Sosionomiopiskelijoiden oppimistehtävä luo osallisuutta kuuntelemalla vammaisten henkilöiden omia tarinoita ja kokemuksia.
Monelle vammaiselle henkilölle kokemus aidosti kuulluksi tulemisesta ei välttämättä ole arkipäivää. Siksi sosionomiopiskelijoiden vammaisalan suuntaavien opintojen (VAM01 Vammaisuuden ja vammaistyön moninaisuus 5 op) elämäntarina-analyysi oppimistehtävästä voi muodostua merkityksellinen sekä vammaiselle henkilölle että Diakin opiskelijalle. Oppimistehtävässä opiskelija suunnittelee ja toteuttaa narratiivisen haastattelun vammaiselle henkilölle. Narratiivinen lähestymistapa (Lähteenmäki, 2013; Löyttyniemi, 2004) soveltuu erinomaisesti vammaisen henkilön elämänkaaren eri vaiheiden tarkasteluun sekä mahdollistaa merkitysten luomisen kertomusten kautta. Opiskelijalle tehtävä syventää ymmärrystä vammaisten henkilöiden elämänkaaresta yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla.
Miten elämäntarina-analyysi toteutetaan?
Opiskelija kokoaa elämäkerrallista aineistoa haastattelemalla vammaista henkilöä. Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa perheen perustaminen, koulutus, työelämä ja vapaa-aika. Haastateltava voi itse painottaa tiettyjä aihepiirejä ja hän päättää, mistä haluaa keskustella.
Narratiivinen lähestymistapa auttaa opiskelijaa ymmärtämään, miten vammainen henkilö rakentaa merkityksiä eri elämänvaiheilleen sekä kuinka henkilökohtaiset tarinat liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Tällainen haastattelu mahdollistaa myös osallisuuteen, itsemääräämisoikeuteen ja tasa-arvoon liittyvien kokemusten tarkastelun eri elämänvaiheissa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024). Opiskelijalle tehtävä on harjoitus eettisestä kuuntelemisesta ja kohtaamisesta.
Narratiivinen lähestymistapa auttaa opiskelijaa ymmärtämään, miten vammainen henkilö rakentaa merkityksiä eri elämänvaiheilleen sekä kuinka henkilökohtaiset tarinat liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.
Kurssi etenee vaiheittain. Ensin opiskelijat perehtyvät teoriaan ja narratiivisen haastatteluun. Tämän jälkeen opiskelijat etsivät haastateltavan. Sitten he suunnittelevat ja toteuttavat haastattelun sekä litteroivat ja analysoivat sen. Tuotoksena muotoutuu kirjallinen elämäntarina-analyysi, jossa vuoropuhelevat henkilökohtainen haastatteluaineisto, kirjallisuus ja opiskelijan oma ammatillinen reflektointi.
Yhteiset ohjaustunnit rytmittävät oppimisprosessia. Opiskelija saa ohjauksissa tukea ja vinkkejä, mutta myös mahdollisuuden reflektoida omaa oppimista muiden kanssa. Opintojakson päättää yhteinen työpajapäivä, jossa reflektoidaan kokemuksia. Kehittämisideana on, että työpajapäivään kutsuttaisiin myös haastateltava henkilöt jakamaan kokemuksiaan.
Eettisyys oppimistehtävän keskiössä
Eettisyys on oppimistehtävän keskiössä, kun haastateltava jakaa henkilökohtaisia kokemuksia. Opiskelijaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Suostumuslomakkeen käyttäminen tekee prosessista selkeän ja turvallisen. Jos vammainen henkilö ei voi allekirjoittaa suostumuslomaketta, tulee opiskelijan saada henkilöltä suostumus esimerkiksi suullisesti. Opiskelija on vastuussa siitä, että haastateltava ymmärtää, mistä tehtävässä on kyse, kuka sen lukee sekä missä se julkaistaan. Opiskelijoita pyydetään myös antamaan valmis tehtävä haastateltavalle itselleen. Tästä käytännöstä on tullut haastateltavilta paljon kiitosta.
Elämäntarina-analyysi on merkityksellinen kokemus
Opiskelijat kuvaavat elämäntarinahaastattelua mieleenpainuvaksi kokemukseksi. Opiskelija on kohdannut ihmisen, jonka äänelle opiskelija antaa tilaa. Kun vammaisen henkilön elämäntarinaa kuullaan, analysoidaan ja jaetaan, abstraktit käsitteet kuten ihmisoikeudet, osallisuus ja itsemääräämisoikeus muuttuvat konkreettisiksi. Käsitteet eivät ole enää vain lakeihin tai sopimuksiin kirjattuja periaatteita, vaan osa elävää elämää.
Elämäntarinoiden tarkastelu antaa välineitä ymmärtää, miten vammaisen henkilön elämänpolku rakentuu ja kuinka eri elämänvaiheet, ympäristötekijät ja yhteiskunnan rakenteet kietoutuvat yhteen. Merkittäviä oppimisen havaintoja on tullut myös sen myötä, kun haastateltavat ovat olleet hyvin eri ikäisiä. Vammaisten henkilöiden vaihteleva asema suomalaisessa yhteiskunnassa eri vuosikymmeninä korostuu. Ei ole yhdentekevää millainen esimerkiksi näkövammaisen koulupolku on ollut 1950-luvulla verrattuna 2000-lukuun.
Haastateltavalle on ollut tärkeää huomata, että joku todella arvostaa hänen kokemuksiaan. Se voi lisätä tunnetta osallisuudesta ja antaa kokemuksen siitä, että hänen elämällään on merkitystä myös muille. Nämä elämäntarinat haastavat kaikkia opintojaksolla mukana olevia pohtimaan omia käsityksiä vammaisuudesta uudella tavalla, ja tämä vaikuttaa siihen, millaisia ammattilaisia Diakin sosionomiopiskelijoista kasvaa.
Lähteet
Lähteenmäki, S. (2013). Miten elämä kantaa. Narratiivinen tutkimus puhevammaisten CP-nuorten elämäntarinoista. Väitöskirja. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-675-2
Löyttyniemi, V. (2004). Kerrottu identiteetti, neuvoteltu sukupuoli: Auscultatio Medici. Väitöskirja. Jyväskylän Yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:952-5478-83-1.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Vammaisen ihmisten osallisuus. Vammaisten ihmisten osallisuus – THL
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116986
Kirjoittajat
Heini Kapanen
Lehtori
