Ratkaisukeskeinen lähestymistapa opinto-ohjauksessa

Toisinaan opiskelijan opinnot eivät etene ja keskittyminen takkuaa. Miten päästä eteenpäin, kun elämä tuo eteen odottamattomia tilanteita? Ratkaisukeskeinen ohjaus tarjoaa opinto-ohjaajalle työkaluja.

Ratkaisukeskeinen ohjaus ei tarkoita ongelmien sivuuttamista, vaan niiden käsittelemistä tavoitteiden, voimavarojen ja konkreettisten edistysaskeleiden näkökulmasta. Ratkaisukeskeisen ohjauksen taustalla on ajatus, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseensa, kun hän saa siihen sopivaa ja oikea-aikaista tukea.

Tavoitteellisuus ja pienet askeleet

Ratkaisukeskeinen ohjauksen lähtökohta on opiskelijan omat tavoitteet. Toimijuus ja vastuu tavoitteiden asettamisesta ovat opiskelijalla, joka tekee päätökset omasta etenemisestään opintoihin liittyvien reunaehtojen puitteissa. Ohjauksessa arvioidaan yhdessä tavoitteiden realistisuutta ja niihin liittyviä mahdollisuuksia. Edistymistä seurataan ja tuetaan mahdollisuuksien mukaan.

Keskittyminen edistymisiin

Ratkaisukeskeisessä ohjauksessa huomio kohdistuu siihen, mikä jo toimii. Myönteinen näkökulma auttaa tunnistamaan keinoja edetä ja vahvistaa opiskelijan omaa motivaatiota. Onnistumisten ja vahvuuksien hyödyntäminen auttaa löytämään tilanteeseen ratkaisuja helpommin kuin ongelmien analysointi. Aiemmista onnistumisista keskusteleminen vahvistaa opiskelijan uskoa omiin kykyihinsä ja luottamusta siihen, että eteenpäin pääseminen on mahdollista.

Epäonnistumisiin varautuminen

Opiskelusuunnitelmaa tehdessä on tärkeää huomioida opiskelijan elämäntilanne ja sen vaatimukset. Kun suunnitelma on realistinen ja saavutettavissa, se tukee etenemistä ja suunnitelmassa pysymistä.

Opiskelusuunnitelmaa tehdessä on tärkeää huomioida opiskelijan elämäntilanne ja sen vaatimukset.

Opinnot eivät aina etene käsikirjoituksen mukaan. Ohjauksessa on tärkeää nostaa esiin myös mahdollisuus siihen, että etenemissuunnitelma ei toteudu. Myös tähän on hyvä varautua etukäteen. Parhaimmillaan epäonnistumisiin varautuminen vahvistaa opiskelijan toimijuutta. Vaikka suunnitelma horjahtaisi, toimijuus säilyy ja opiskelija löytää uuden reitin eteenpäin. Lopulta tärkeintä voi olla kyky epäonnistua, joustaa, oppia ja jatkaa eteenpäin.

Kaikki lähtee siitä, miten puhumme

Se, miten ohjauksessa puhumme, vaikuttaa siihen, miten opiskelija näkee itsensä ja tilanteensa. Ohjaustilanteessa opiskelija ja ohjaaja rakentavat yhdessä ymmärrystä opiskelijan tilanteesta, tavoitteista ja vaihtoehdoista. Kieli ei vaan kuvaa todellisuutta, vaan se koko ajan muovaa sitä. Se, miten asioista puhumme, on vähintään yhtä tärkeää kuin, se mistä puhumme.

Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu tunnusteleva kielenkäyttö. Tämä tarkoittaa kuuntelevaa, tilannelähtöistä puhetapaa, jossa ohjaaja sanoittaa epävarmuutta, vaihtoehtoja, mutta välttää suorien vastausten antamista. Ohjaaja kysyy enemmän kuin väittää. Tähän liittyy ehdotuksellisuus, vaihtoehtoja tarjoavat ehdolliset kysymykset, jotka jättävät päätöksenteon opiskelijalle. (De Jong & Berg, 2022, s. 380–381).

Näkökulman vaihtaminen

Miten ohjauksessa puhua asioista, joiden opiskelija ehkä toivoisi elämässään muuttuvan. Hankalia teemoja käsiteltäessä pohdimme, miten voisimme vähentää niihin liittyviä kielteisiä ajatuksia ja tunteita. Tällainen ajattelu kuitenkin helposti kaventaa näkökulmaa. Esimerkiksi jos esiintyminen jännittää, ensimmäinen keino on usein etsiä keinoja jännityksen vähentämiseksi. Entä jos ajatellaan, että jännitys on merkki innostumisesta ja siitä, että tilanne on merkityksellinen. Näkökulman vaihtaminen voi tuoda tilanteeseen myönteisiä tunteita ja ajatuksia ja avata tilaa muutokselle.

Kun opinnot eivät etene, opiskelija pohtii helposti, mitä pitäisi tehdä toisin tai paremmin. Sävy muuttuu innostavammaksi, kun käännetään huomio onnistumisiin, mikä jo toimii, mitä edistystä on jo tapahtunut, mitä on jo tehty tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä voi tarjota opiskelijalle mahdollisuuksia myös uusille ajatuksille ja kehittymiselle.