Hoitotyössä tarvitaan kliinisen osaamisen lisäksi tunneälyä – kykyä tunnistaa sekä omia että muiden tunteita, säädellä omia tunnereaktioita ja kohdata ihmiset empaattisesti myös kuormittavissa tilanteissa. Tunneäly on paitsi yksilöllinen ominaisuus myös kehitettävä kyky. Terveysalan koulutuksessa sitä voidaan vahvistaa esimerkiksi simulaatio-opetuksen, vuorovaikutusharjoitusten ja ohjatun reflektion avulla osana opiskelijan ammatillista kasvua.
Tunneäly voi näkyä hoitotyössä esimerkiksi potilaan sanattomien viestien huomioimisena, rauhallisena toimintana haastavassa tilanteessa ja kykynä tarkastella omaa toimintaa jälkikäteen. Tunneälyyn liittyvät empatia, vuorovaikutustaidot ja itsereflektio. Empatia auttaa ymmärtämään toisen kokemusta, kun taas itsereflektio mahdollistaa omien reaktioiden tarkastelun. Tunteiden säätely ei tarkoita niiden sivuuttamista, vaan oman tunnetilan tunnistamista ja tilanteeseen sopivan toimintatavan valitsemista (Raghubir, 2018). Tunneälyn vahvistamisen tavoitteena on paitsi potilaan parempi kohtaaminen myös ammattilaisen oman hyvinvoinnin, itseymmärryksen ja kuormituksen hallinnan tukeminen (Hakalahti ym., 2026).
Potilaan pelko, omaisen huoli ja työyhteisön sisäiset tekijät vaikuttavat kiireen ohella vuorovaikutukseen hoitotyön arjessa. Ammattilaiselta edellytetään kykyä tunnistaa tilanteen herättämiä tunteita, havainnoida potilaan ja omaisten viestejä sekä olla heidän tukenaan. Kaikkien kanssa ei voi toimia samalla tavalla, vaan ihmisten yksilöllisyys tulee huomioida. Tehtävä on moninainen eikä aina helppo.
Ammattilaisen on kyettävä tunnistamaan myös omat tunnereaktionsa ja säätelemään niitä tilanteen edellyttämällä tavalla. Myötätuntoinen kohtaaminen ei tarkoita toisen tunteisiin uppoutumista, vaan kykyä olla läsnä ja toimia tilanteessa rakentavasti. Näiden taitojen kehittäminen jo terveysalan koulutuksessa auttaa opiskelijaa valmistautumaan hoitotyön erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja niiden herättämiin tunteisiin. Osaamisesta on hyötyä sekä opintojen aikana että valmistumisen jälkeen työelämässä.
Simulaatio ja reflektio tekevät tunteet näkyviksi
Simulaatio-opetuksessa opiskelijat voivat harjoitella esimerkiksi huolestuneen omaisen kohtaamista, potilaan voimakkaaseen tunnereaktioon vastaamista ja ristiriitatilanteiden käsittelyä turvallisessa oppimisympäristössä. Tällaiset oppimistilanteet tarjoavat mahdollisuuden tarkastella paitsi vuorovaikutusta myös sitä, millaisia tunteita tilanteet itsessä herättävät ja miten tunteet vaikuttavat omaan toimintaan. Simulaatio-opetus voi tukea hoitotyön opiskelijoiden tunneälyn ja tunnetaitojen kehittymistä (Napolitano ym., 2024).
Myötätuntoinen kohtaaminen ei tarkoita toisen tunteisiin uppoutumista, vaan kykyä olla läsnä ja toimia tilanteessa rakentavasti.
Harjoituksen jälkeinen ohjattu reflektio auttaa opiskelijaa arvioimaan, miten omat tunnereaktiot vaikuttivat potilaan kohtaamiseen ja viestintään. Tavoitteena on vahvistaa opiskelijan kykyä arvioida omaa ammatillista toimintaansa ja tunnistaa sen kehittämiskohteita. Turvallinen oppimisilmapiiri tukee myös epävarmuuden käsittelyä ja palautteen vastaanottamista.
Tunneälyä voi ja kannattaa kehittää
Opiskelijan tunneälyn kehittymistä voidaan tukea vuorovaikutusopinnoissa, simulaatio-opetuksessa, kliinisen harjoittelun ohjauksessa ja palautekeskusteluissa. Oppimistavoitteina voivat olla esimerkiksi omien tunnereaktioiden tunnistaminen, kuuntelutaitojen vahvistaminen tai rauhallisen ilmapiirin säilyttäminen haastavissa tilanteissa. Opiskelija voi arvioida omaa kehittymistään eri oppimistilanteissa ja saada siitä palautetta harjoittelun ohjaajalta tai omalta opettajalta. Tunneäly ei ole muuttumaton ominaisuus, vaan sitä voidaan harjoitella ja vahvistaa läpi elämän. Sen kehittämisessä on tärkeää huomioida myös yhteys omaan hyvinvointiin ja jaksamisen rajoihin.
Hoitotyössä tunneäly auttaa toimimaan rakentavasti myös kuormittavissa tilanteissa, joissa tarvitaan resilienssiä eli kykyä kohdata vaikeuksia, sopeutua niihin ja palautua niistä. Tunneäly on voimavara, joka tukee potilaiden, omaisten ja työyhteisön jäsenten kohtaamista aidosti ja ammatillisesti. Tunteet tuovat työhön inhimillisyyttä ja välittyvät vuorovaikutuksessa myös muille. Kun tunteita oppii tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään, ne voivat rikastuttaa sekä potilaan kohtaamista että työntekijän omaa kokemusta työn merkityksellisyydestä.
Lähteet
Hakalahti, R., Litendahl, M., Tuomikoski, A.-M., Kaihlaniemi, J., Kuivila, H., Mikkonen, K., & Oikarinen, A. (2026). Educational interventions to enhance emotional intelligence among nurses: A scoping review. Nurse Education Today, 168, Article 107439. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2026.107439
Napolitano, F., Calzolari, M., Di Pietro, S., Pagnucci, N., Zanini, M., Catania, G., Aleo, G., Gomes, L., Sasso, L., & Bagnasco, A. (2024). Pedagogical strategies to improve emotional competencies in nursing students: A systematic review. Nurse Education Today, 142, Article 106337. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2024.106337
Raghubir, A. E. (2018). Emotional intelligence in professional nursing practice: A concept review using Rodgers’s evolutionary analysis approach. International Journal of Nursing Sciences, 5(2), 126–130. https://doi.org/10.1016/j.ijnss.2018.03.004
Kirjoittajat
Annika Jelkänen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
