Rasismikeskustelussa huomio kiinnittyy usein puheisiin ja kielenkäyttöön. Samaan aikaan institutionaaliset ja rakenteelliset rasismin muodot saatetaan sivuuttaa.
Syksyllä 2025 käytiin jälleen julkista keskustelua rasismista. Keskustelu muistutti monella tapaa kesän 2023 rasismikeskustelua, jonka seurauksena hallitus julkaisi rasismin vastaisen tiedonannon (Yle, 2023).
Keskustelua ei käyty vain poliitikoiden taholta, vaan myös kesällä 2023 useat kansalaiset sekä tutkijat kävivät intensiivistä ja tunteikastakin keskustelua sosiaalisessa mediassa. Keskustelua käytiin tutkijoiden toimesta myös ETMU:n (Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura) sähköpostilistalla.
Rasismin määrittelyä
Saukkosen (2023) mukaan rasismi kannattaisi määritellä yhä klassisen rasismin mukaisesti, jolloin rasismiksi luokiteltaisiin sellainen toiminta, jossa ihmiset jaetaan eriarvioisiin rotuihin heidän fysiologisten ominaisuuksiensa tai syntyperänsä mukaan. Saukkonen puolustaa määrittelyään sillä, että silloin kansalaisten olisi helpompi tietää, mikä on rasismia ja mikä ei. Nyt vallalla olevan lavean perustelun mukaan on helppo sanoa toista rasistiksi ja ”joopas juupas” -keskustelu ei johda mihinkään. (Mutanen, 2023.)
Tutkijat Anna Rastas ja Suvi Keskinen (2023) vastasivat puheenvuorossaan Pasi Saukkosen kannanottoon (Helsingin Sanomat,2023) rasismin määrittelystä. Rastaan ja Keskisen (2023) mukaan pelkästään klassiseen rasismiin perustuva rasismin määritelmä sulkisi pois kokonaan institutionaalisen ja yhteiskunnan rakenteissa olevan rasismin. Jos huomio kiinnitetään pelkästään tarkoitukselliseen eriarvoiseen asemaan asettamisesta, niin tiedostamaton rasismi ja kategorisointi jäävät huomiotta. Tietämättömyys jonkin asian taustalla on hyväksyttävämpää kuin tarkoituksellinen toiminta. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkin toimijan virallinen, ulospäin näyttäytyvä viesti voi olla antirasistinen, mutta toiminta voi kätkeä rakenteisiin piilorasismia. Esimerkiksi hallituksen rasismin vastaisella kannanotolla ei juuri ole merkitystä, jos pelkästään puhetapaan ja sanavalintoihin kiinnitetään huomiota, mutta samaan aikaan hallituksen toiminnassa ei olisi mitään rasismin vastaisia toimia tai toiminnassa voisi esiintyä jopa syrjiviä tai ihmisiä kategorisoiva tekoja.
Pelkän puhetavan muuttaminen ei välttämättä muuta yhteiskunnassa olevia arvoja ja toimintaa, jos rakenteissa on paljon syrjiviä ja rasistisia tekijöitä.
Rakenteellinen rasismi käytännöissä
Rakenteellinen rasismi onkin tärkeää huomata, koska se on piiloutunut institutionaalisiin rakenteisiin ja käytäntöihin. Esimerkkejä löytyy myös opiskelumaailmasta. Anne-Mari Souto (2020) on tutkinut rakenteellista rasismia peruskoulun yläkoulun ja toisen asteen ohjauskäytännöissä. Hän toteaa tutkimuksessaan, että opinto-ohjauksessa on väisteleviä ja vaikenevia piirteitä silloin, kun opinto-ohjaajat keskustelevat maahanmuuttotaustaisten opiskelijoiden kanssa. Opinto-ohjaajat eivät ota puheeksi maahanmuuttotaustaisten nuorten kanssa samalla tavalla heidän taustaansa ja siihen liittyviä ongelmia kuin valtaväestöön kuuluvien nuorten kanssa tehdään. Ohipuhuminen ja vaikeneminen ovat vallankäyttöä, jolla osoitetaan nuorille normaali ja hyväksyttävä elämänkulku. Oppilaitoksissa hyväksyttävä ja normaalielämänkulku nähdään hyvin länsimaisesti ja yksilökeskeisesti, jolloin taustaan liittyviä kysymyksiä ei kysytä yksilön vapauteen liittyvien perusteiden vuoksi. Tällöin ohjaajilta jäävät kysymättä myös etniseen taustaan liittyvät ongelmat ja valinnat (esim. koulutushaut), eikä koskaan tiedetä, onko niiden taustalla ollut yksilön oma valinta vai rakenteisiin liittyvä syrjintä ja rasismi. (Souto, 2020, s. 326–327.)
Myös Aldrovandia ym. (2024, s.109) totesivat omassa tutkimuksessaan, että opiskelijoiden toimijuuden korostaminen ja yksilön autonomiaan vetoaminen sopii uusliberalistiseen ideologiaan, joka poistaa vastuun instituutioilta ja siirtää sen yksilön vastuulle. Osalle ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista on vaikea hahmottaa tätä individuaalista kulttuuria ja he saattavat tipahtaa kokonaan tukijärjestelmien ulkopuolelle.
Pelkän puhetavan muuttaminen ei välttämättä muuta yhteiskunnassa olevia arvoja ja toimintaa, jos rakenteissa on paljon syrjiviä ja rasistisia tekijöitä. Sanavalintojen miettiminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Rasistiset puheet ovat vihapuhetta, johon samanmielisten henkilöiden on helppo tarttua, mikä mahdollistaa vihapuheen jatkumisen. Vihapuhe kategorisoi ihmisiä taustan perusteella hyviin ja huonoihin. Rasistinen vihapuhe voi pahimmillaan johtaa väkivallantekoihin ja vähimmilläänkin vihapuhe kategorisoi ihmiset eriarvoisiksi ja se loukkaa ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, joka voi vaikuttaa heidän identiteettiin ja integraatioon.
Lähteet
Aldrovandia, A., Kalalahti, M., & Sundelinc, Å. (2024). Coping with discrepancies: implications of career guidance and counselling for migrants’ social inclusion in Finland and Sweden. Nordic Journal of Studies in Educational Policy.
Keskinen, S., & Rastas, A. (4.9.2023). Liian ahtaat rasismin määritelmät estävät niin rasismin tutkimuksen kuin siihen puuttumisen. Raster.fi. Saatavilla 4.9.2025 https://rasterverkosto.wordpress.com/2023/09/04/liian-ahtaat-rasismin-maaritelmat-estavat-niin-rasismin-tutkimuksen-kuin-siihen-puuttumisen/
Mutanen, A. (31.8.2023). Politiikan tutkija määrittelee rasismin vanhanaikaisesti ja toivoo kaikilta puolueilta suomalaisuusohjelmaa. Helsingin Sanomat. Saatavilla 4.9.2025 https://www.hs.fi/tiede/art-2000009801873.html
Souto, A-M. (2020). Väistelevää ohjausta – opinto-ohjauksen yksin jättävät käytänteet maahanmuuttotaustaisten nuorten parissa. Kasvatusopillisen aikakauskirjan 157. vuosikerta.
Tolonen, L. (31.8.2023). Tässä hallituksen rasismin vastainen tiedonanto sanasta sanaan. YLE. Saatavilla 4.9.2025 https://yle.fi/a/74-20047859
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494479
