Ihanteellisessa tilanteessa työelämä koetaan antoisana ja innostavana osana elämää. Todellisuudessa työ on monelle kuormittavaa. Aikaa ja voimavaroja muihin velvoitteisiin, ihmissuhteiden hoitamiseen, harrastuksiin ja palautumiseen jää vähemmän kuin olisi tarpeen. Terveysongelmat tuovat omat haasteensa työssä jaksamiseen. Minkälaisia vaihtoehtoja työkyvyn ylläpitämiseen on työnantajalla ja työntekijällä?
SD Worx Research Instituten tutkimuksen mukaan suomalainen palkansaaja toivoisi voivansa jäädä eläkkeelle keskimäärin 60,2-vuotiaana. Tutkimuksessa suomalaisten palkansaajien arvioima eläkkeelle siirtymisikä on kuitenkin keskimäärin 67,8 vuotta. Arvioitu eläkkeelle siirtymisikä on korkein 16 Euroopan maan vertailussa (keskiarvo 65,1 vuotta). (SD Worx, 2026.)
Vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen myötä alinta vanhuuseläkeikää alettiin nostaa syntymävuoden mukaan. Vuosina 1962–1964 syntyneillä se on 65 vuotta. Vuonna 1965 syntyneillä ja sitä nuoremmilla alin vanhuuseläkeikä kytketään elinajan odotteeseen. Ikäraja nousee vuosittain enintään kahdella kuukaudella vuodesta 2030 alkaen. Eläkeyhtiöiden sivuilta löytyy laskureita, joista voi tarkistaa oman alimman eläkeikänsä, tavoite-eläkeikänsä ja iän, mistä lähtien on mahdollista hakea osittaista varhennettua vanhuuseläkettä.
Osittainen varhennettu vanhuuseläke
Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä (OVE) voi hakea, kun on saavuttanut oman ikäluokkansa mukaisen alaikärajan. Eläkkeen hakija voi valita, ottaako hän maksuun 25 prosenttia vai 50 prosenttia kertyneestä työeläkkeestään. Se luonnollisesti pienentää aikanaan maksettavan vanhuuseläkkeen määrää.
Yleisimpiä syitä OVE:n hakemiseen ovat taloudelliset ja terveydelliset syyt. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan noin 90 prosenttia sitä hakeneista on tyytyväisiä valintaansa. (Nivalainen ym, 2026.) OVE:a saava voi jatkaa työskentelyä kokopäiväisenä tai osa-aikaisena.
Vuorovaikutus ja luottamus avainasemassa
Työssäjaksamisessa avainasemassa on luottamus ja vuorovaikutus työntekijän ja lähiesihenkilön välillä sekä organisaatiokulttuuri, jossa työntekijää arvostetaan ja jossa hänen tarpeensa huomioidaan yksilöllisesti.
Esihenkilön kanssa on hyvä ottaa ajoissa esiin eläköitymissuunnitelmat, kuten eläkkeelle siirtymisajankohta tai toive osa-aikaisesta työskentelystä ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Vuosittain käytävät tavoite- ja työhyvinvointikeskustelut ovat osa säännöllistä työtehtäväkokonaisuuden ja voimavarojen arviointia sekä ennakoivaa suunnittelua. Niiden yhteydessä on luontevaa ottaa esiin myös eläköitymiseen liittyvät asiat.
Varhaisen välittämisen toimintamallin tavoitteena on kiinnittää huomiota kaikenikäisten ja -kuntoisten työntekijöiden työssä jaksamiseen. Malli tarjoaa lähiesihenkilöille ja työyhteisölle tukea, jotta työhyvinvoinnin heikkenemisen ennusmerkit huomataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarvittaessa keskusteluun voidaan pyytää mukaan työterveydenhoidon edustaja.
Työjärjestelyt ja osa-aikatyö
Työtehtäviä ja työn kuormittavuutta arvioitaessa on syytä käydä läpi prosesseja ja toimintatapoja – hoidetaanko ne optimaalisella tavalla ja onko joukossa sellaisia, joissa olisi mielekästä hyödyntää ulkopuolisia palveluja? Onko osa tehtävistä sellaisia, että niitä voisi jakaa tai siirtää? Esimerkiksi mentorointi tai perehdyttäjä nuoremmille kollegoille voivat olla osaamista hyödyntäviä tehtäviä.
Työssäjaksamisessa avainasemassa on luottamus ja vuorovaikutus työntekijän ja lähiesihenkilön välillä sekä organisaatiokulttuuri, jossa työntekijää arvostetaan ja jossa hänen tarpeensa huomioidaan yksilöllisesti.
