Valottumisen kokemuksia Tansaniassa

Valottuminen tarkoittaa uuden oppimista ja uudelle altistumista vailla ennakkokäsityksiä. Valottumisen käsite tarjosi työkalun myös kulttuurienvälisiin kohtaamisiin opintomatkalla Tansaniassa.

Malkavaaran (2024) mukaan valottuminen on muun muassa pyrkimystä olla avoin ympäristöille ja ihmisille sekä uuden kohtaamiselle. Valottumisen tila antoi mahdollisuuden nähdä, kuulla ja tuntea toisten todellisuutta ilman tulkintaa tai ennakko-oletuksia.

Diakonia-ammattikorkeakoulun Team Finland Knowledge (TFK)- hanke mahdollisti kahden Diakin YAMK-opiskelijan kenttämatkan Tansanian pääkaupunkiin Dodomaan kesäkuussa 2025. Opinnäytetyöhön liittyvän kenttätyön lisäksi matka tarjosi kulttuurienvälisiä kohtaamisia ja kokemuksia, joita voi kuvailla valottumisen käsitteen kautta.

Todellisuuden aistimista tyhjän tilan kautta

Kenttämatkan toteutumiseen ja käytännön järjestelyihin liittyi paljon epävarmuutta ja yllättäviä tilanteita. Tämä tietämättömyys johti jonkinlaiseen valottumisen tilaan, jossa oli pakko luopua tilanteiden hallinnasta ja antautua sen sijaan läsnäololle.

Kenttämatkalla oli avartavaa huomata, että todellinen kohtaaminen tapahtuu, kun ihminen uskaltaa olla avoin ja tietämätön. Malkavaaran (2024) mukaan valottumisessa olennaista onkin hetki, jolloin kokija tulee tietoiseksi siitä, mitä hänessä tapahtuu, ja on yhteydessä toiseen, siihen, mikä edustaa toiseutta. Tätä hetkeä kutsutaan tyhjäksi tilaksi. Vasta tyhjänä voi aistia todellisuutta eri tavoin.

Hankematka Tansaniaan oli monella tasolla matka tietämättömyyteen. Todellisuus avautui eri tavoin kuin sen oli kuvitellut avautuvan. Matkalla oli paljon tilanteita, joissa ei tiennyt, mitä oli luvassa. Tyhjän tilan käsitteeseen kuuluukin olla passiivisessa ei-tietämisen tilassa ja luottaa siihen, että tieto ja ymmärrys tulevat myöhemmin.

Opinnäytetyöhön liittyi osallistavan työpajan järjestäminen päihdetyötä tekeville järjestöille Dodomassa. Suurin osa työpajan ja siihen liittyvien järjestelyjen kommunikaatiosta tapahtui paikallisella swahilin kielellä. Läsnäolon ja kuuntelemisen kautta tansanialaisiin kollegoihin syntyi kuitenkin yhteys, joka ei tarvinnut kieltä. Sanojen puuttuessa suuremman roolin saivat havainnot ja tunteet.

Yhteisöllistä päihdekuntoutusta

Tansanialaiset elävät todeksi ubuntun filosofiaa, jonka sanoma on: minä olen, koska me olemme. Tämä ajatus kulkee heidän arjessaan, työkulttuurissaan ja yhteisöissään. Ubuntu korostaa yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta, vastavuoroisuutta ja anteeksiantoa. Siellä, missä ei ole pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvaverkkoja, ihmiset ja yhteisöt kannattelevat toisiaan.

Päihdekuntoutujan hoito ja elinkustannukset ovat usein perheen tai yhteisön vastuulla. Jos perhettä ei ole, naapuri, ystävä tai yhteisö astuu rinnalle. Yhteisöllinen auttamisen verkosto ilmentää ubuntun ydintä, jossa ihmisyys toteutuu yhdessä olemisessa ja toisten tukemisessa.

Ubuntun näkökulma haastaa suomalaista yksilökeskeistä ajattelutapaa, jossa suunnitelmista poikkeaminen nähdään usein epäonnistumisena. Tansaniassa se taas on luonnollinen osa prosessia. Uusi suunta muovautuu yhdessä ja ratkaisut löytyvät sitä mukaa, mitä tilanne tuo tullessaan. Ubuntun asenne vapauttaa ja muistuttaa, että kontrollista irti päästäminen voi synnyttää jotakin syvästi merkityksellistä.

Kun pystyy päästämään irti tietämisen pakosta ja asettumaan avoimina kuuntelemaan, voi ymmärtää toista ihmistä myös kulttuurien ja kielten yli.

Uutta ymmärrystä hengellisyydestä

Työpajassa, vierailuilla päihdekuntoutuslaitoksiin ja keskusteluissa eri paikallisten toimijoiden kanssa piti unohtaa suomalainen palvelujärjestelmä ja antautua aistimaan yhteisöllisempää tapaa lähestyä päihdekuntoutusprosessia. Valottumisessa annetaankin havainnoille tavanomaista enemmän tilaa (Malkavaara, 2024).

Yhteisöllisyyden lisäksi kenttämatka tarjosi uutta ymmärrystä hengellisyyden merkityksestä päihdekuntoutuksessa. Siellä, missä resurssit ovat rajalliset ja viralliset hoitopalvelut vähäisiä, hengellisyys tarjoaa monelle päihdekuntoutujalle elintärkeän toivon ja merkityksen lähteen.

Uskon kautta ihminen voi löytää anteeksiannon, hän voi käsitellä syyllisyyttä ja häpeää sekä rakentaa uudenlaista suhdetta elämäänsä. Rukous, yhteisöllinen ylistys tai hiljentyminen antavat voimaa jatkaa silloin, kun inhimilliset voimavarat ovat lopussa. Uskon avulla toipuja voi löytää itsestään arvokkuuden kokemuksen ja tunteen siitä, että on rakastettu ja hyväksytty.

Valottumisen tila luo yhteyttä

Valottumisen tila, ubuntu ja usko kietoutuvat toisiinsa. Ne kaikki perustuvat läsnäoloon, yhteyteen ja luottamukseen siihen, että ihmisessä itsessään on mahdollisuus kasvuun ja muutokseen. Kun pystyy päästämään irti tietämisen pakosta ja asettumaan avoimina kuuntelemaan, voi ymmärtää toista ihmistä myös kulttuurien ja kielten yli.

Matka Dodomaan oli loppujen lopuksi paljon enemmän kuin opinnäytetyön kenttätyöosuus. Se oli kuin peili, joka heijasti takaisin sen, mitä ihmisyys on: yhteyttä, epävarmuutta, toivoa ja halua ymmärtää. Valottumisen tila auttoi näkemään matkalla, että todellinen oppiminen tapahtuu usein silloin, kun suunnitelmat hämärtyvät ja sydän avautuu.

Lähde

Malkavaara, M. (10.9.2024). Valottuminen. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753355

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251105105386