Kun hallitukset ympäri maailmaa kamppailevat yhä tiukempien taloudellisten rajoitteiden kanssa, paine tuottaa julkista arvoa innovatiivisin, yhteistyöhön perustuvin ja tuloslähtöisin keinoin ei ole koskaan ollut suurempi.
Tämänvuotisessa Social Outcomes -konferenssissa Blavatnik-koulussa Oxfordissa pääpuhuja, professori Mario Calderini (2025) esitti vahvan avauksen: yli 15 vuoden kokeilujen ja tutkimuksen jälkeen vaikuttavuustalous on tienristeyksessä.
Limbosta legitiimiksi
Calderini (2025) muistutti, että vaikuttavuusinvestoinnit ovat pitkään olleet eräänlaisessa limbotilassa – pilotoituina projekteissa, juhlapuheissa mainittuina, mutta harvoin aidosti osana poliittista päätöksentekoa tai talouden rakenteita. Vaikka potentiaali on ollut tiedossa, skaalaus on jäänyt vajaaksi.
Nyt suunta voi kuitenkin muuttua. Ymmärrys tuloksiin perustuvan rahoituksen ja vaikuttavuusinvestointien mahdollisuuksista yhteiskunnallisen hyödyn ja julkisen arvon tuottamisessa on lisääntynyt – myös Suomessa. Seuraava askel olisikin varmistaa, että tulosperusteisella julkisten varojen ohjauksella olisi oikeutettu asema poliittisilla agendoilla, eikä sitä nähdä vain marginaalisena ilmiönä.
Ymmärrys tuloksiin perustuvan rahoituksen ja vaikuttavuusinvestointien mahdollisuuksista yhteiskunnallisen hyödyn ja julkisen arvon tuottamisessa on lisääntynyt.
Tämä ei olisi pelkästään tekninen muutos. Suomessa tämä edellyttää nykyistä tiiviimpää yhteiskehittämistä palvelujärjestelmän, poliittisten päättäjien, sijoittajien, palveluntuottajien ja järjestökentän välillä. Lisäksi tarvitaan hallinnollisia rakenteita, jotka juurruttavat vaikuttavuusajattelun julkisten hankintojen suunnitteluun.
Kohti kestävää taloutta
Laajat kriisit – ilmastonmuutos, eriarvoisuus, demokratian kriisi, politiikan polarisaatio – pakottavat hallitukset pohtimaan uusia politiikkatyökaluja. Calderinin (2025) mukaan vaikuttavuutta edistävä talous on usein saanut liian pienen roolin, vaikka se olisi voinut olla keskeinen tekijä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) toteuttamisessa. Sen sijaan kestävyys on hallinnut talouskeskustelua, ja sosiaalisen talouden potentiaali on jäänyt hyödyntämättä.
Vaikuttavuutta pidetään kuitenkin edelleen vaikeana. Suomessa Sitra 2010-luvulta alkaen sekä Vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskus työ- ja elinkeinoministeriössä ja heidän työnsä jatkaja Motiva ovat olleet edelläkävijöitä vaikuttavuusymmärryksen lisäämiseksi julkisissa palveluissa. Silti edelleen meillä on vajavainen ymmärrys työkaluista ja vaikuttavuuden seurantavälineistä, jotka mahdollistaisivat vaikuttavuuden todentamisen, luottamuksen rakentamisen ja siirtymisen hajanaisista projekteista ja hajanaisesta datasta kohti pitkäjänteistä systeemistä muutosta.
Data, oikeudenmukaisuus ja tarkoitus
Calderinin (2025) tutkimuksessa keskeinen teema on datan ja arvioinnin rooli. Jotta vaikuttavuusperusteinen ajattelu ja investoinnit eivät jäisi retoriseksi lupaukseksi, tarvitaan parempia työkaluja: vaikuttavuuden mittaamista, uudenlaisia investointi- ja sopimusmalleja sekä läpinäkyviä arviointiprosesseja, jotka toteutetaan yhdessä eri sidosryhmien ja yhteisöjen kanssa.
Tämä nostaa esiin syvemmän kysymyksen: miten kytkemme vaikuttavuuden oikeudenmukaisuuden teoriaan? Sen sijaan, että jäisimme abstraktiin moralisointiin, Calderini (2025) ehdottaa vaikuttavuusajattelun roolin ymmärtämistä uudella tavalla: se toimii ratkaisuna tämän hetken julkisen talouden kestävyysvajeeseen sekä yhteiskunnallisiin haasteisiin. Myös Suomessa polarisaatiokehitys ja koulutus- ja palvelujärjestelmän uudistamisen kiireellisyys pakottaa hakemaan uusia tehokkaampia tapojavarmistaa inhimillinen ja taloudellinen kestävyys. Vaikuttavuuden mallintaminen ja mittaaminen ei ole pelkkää tekniikkaa; vaan vaikuttavuustavoitteet kytkeytyvät vahvasti arvoihin ja yhteiseen yhteiskunnalliseen tarkoitukseen.
Uusi “epämääräinen tila”
Professori Calderini (2025) kuvasi nykytilannetta uudeksi epämääräiseksi tilaksi: kestävyyshaasteet ovat valtavia, mutta poliittinen ymmärrys vaikuttavuustaloudesta on yhä rajallista. Innovaatiopolitiikat ovat luoneet tilaa uusille ajattelutavoille, mutta todellinen käyttöönotto laahaa perässä.
Jotta pääsemme kulkemaan kohti käytäntöä tarvitsemme (Calderini, 2025):
- Vaikuttavuusajattelun juurruttamista politiikkaan – projekteista kohti systeemistä arkkitehtuuria.
- Arviointivälineiden vahvistamista – jotta data tukee sekä legitimiteettiä että päätöksentekoa.
- Yhteisen vision ja omistajuuden rakentamista – yhteisöissä ja sektoreiden välillä, kuten Life Chances Fund -esimerkki osoittaa.
- Pragmatismia ilman tarkoituksen hukkaamista – edistys voi olla vaiheittaista, mutta sen täytyy pysyä kiinni yhteiskunnallisen arvon tuottamisessa ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä.
Retoriikasta todellisuuteen
Tehottomuutta ja julkisten rahojen haaskausta tapahtuu koko ajan nykyisissä järjestelmissä. Jos vaikuttavuuslähestymistapaa ei juurruteta nyt, ei ainoastaan menetetä mahdollisuuksia, vaan myös syvennetään sosiaalisia jakolinjoja.
Vaikuttavuustalouden aikakausi on mahdollinen, mutta vain, jos poliittinen tahto, sosiaaliset innovaatiot ja sijoituskäytännöt linjataan yhteisen vision ympärille. Se tarkoittaa, että vaikuttavuus ei ole irrallinen lisä, vaan hallinnon, päätöksenteon ja julkisten palvelujen ydinperiaate.
Kuten Calderini (2025) totesi: nyt on aika kääntää taloudellinen paine yhteiskunnalliseksi edistykseksi.
Lähteet
Calderini. (4.9.2025). Institutionalising outcomes and impact: partnerships for systemic change. Social Outcomes -konferenssi https://golab.bsg.ox.ac.uk/community/events/soc25/ ].
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494472
Kirjoittajat
Liisa Björklund
Erityisasiantuntija