Osa-aikatyöstä sopiessa on syytä suunnitella ennakolta työtehtävät ja -järjestelyt siten, että sovittu työaika tosiasiassa riittää niiden hoitamiseen. Ansion menetystä on mahdollista kompensoida hakemalla osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Sen saaminen ei kuitenkaan automaattisesti oikeuta osa-aikatyötä, josta on aina sovittava työnantajan kanssa.
Tilannekohtaisesti voidaan miettiä, voidaanko kuormittavuutta vähentää työjärjestelyillä, kuten tarjoamalla mahdollisuutta etätyöskentelyyn tai karsimalla työmatkoja hyödyntämällä niiden sijaan etäyhteyksiä.
Työterveyshoito tarjoaa paitsi hoitoa, myös ennalta ehkäisevää apua ja neuvontaa työhyvinvoinnin ylläpitoon. Ennakoivan työterveyshuollon tavoitteena on ehkäistä työperäisiä sairauksia ja vammoja. Tarvittaessa voi hakeutua esimerkiksi terveystarkastuksiin.
Ergonomia ja työympäristön optimointi
Työpisteiden ergonomiaa voidaan edistää asianmukaisella kalustuksella ja työvälineillä, tarvittaessa yhteistyössä työfysioterapeutin kanssa. Keskittymistä vaativia tehtäviä varten on hyvä olla tarjolla rauhallisia työtiloja, mikäli henkilöstöllä ei ole omia työhuoneita tai mahdollisuutta hyödyntää etätyöskentelymahdollisuutta.
Kun organisaatiossa otetaan käyttöön uusia järjestelmiä tai toimintatapoja, tulee varata aikaa riittävään ja rauhalliseen perehdytykseen. Näin niitä voidaan hyödyntää tehokkaasti työskentelyssä ja samalla työntekijä säilyttää hallinnan tunteen.
Työntekijän omat keinot työkyvyn ylläpitämisessä
Terveysongelmiin, pitkittyneeseen kipuun tai henkiseen kuormitukseen liittyvät ongelmat kannattaa ottaa puheeksi varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä esihenkilön tai työterveyshuollon kanssa.
Lihaskunnon, nivelten liikkuvuuden ja kestävyyden ylläpidon merkitys korostuu ikääntyessä. Säännöllinen, monipuolinen, omaan terveydentilaan ja suorituskykyyn mukautettu liikunta on avainroolissa.
Työasentojen aktiiviseen vaihteluun ja työn tauottamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Säännöllinen tauotus työpäivän aikana myös ennalta ehkäisee kertyvää väsymystä. Ergonomisten apuvälineiden käyttö vähentää tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta.
Oman työn rajaaminen ja realististen tavoitteiden asettaminen suojaavat osaltaan uupumiselta. Tässä lähiesihenkilön tuella ja asennoitumisella on suuri merkitys.
Työn mielekkyyden kokemus ja hyvä työyhteisön ilmapiiri lisäävät motivaatiota ja hyvinvointia. Vaikka työn kokisi innostavana ja palkitsevana, on kuitenkin syytä tietoisesti järjestää aikaa myös työn ulkopuolisille aktiviteeteille: yhteiselle ajalle läheisten ja ystävien kanssa, harrastuksille tai esimerkiksi kiinnostuksen kohteita vastaavaan järjestötoimintaan.
Hyvinvointi syntyy elämän eri osa-alueista, ja etenkin eläkeikää lähestyessä on tärkeää, ettei minäkuva tai koettu elämän tarkoituksellisuus ole sidottu pelkästään työrooliin ja -yhteisöön, vaan myös työn ulkopuolella on merkityksellisiä ihmissuhteita ja kiinnostuksen kohteita.
Lähteet
Nivalainen, S., Ilmakunnas, I., Palomäki, L.-M., & Tenhunen, S. (2026). Osittaisen vanhuuseläkkeen valinneet – syyt, tieto ja tyytyväisyys eläkkeen ottamiseen: Tuloksia osittaisen vanhuuseläkkeen vuosina 2019–2024 aloittaneille tehdystä kyselytutkimuksesta. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 04/2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-431-5
SD Worx Research Institute. (2026). HR & Payroll Pulse 2026: Suomen ja Euroopan tilannekatsaus. https://www.sdworx.fi/fi-fi/inspiroidu/strateginen-kestava-hr/hr-payroll-pulse-2026
Kirjoittajat
Marja Oulmane
Diakonia-ammattikorkeakoulu HR-asiantuntija
