Maailma ja työelämä muuttuvat nopeasti. Tämä asettaa uusia vaatimuksia johtajille. Pelkkien tulosten ja tehokkuuden sijaan johtamisessa tulisi huomioida ihmiset ja heidän hyvinvointinsa.
Sosiaali- ja terveysalalla on viime vuodet eletty massiivisten muutosten keskellä. Nykytilanteessa monella hyvinvointialueella jatkuvat säästöpaineet lisäävät tarvetta muutoksille, joilla työ tulee toteutettua entistä vähäisemmillä resursseilla. Monilla työpaikoilla käydään muutosneuvotteluja, jotka aiheuttavat epävarmuutta henkilöstössä. Työterveyslaitoksen julkaisemassa raportissa viime vuodelta lähes puolet hyvinvointialueiden henkilöstöstä pelkäsi työmäärän kasvavan yli sietokyvyn ja yli puolet kertoivat kokevansa puutteellisia vaikutusmahdollisuuksia muutoksiin. (Laitinen ym., 2026, s. 35–36.)
Mielenterveys- ja riippuvuustyön ammattilaiset kohtaavat työssään ihmisten vaikeita elämäntilanteita ja asiakkaiden suurta tuen tarvetta. Työ on vaativaa ihmissuhdetyötä, jota tehdään pitkälti omalla persoonalla, jolloin omalta tunnekuormaltakaan ei täysin voida välttyä. Tällainen henkisesti kuormittava työ asettaa erityisiä vaatimuksia työhyvinvoinnille. Vaikka työhyvinvoinnin perustana voidaan nähdä oma terveys, psyykkiset ja fyysiset voimavarat sekä suhtautumistapa, muodostuu työhyvinvointi monista tekijöistä. Työhyvinvoinnin kokonaisuus koostuu yksilön, työn, työyhteisön ja johtamisen vuorovaikutuksesta. (Mertala & Terävä, 2016, s. 20–22.)
Johtamisella on merkitystä
Muutosvoimavaroihin liittyvässä tutkimuksessaan Peltoniemi ym. (2025) ovat todenneet, että muutosprosessissa ratkaisevassa roolissa ovat johdon osallistava johtamistapa, toiminnan ja päätöksenteon läpinäkyvyys sekä johdon läsnäolo työntekijöille. Johtajan on myös kyettävä näkemään muutokset työntekijän silmin ja arvioitava niiden vaikutusta työnteon arkeen, erityisesti asiakastyöhön. Lisäksi mainitaan esihenkilöiden vastuunkanto ja työntekijöille osoitettu emotionaalinen tuki. Mitä laajemmasta muutoksesta on kysymys, sitä enemmän korostuu ihmisten johtaminen asiajohtamisen rinnalla (Kallankari ym., 2019).
Osallistavassa, eli valmentavassa johtamisessa uskotaan työntekijöiden kykyihin ja työntekijöitä kannustetaan itseohjautuvaan työotteeseen. Työntekijöiden uskotaan olevan työssään hyviä ja sitoutuvan sitä kautta työhönsä. Keskeisiä työkaluja ovat keskustelut, kysymykset ja rakentava palaute. Työntekijöihin suhtaudutaan positiivisesti ja kunnioittavasti. (Uutela, 2019, s. 24–32.)
Työhyvinvoinnin johtamisen tulee olla systemaattinen osa johtamista eikä yksittäisiä tekoja.
Työhyvinvointi syntyy yhteistyöllä
Työhyvinvoinnin johtamisen tulee olla systemaattinen osa johtamista eikä yksittäisiä tekoja. Systemaattinen lähestymistapa korostaa erityisesti vuorovaikutussuhdetta ja työn sujuvuuteen panostamista. Työhyvinvoinnin johtamisen onkin syytä olla keskeinen osa strategista johtamista. Hyvällä työhyvinvoinnin johtamisella on vaikutusta myös kustannustehokkuuteen sairaspoissaolojen vähentymisen kautta sekä työntekijöiden tuottavuuden kautta.
Strategisen johtamisen ajatukseen liittyy sovittujen toimenpiteiden tekemisen lisäksi myös niiden säännöllinen arviointi. Hyvällä strategisella johtamisella organisaation on mahdollista löytää ne tekijät, jotka erottavat heidät muista toimijoista muuttuvassa toimintaympäristössä olemassa olevilla resursseillaan. Työhyvinvoinnin osalta tämä vaatii laajaa kokonaisuuksien hallintaa johtajilta sekä selkeitä, yhteisiä päämääriä. (Räfsten, 2019, s. 5–7.) Työntekijöiden osallistaminen johtamisen kehittämiseen ja esihenkilön tuki työssä jaksamisessa vahvistavat organisaation yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia.
Lähteet
Kallankari, S., & Schmidt, H. (2019). Muutoksen johtaminen arjessa: Opas sosiaali- ja terveydenhuoltoon. (1.painos) Duodecim.
Laitinen, J., Nikunlaakso, R., Ervasti, J., & Kivimäki, M. (2026). Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille 2025. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-231-1
Mertala, S., & Terävä, K. (2016). Yhteisöllinen työhyvinvointi ja työnohjaus psykiatrisissa asumispalveluissa (Kuntoutussäätiön tutkimuksia 89). Kuntoutussäätiö.
Peltoniemi, E., Herttalampi, M. & Feldt, T. (2025). Muutosvoimavarat organisaatiomuutoksessa ja niiden merkitys henkilöstön sopeutumiselle, työhyvinvoinnille ja sitoutumiselle. Työelämän tutkimus 23(3), 417–418. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/142074/120143
Räfsten, K. (2019). Työhyvinvoinnin johtaminen osana esimiestyötä. [Pro Gradu –tutkielma, Itä-Suomen yliopisto]. https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/53f987b8-9d75-462f-a98a-60ae50fa89cd/content
Uutela, U. (2019). Valmentava esimiestyö työhyvinvointia ja työssä oppimista tukemassa: Fenomenografinen tapaustutkimus esimiesten ja työntekijöiden käsityksistä. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-144-6
Kirjoittajat
Aliisa Jauhiainen
YAMK-opiskelijaMarjut Kuusijoensuu-Prusi
YAMK-opiskelijaMirka Mourujärvi
YAMK-opiskelijaAnna-Kaisa Raja-Aho
YAMK-opiskelijaHanna Skyttä
YAMK-opiskelijaTiia Tervo
YAMK-opiskelijaSusanna Kallakorpi
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, TtT, SH (AMK), AmO
