Ruotsin sanajärjestys aiheuttaa tunnetusti haasteita opiskelijoille peruskoulusta korkea-asteelle saakka. Opetuksessa käytetään usein termejä suora ja käänteinen sanajärjestys ja erilaisia muistisääntöjä, esimerkiksi KON SU KIE PRE (konjunktio, subjekti, kieltosana, predikaatti). Olisiko jo aika kokeilla jotain muuta, vaikkapa ammattikorkeakoulun valmentavalla ruotsin kurssilla?
Seuraavaksi tarkastellaan, minkälaisia muistisääntöjä voidaan kehittää ruotsin pää- ja sivulauseille.
Päälause
Kuvitellaan, että ruotsin lause on eräänlainen kieliopin liukuporras tai jono, ja siinä olevien on oltava tietyssä järjestyksessä. Ensimmäinen sija on VIP-paikka: siihen tulevat hyvin tärkeät asiat, VIP-asiat, joita ovat subjekti (tekijä), aika ja paikka. Toiseksi tärkein paikka on VIP-paikan jälkeen; olkoon se VIP-portin vartija. Portinvartija on voimakas ja tekevä; se on verbi. VIP-paikka on asia, josta lauseessa ensisijaisesti puhutaan, ja VIP-portin vartijan paikka on aina varattu verbille.
Ruotsissa on voimassa V2-laki (Verb-Second): verbin paikka on toiseksi tärkein ja toisena päälauseessa. Verbi ei voi olla missä tahansa, sen on pakko seurata heti VIP-paikan perässä. Esimerkkinä olkoon lause:
Jag köpte (inte) en bil igår.
Subjekti on usein VIP-paikalla; siellä voivat kuitenkin olla myös siis aika ja paikka. Verbi toimii edelleen VIP-portin vartijana. Jos aika (igår) aloittaa päälauseen, VIP-porttia vartioi edelleen verbi:
Igår köpte jag (inte) en bil.
Verbi nousee siis omalle paikalleen toiseksi tärkeimmäksi ja toiseksi päälauseessa, jossa VIP-paikka on ajalla. Toki verbi voi olla myös kielteisessä muodossa.
Selitysmalli, jota on helppo myös visualisoida, toimii opetuksessa hyvin.
Sivulause
Päälause on lause, joka voi esiintyä yksinään; se on ymmärrettävä sellaisenaan. Sivulause ei ole täydellinen eikä oikein ymmärrettävä yksinään; se tarvitsee päälauseen kumppanikseen. Sivulauseessa (… att jag inte köpte bilen) sanajärjestys muuttuu ja kielto (inte) meneekin verbin eteen. Sivulauseen VIP-paikan on vallannut etukäteen alistuskonjunktio (esimerkiksi att eli että).
Sivulauseessa VIP-paikka on siis varattu (siellä on att). Verbi ei voi nousta varatulle paikalleen, vaan sen on pakko jäädä alhaisempaan asemaan: sivulauseessa verbin asema heikkenee verrattuna päälauseeseen (verbi on sivulauseessa sivuosassa). Koska verbi jää taemmas, se jää kiltisti kiellon (inte) taakse:
Han vet att jag inte köpte en bil igår.
Selitysmalli opetuksessa
Tällainen selitysmalli, jota on helppo myös visualisoida, toimii opetuksessa hyvin. Opiskelijat huomaavat, että ruotsin sanajärjestys ei ole satunnainen pomppulauta, vaan arkkitehtuuria.
Päälause vaatii, että verbi on aina toisella portaalla. Jos joku muu elementti varastaa ensimmäisen paikan, tekijän on pakko siirtyä verbin taakse, koska verbin paikka portilla on pyhä. Sivulauseessa verbin arvo ja pyhyys huononee.
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
