Diakoniassa pelkät sanat eivät riitä, vaan tarvitaan rohkeita tekoja ja aitoa läsnäoloa silloinkin, kun toivo on vähissä. Murenevan järjestökentän ja kasvaneen avun tarpeen keskellä kirkon diakoniatyö tarjoaa resurssin, jota ei voi korvata: ihmisen kokonaisvaltaisen kohtaamisen.
Diakoniassa ja diakoniatyössä sanat eivät aina riitä vaan tarvitaan rohkeita ja toiveikkaita kokeiluja sekä tekoja. Tarvitaan toivon asialla olemista silloinkin, kun toivoa on vaikea tavoittaa. Diakonian ja kasvatuksen barometri (2026) tuo esille kirkon diakonian ja kasvatuksen ammattilaisilta kerättyjä näkemyksiä, jotka herättävät toivon asialla olemista, toimimista ja merkitystä.
Kokeilut ja teot eivät tapahdu kuitenkaan itsestään. Ne vaativat aikaa, voimia ja resursseja. Ne vievät paljon, mutta antavat sitäkin enemmän niin apua hakevalle kuin auttajallekin. Diakoninen seurakunta elää ja hengittää ihmisistä ja seurakuntalaista, mutta se tarvitsee rakenteet eli viranhaltijat tekemään, kehittämään ja johtamaan seurakunnan työtä ja toimintaa.
Viimeaikaiset järjestöleikkaukset ovat pohdituttaneet myös diakoniatyöntekijöitä. Leikkaukset koskettavat vakavasti myös diakoniatyöntekijöiden työtä, asiakkaista puhumattakaan. Diakoniatyöntekijöiden työ ei ainakaan vähene vaan, vaatii yhä enemmän aikaa ja resursseja apua tarvitsevien ihmisten tukemiseen.
Samalla diakoniatyöllä on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä vaikuttaa heikkeneviin rakenteisiin toimimalla eriarvoisuutta ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Keinoja ovat avoin keskustelu, rohkea puuttuminen ja radikaali konkreettinen tekeminen haavoittuvimmassa asemassa olevien puolesta puhujina.
Diakoninen seurakunta kutsuu joukkoonsa
Diakoninen seurakunta on laaja-alainen ja avara. Se ei sulje ketään pois vaan kutsuu joukkoonsa kaikki ihmiset ja alueen asukkaat. Se haluaa vastata laadukkaasti ja vaikuttavasti yhteiskunnallisiin rakenteisiin sekä ihmisten huoliin, hätään, arkeen ja juhlahetkiin.
Diakoniatyöllä on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä vaikuttaa heikkeneviin rakenteisiin toimimalla eriarvoisuutta ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Diakonisen seurakunnan rakentaminen on jokaisen tehtävä. Neljän vuoden välein järjestettävissä seurakuntavaaleissa voi ehdokkaana ja äänestäjänä vaikuttaa siihen, miten omassa paikallisseurakunnassa tai seurakuntayhtymässä asioita hoidetaan ja priorisoidaan. Ehdokkaana oleminen ja äänestäminen on mahdollista jokaiselle kuusitoista vuotta täyttäneelle kirkon jäsenelle. Erityisesti alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden osuus kasvoi merkittävästi valtakunnallisesti vuoden 2026 seurakuntavaaleissa. Tulos herättää toivoa siitä, että diakonisen seurakunnan tulevaisuus on avarakatseinen ja laaja-alainen.
Valohahmot elämänsuuntiin vaikuttamassa
Ihminen kohtaa elämänsä aikana niin sanottuja valohahmoja. Näillä valohahmoilla on merkitystä valintoihin ja elämän suuntiin. Valohahmoja voivat olla opettajat ja muut kasvattajat, jotka kannustavat eteenpäin ja näkevät nuoressa ihmisessä mahdollisuuksia ja lahjoja.
Valohahmoja voivat olla myös aikuisuuden työtoverit ja esihenkilöt, jotka tukevat ja kannustavat työssä jaksamisessa ja suoriutumisessa. Jollain toisella valohahmot ovat muita elämän merkityksellisiä henkilöitä, elämänhistoriaan liittyviä merkittäviä asioita tai omia vahvoja perusarvoja.
Diakoniatyön asiakkaalle, alueen asukkaalle tai perheelle merkityksellinen henkilö, valohahmo, voi olla diakoniatyöntekijä, jolla on aikaa, voimia ja resursseja kohdata apua hakeva ihminen kokonaisvaltaisesti. Kohdatuksi ja autetuksi tullut ihminen voi tulevaisuudessa olla myös itse jonkun toisen ihmisen valohahmo.
Kokonaisvaltainen kohtaaminen tarkoittaa diakoniatyöntekijältä aitoa läsnäoloa ja aktiivista kuuntelua. Apua hakevan ihmisen kohdalla kohtaamisen tarkoitus on jakaa omia asioita tai havahduttaa asioissa, joihin toivoo tukea ja muutosta. Kokonaisvaltainen kohtaaminen on vuorovaikutusta, jonka jälkeen ihminen ei ole enää yksin. Tätä kohtaamisresurssia on vaikea korvata samalla tavalla mitenkään muuten, koska diakoniatyön paikka on usein siellä, mihin muu apu ei yllä.
Toivon ja välittämisen voima
Diakoniatyön ydintä on aito läsnäolo ja uskallus toimia silloin, kun yhteiskunnan rakenteet rakoilevat. Murenevan järjestökentän ja leikkausten keskellä kirkon diakoniatyö ei ainoastaan vastaa kasvavaan hätään, vaan kantaa laajan perustehtävän ja roolinsa mukaisesti myös yhteiskunnallista vastuuta. Diakonia ja diakoniatyö tuovat heikompiosaiset näkyville, vaikuttavat eriarvoisuuteen ja rakentavat kaikkia kutsuvaa avaraa seurakuntaa. Diakoniatyön keskeinen palvelutehtävä vastaa myös yhteiskunnan jatkuvaan muutokseen.
Jokainen rohkea teko, kokeilu ja kohtaaminen vaatii rakenteita, resurssit turvaavia päättäjiä sekä työntekijöitä, joilla on aikaa ja voimia pysähtyä. Yksikin diakoniatyöntekijä voi olla ihmisen elämässä elämänsuunnan muuttava valohahmo. Ihmisen rinnalla kulkeminen varmistaa sen, ettei kukaan jää yksin. Parhaimmillaan kohdatuksi tullut ihminen sytyttää saman toivon valon jonkun toisen ihmisen elämässä.
Kirjoittajat
Virve Valkeavuori
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
