Rokottaminen on yksi vaikuttavimmista kansanterveystyön keinoista, joka edelleen pelastaa miljoonia ihmishenkiä joka vuosi (WHO, i.a.). Rokotteiden asema ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Suomessa, jossa rokotuskattavuus on perinteisesti ollut korkealla tasolla, on viime vuosina joillakin alueilla suunta ollut huolestuttavasti laskussa (THL, 2025). Samaan aikaan rokottajien joukko kasvaa: uudet ammattilaiset ovat saaneet oikeuden rokottaa (THL, 2024), mikä avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia, mutta tuo mukanaan myös vastuuta.
Suomessa rokottaminen alkoi vuonna 1802 isorokkorokotteella. Pitkään rokotuksia antoivat kunnanlääkärit. 1930-luvulla käynnistyi kouluterveydenhuollon ja neuvolajärjestelmän kehitys, minkä myötä terveyssisaret (nyk. terveydenhoitajat) alkoivat vastata rokotuksista entistä laajemmin osana ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Viimeinen isorokkoepidemia koettiin vuonna 1936. Rokotuspakko oli Suomessa voimassa vuoden 1951 loppuun ja vapaaehtoiset isorokkorokotukset jatkuivat 1970-luvulle saakka. (Helsingin yliopisto Tiedemuseo, i.a.) WHO julisti isorokon hävitetyksi vuonna 1980, mikä on yksi merkittävimmistä lääketieteen merkkipaaluista (Euroopan unioni, i.a.).
Kuka saa rokottaa?
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rokotusasetuksen mukaan kaikkia rokotuksia pistoksena saavat antaa lääkärit, hammaslääkärit sekä rokotuskoulutuksen saaneet terveydenhoitajat, sairaanhoitajat, ensihoitajat ja kätilöt. Jokaisella rokotuksia antavalla yksiköllä tulee olla nimettynä rokotuksista vastaava lääkäri. (STM 149/2017.)
1.5.2024 tuli voimaan asetus, joka laajensi rokottajien joukkoa: proviisorit, farmaseutit, laboratoriohoitajat, lähihoitajat ja perushoitajat voivat nyt rokottaa täysi-ikäisiä. Tämä edellyttää asianmukaista rokotuskoulutusta ja tapahtuu aina terveydenhuollon ammattihenkilön valvonnassa. Asetuksen tavoitteena on nopeuttaa influenssarokotuksia ja helpottaa henkilöstöpulaa, joka hoitajien siirtämisestä massarokotuksiin on seurannut. (STM 2024.)
Rokottaja tarvitsee monipuolista osaamista
Rokottaminen ei ole pelkkää teknistä suorittamista. Rokottaja tapaa eri-ikäisiä ihmisiä, joista osa voi jännittää rokotuksen saamista tai epäröidä sen tarpeellisuutta. Nikulan ym. (2009) mukaan osaava rokottaja osaa lukea asiakasta ja pystyy luomaan turvallisen ja luottamusta herättävän ilmapiirin, jolloin rokotettava tuntee olonsa rauhalliseksi ja mahdollinen pelko vähenee. Lisäksi osaava rokottaja on motivoitunut edistämään rokotusasioita myös yhteiskunnallisella tasolla.
Rokottaminen ei ole pelkkää teknistä suorittamista. Rokottaja tapaa eri-ikäisiä ihmisiä, joista osa voi jännittää rokotuksen saamista tai epäröidä sen tarpeellisuutta.
Tämä monipuolinen osaaminen huomioidaan Diakin terveysalan tutkinnoissa. Diak on mukana kansallisen rokotuskoulutuskokonaisuuden kehittämisessä, minkä myötä terveydenhoitajakoulutuksessa opiskellaan sekä rokotusosaamisen perusteet (2 op) että syventäminen (1 op). Rokotusosaamisen perusteet kuuluvat myös sairaanhoitajan opintoihin. Diak tarjoaa rokotusosaamisen koulutusta myös organisaatioille. Koulutuksessa perehdytään täysi-ikäisten rokottamisen keskeisiin periaatteisiin ja käytäntöihin, mikä tarjoaa pohjan uusien ammattiryhmien rokotusosaamiselle.
Miltä osaaminen näyttää?
Syksyllä 2025 kysyimme viimeisen lukukauden terveydenhoitajaopiskelijoilta (n=22) arvioita heidän rokotusosaamisestaan asteikolla 1–10. Opiskelijat arvioivat osaamisensa keskiarvoksi 7,5 ja kokivat rokottamiseen liittyvän osaamisensa vahvaksi erityisesti siksi, että he olivat saaneet laadukasta teoriaopetusta. Vielä tärkeämmäksi he kuitenkin nostivat käytännön harjoittelun: mahdollisuus rokottaa paljon harjoittelujaksojen aikana oli heidän mukaansa keskeinen tekijä osaamisen kehittymisessä. On siis tärkeää, että teoriaopinnot täydentyvät runsaalla käytännön harjoittelulla.
