Leikki on ihmiselle lajityypillistä toimintaa ja tapa olla olemassa. Leikki yhdistetään kuitenkin useimmiten ennen kaikkea lapsiin. Miten leikki voi toimia pedagogiikassa myös vanhemmilla opiskelijoilla?
Leikki ja leikillisyys ovat merkityksellisiä lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle, hyvinvoinnille ja myös oppimiselle. Koulutuspolulla leikin merkitys ymmärretäänkin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Leikki on kuitenkin merkityksellistä iästä riippumatta. Leikin ja leikillisyyden muodot voivat muuttua, mutta tarve leikillisyyteen ei (Stenius, 2026).
Mitä on leikillisyys?
Esimerkiksi Wiman (2026, s. 30–41) kuvaa leikillisyyttä niin, että se on tapa olla ja toimia muiden kanssa niin, että vuorovaikutus ihmisten välillä muuttuu myönteisemmäksi ja enemmän vastavuoroiseksi. Hänen mukaansa se on mielentila, jossa opettaja heittäytyy hetkeen. Siklander, Kangas ja Randolph (2026, s. 1–22) määrittävät leikillisyyden fyysiseen eloisuuteen (fysical activity), sosiaaliseen sitoutumiseen (social engagement), mielen spontaaniuteen (mental spontaneity), emotionaaliseen joustavuuteen (emotional fluidity) ja humoristiseen näkökulmaan (humorous perspective).
Stenius (2026) yksinkertaistaa tämän niin, että leikillinen ihminen suhtautuu tilanteisiin ja toisiin ihmisiin uteliaisuudella ja on joustava ja avoin huumorille. Hän korostaa, että leikillisyys toteutuu ihmisten välisissä suhteissa.
Korkeakoulutus ja leikillisyys
Siklander, Kangas ja Randolph (2026) ovat tuoreessa tutkimuksessaan selvittäneet suomalaisten opettajien arviota omasta leikillisyydestään. Heidän tutkimuksessaan selvisi, että eri ikäiset suomalaiset opettajat ja kasvattajat pitävät itseään hyvinkin leikillisinä. Tässä ei ollut suuria eroja eri ikäisten vastaajien tai eri koulutusasteiden (ml. korkeakouluopetus) välillä. Leikillisyyttä on tutkittu paljon varhaiskasvatuksen ja alakoulun kontekstissa, mutta leikillisyydestä korkeakouluissa tai aikuisopetuksessa ei juurikaan ole tehty tutkimuksia. Siksi, vaikka myös korkeakouluissa opettajat pitävät itseään leikillisinä, ei ole tietoa, kuinka leikillisyys toteutuu korkeakouluissa, tai onko tässä eroja esimerkiksi eri tutkintojen välillä.
Leikillisyys toteutuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Monissa korkeakouluissa ja tutkinnoissa opetuksia on siirretty pitkälti verkkoon. Monimuoto-opetuksen yleistyessä kontaktiopetusten määrä on vähentynyt ja opintojaksot voivat sisältää paljon itsenäisesti opiskeltavaa materiaalia. Jos opintojakso sisältää paljon itsenäistä opiskelua, miten leikillisyyttä voidaan toteuttaa? Onko opettajilla esimerkiksi osaamista rakentaa leikillisyyttä erilaisille oppimisalustoille? Tai jos kontaktiopetusta on vähemmän, osaammeko antaa luennoilla tilaa leikillisyydelle?
Leikillisyyden pedagogiikka mahdollisuutena
Leikkiä kuitenkin tarvitaan, iästä riippumatta. Pienetkin leikilliset eleet vahvistavat oppijan näkemystä kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta (Wiman, 2026, s. 30–40) eli osallisuuden kokemusta. Lisäksi useissa tutkimuksissa (esim. Proyer, 2011) on huomattu, että leikilliset yksilöt sitoutuvat toimintaan usein enemmän ja opiskelevat enemmän kuin vaaditaan.
Tutkimusten ja uutisten mukaan opiskelijoiden pahoinvointi on lisääntynyt ja hyvinvointi heikentynyt. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2024) viimeisimmässä Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa (KOTT) huomattiin, että 29 prosenttia korkeakouluopiskelijoista koki merkittävää psyykkistä kuormittumista. Syitä pahoinvointiin on monia ja myös erilaisia tukimuotoja on kehitetty.
Voisiko yksi keino lisätä hyvinvointia olla myös leikillinen pedagogiikka? Leikkiessä vapautuu dopamiinia, joka lisää palkitsemisen ja mielihyvän tunnetta (Sajaniemi & Sainio, 2025, s. 111–112). Siklanderin ja kumppanien (2026, s. 10) mukaan leikillisyys voi tukea stressin säätelyä ja kykyä selviytyä stressistä, ja siten vahvistaa hyvinvointia. Heidän mukaansa leikillisyys voikin parhaimmillaan vahvistaa niin opiskelijoiden kuin opettajien myönteisiä tunteita ja siten tukea oppimista.
Leikillinen opettaja osaa luoda innostavia ja mielekkäitä oppimisympäristöjä ja -prosesseja. Tämän lisäksi leikillisyydellä luomme yhteyksiä toisiimme ja voimme tukea opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Leikillisyys on myös mahdollisuus lisätä motivaatiota, innostaa oppimaan ja luoda mukavaa ja oppimista tukevaa ilmapiiriä. (Siklander ym., 2026, s. 7–10.) Leikillisyys tulisikin nähdä pedagogisena kompetenssina. Tällä ei tarkoiteta vain yhdessä jaettua hauskanpitoa, vaan sitä, että se kuuluu osaksi opettajan pedagogista asiantuntijuutta (Siklander ym., 2026, s. 7–10). Leikillisyys tulisikin nähdä myös aikuisten opetuksessa tärkeänä voimavarana ja mahdollistajana.
Lähteet
Proyer, R. T. (2011). Being playful and smart? The relations of adult playfulness with psychometric and self-estimated intelligence and academic performance. Learning & Individual Differences, 21(4), 463–467. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2011.02.003
Sajaniemi, N., & Sainio, T. (2025). Kasvurauhaa kehittyville aivoille. Santalahti-kustannus.
Siklander, S., Kangas, M., & Randolph, J. (2026). Adult playfulness: Finnish teachers evaluating their own playfulness. Teachers and Teaching: Theory and Practice, 1–22. https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/13540602.2026.2711059
Stenius, T. (12.9.2026). Leikillisyys ei vanhene (Webinaari). Leikkipäivän ja lapsuudentutkimuksen seuran tutkijoiden aamukahvit.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. (2024). KOTT-tutkimuksen tuloksia. https://www.thl.fi/kott_verkkoraportit/index.html
Wiman, A. (2026). Leikkivä lapsi oppii. Kasvurauhaa, kanssasäätelyä ja ihmisenä kasvamisen taitoja. Annele Wiman.
