Työelämässä voi kohdata monenlaisia haasteita: työtehtävä kuormittavat ja ihmissuhteissa kollegoiden välillä voi olla ongelmia. Entäpä sanat, joita rutiininomaisesti käytämme työkontekstissa – saako niistä pahastua?
Työelämässä tiettävästi joskus huudetaan, painostetaan ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Kaikki tällainen on tuomittavaa käytöstä. Mutta onko myös näennäisesti neutraaleja työelämän termejä, jotka voivat aiheuttaa pahaa mieltä?
Ylhäällä ja alhaalla
Alainen ja esihenkilö muodostavat työelämän tyypillisen dyadin eli sanaparin. Esihenkilö on terminä asiallinen – varmasti parempi kuin esimies – mutta entäpä alainen? Termiin voi liittyä myös ikäviä mielleyhtymiä: alamainen, alistuva, alistettu, alhaalla/alempana oleva.
Olisiko jo aika luopua ilmauksesta, joka on ”alistava”? Nykytermein ilmaistuna kyseinen ilmaus ei ole tätä päivää. Tiimin jäsen tai tiimihenkilö tai ihan vain työntekijä on puolestaan asiallinen ja ei-arvottava ilmaus.
Puhetta kokouksista
Kokoustella on epämiellyttävä epäsana, mutta yleensä sitä käytetään humoristisesti tai ironisesti. Palavereita – tai paltsuja – pidetään ihan tosissaan. Sana periytyy portugalin sanasta palavra, joka tarkoittaa tyhjänpuhumista tai huijauspuhetta, kun muinaiset merenkävijät kävivät kauppaa alkuperäiskansojen kanssa. Tulisiko palaveri -sanasta tämän vuoksi luopua silloin, kun pidetään ihan oikeaa kokousta järkevistä asioista? Vaikka sana on vakiintunut käyttöön, sen alkuperäinen merkitys huomioiden sanan käyttö ei anna käyttäjästään järin hyvää kuvaa – ellei tarkoitus ole todellakin viitata siihen, ettei pidettävässä kokouksessa ole mieltä.
Tiimin jäsen tai tiimihenkilö tai ihan vain työntekijä on asiallinen ja ei-arvottava ilmaus.
Kokouskäytäntöjä
Muinoin kokouksessa saatettiin todeta: ”Yhdyn edelliseen puhujaan”. Nykypäivänä ilmaisu voisi herättää huvittuneita reaktioita. Nykyisin ajatuksen kannattamista osoitetaan netissä kääntämällä peukalo ylöspäin eli peukutetaan. Viimeaikaisen julkisen keskustelun valossa ”peukuttaminenkaan” ei välttämättä näyttäydy ihan asiallisena.
S-ryhmän huoltoasema ABC kertoi jäädyttäneensä ”Peukkuenergiaa”-mainoslauseensa viime viikolla, sillä se loi mielleyhtymän alfa-pvp-huumeeseen eli peukkuun. ABC ei kuitenkaan aio luopua ketjun peukalosymbolista.
Tilanne voi olla toinen Peukku-Taxilla, joka on Porvoon seudulla toimiva taksipalvelu. Yksi yrityksen mainoslauseista on ”Peukku vie sinut aina perille”.
Ehkä meidän ei tulisi peukuttaa toisia tai toisten ajatuksiakaan: tarkoittaahan peukalon ylöspäin kääntämien alun perin sitä, että henkilön annetaan elää. Rooman keisari signaloi sillä gladiaattorin kohtaloa. Peukuttaminen taitaa symboloida melkoista valtaa kanssaihmiseen nähden.
Mieletön matka
Media on täynnä sisällötöntä liioittelua. Sitä ei tarvita työelämän kieleen. Järjettömältä kuulostaa esimerkiksi, jos työntekijän työsuoritusta tai projektia luonnehditaan ”mielettömäksi matkaksi”. Kielikuva ei toimi, senkään vuoksi, että henkilö tulee faktisesti luonnehdituksi mielisairaaksi.
Sananen sinuttelusta
Muodollisessa tilanteessa työelämäkeskustelussa olen kuullut ventovieraalta ihmiseltä toivotuksen:
Ihanaa Juhani kun pääsit paikalle!
Tilanne ei ollut erityisen ihana alkaessaankaan, ja vielä vähemmän ihana se oli vastauksen jälkeen:
Emme ole tehneet sinunkauppoja!
Työelämässäkään ei tarvitse sanoa mitä ajattelee mutta kannattanee ajatella mitä sanoo.
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494473