Rokottamisen tulevaisuus vaatii vahvaa osaamista
Rokotusten tulevaisuus rakentuu osaavien ammattilaisten käsissä. Rokottajien määrän kasvu ja rokotusten parempi saavutettavuus vahvistavat rokotuskattavuutta ja koko yhteiskunnan terveyttä. Kun rokottajien joukko kasvaa, on samalla tärkeää varmistaa, että jokaisella rokottajalla on sekä vahvat tiedolliset ja taidolliset valmiudet että kyky kohdata asiakas turvallisesti ja luottamusta rakentaen. Rokotteet ovat muuttaneet maailmaa – ja rokottajien osaaminen on avain niiden vaikuttavuuteen.
Lähteet
Euroopan unioni. (i.a.). Rokotteiden historiaa. Saatavilla: https://vaccination-info.europa.eu/fi/tietoa-rokotteista/rokotteiden-historia
Helsingin yliopisto Tiedemuseo Liekki. (i.a.). Pelätty pelastaja – rokotuksen historiaa. Saatavilla: https://www.helsinki.fi/fi/tiedemuseo-liekki/pelatty-pelastaja-rokotuksen-historiaa
Nikula, A., Hupli, M., Rapola, S., & Leino-Kilpi, H. (2009). Vaccination competence. Public Health Nursing, 26(2), 173–182.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Asetus rokotuksista (149/2017). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2017/149?language=fin&highlightId=89561&highlightParams=%7B%22type%22%3A%22BASIC%22%2C%22search%22%3A%22rokotus%22%7D#OT4
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2024). Rokotuksia saavat jatkossa antaa useammat terveydenhuollon ammattilaiset. Saatavilla: https://stm.fi/-/rokotuksia-saavat-jatkossa-antaa-useammat-terveydenhuollon-ammattilaiset
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2024). Kuka saa rokottaa. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/tietoa-rokotuksista/kuka-saa-rokottaa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2025). Vuonna 2022 ja 2017 syntyneiden lasten rokotuskattavuudet. Saatavilla: https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen/lasten-rokotuskattavuudet
WHO. (i.a). Vaccines and immunization. Saatavilla: https://www.who.int/health-topics/vaccines-and-immunization#tab=tab_1
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116985
Rokotteiden historiaa lyhyesti
Vaccination-sana on peräisin latinankielisestä sanasta vacca, mikä tarkoittaa lehmää.
Ennen varsinaisten rokotteiden kehittämistä käytettiin variolaatioksi kutsuttua menetelmää, joka oli tunnettu jo muinaisessa Aasiassa ja Afrikassa. Siinä ihmiselle annettiin tarkoituksella pieni määrä isorokkoa aiheuttavaa materiaalia – yleensä toipuvan potilaan paiseista otettua rupia – jotta hän sairastuisi lievemmin ja kehittäisi vastustuskyvyn tautia vastaan. Siinä oli kuitenkin riski tartuttaa henkilöön tauti, jolta oli tarkoitus suojautua.
- 1796 – Ensimmäinen rokote. Edward Jenner kehitti isorokkoa vastaan rokotteen, jossa käytettiin lehmärokon virusta.
- 1896 – Inaktivoidut rokotteet. Ensimmäiset lavantautia ja koleraa vastaan suojaavat inaktivoidut rokotteet.
- 1932 – Adjuvantit käyttöön
Hinkuyskärokote sisälsi ensimmäisenä alumiinisuoloja immuunivasteen tehostamiseksi. - 1945 – Influenssarokote. Espanjantauti vauhditti kehitystä -> ensimmäinen virusta vastaan suunniteltu inaktivoitu rokote hyväksyttiin. Aiemmat rokotteet bakteeritauteja vastaan.
- 1952 – Poliorokote. Poliota vastaan kehitetty rokote vähensi vakavia sairastumisia ja kuolemia.
- 1961 – mRNA löydetään. Löytö avasi tien uuden sukupolven rokotteille.
- 1963 – Tuhkarokkorokote. Ensimmäinen tuhkarokkoa vastaan suunniteltu rokote.
- 1972 – Virusvektorirokotteen läpimurto. Tutkijat osoittivat, että vaaraton virus voi välittää ohjeita elimistölle.
- 1980 – Isorokko hävitetty. WHO julisti isorokon hävitetyksi – lääketieteen merkkipaalu.
- 1981 – Proteiinipohjainen rokote. Ensimmäinen rokote, jossa käytettiin viruksen osia.
- 2002 – Eurooppa poliovapaa. Polio hävitettiin Euroopasta.
- 2006 – HPV-rokote. HPV-rokote suojaa syöviltä (esim. kohdunkaulan syöpä), joita HP-virus aiheuttaa
- 2019 – Virusvektorirokote käyttöön. Ebolaa vastaan hyväksyttiin ensimmäinen virusvektorirokote.
- 2020 – Ensimmäinen mRNA-rokote. COVID-19-pandemia toi mRNA-rokotteen laajaan käyttöön. (Euroopan unioni, i.a.).
