemisen tunnetta, työtyytyväisyyden heikkenemistä, ahdistusta, väsymystä ja stressiä. Myös sairauspoissaoloja oli ollut epäasiallisen kohtelun vuoksi.
Kohtaaminen avainasemassa
Epäasialliseen kohteluun on puututtava ajoissa ja selkeästi. Vastuu ei ole yksittäisellä työntekijällä, vaan koko työyhteisöllä. Esihenkilöillä on erityinen rooli tilan luomisessa ja tilanteiden selvittämisessä, mutta myös kollegat voivat tukea ja rohkaista.
Työnohjaus ja valmennus tarjoavat tukea sekä ennaltaehkäisevästi että kehittävästi, vahvistaen yhteisön vuorovaikutusta ja resilienssiä. Kun työyhteisö oppii puhumaan vaikeista asioista, se oppii myös kasvamaan niiden kautta.
Kohtaaminen on työyhteisön sydän. Se ei ole vain keskustelua tai tiedon vaihtoa, vaan syvempää läsnäoloa, jossa toinen ihminen nähdään, kuullaan ja otetaan vakavasti. Kohtaaminen vaatii aikaa, tilaa ja rohkeutta sekä halua ymmärtää.
Työyhteisössä kohtaamisen kulttuuri syntyy pienistä asioista: tervehdyksistä, katsekontaktista, kuuntelemisesta, palautteesta ja tuesta. Kun kohtaaminen on osa arkea, työyhteisö voi kohdata myös vaikeat asiat ilman, että ne rikkovat yhteisöä. Työyhteisö ei ole vain paikka, jossa tehdään töitä. Se on paikka, jossa ollaan ihmisiä.
Lähde
Salminen, K. (2025). Ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön kokema epäasiallinen kohtelu ja sen yhteys työhyvinvointiin. [Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202502192270
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251105105379
