Oppimisen edellytyksiä ovat uskallus kysyä, kokeilla ja tehdä virheitä. Psykologisesti turvallisessa oppimisympäristössä opiskelija voi tuoda esiin epävarmuutensa ilman negatiivisia seurauksia. Tällaisen ilmapiirin rakentaminen on olennainen osa opettajan työtä.
Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan kokemusta siitä, että ryhmässä voi esittää kysymyksiä, tuoda esiin näkemyksiä, kertoa epävarmuudesta ja myöntää virheensä (Edmondson, 1999; Eriksson ym., 2024). Turvallinen ja kannustava ilmapiiri tukee opiskelijan oppimista. Olennaista on, että opiskelija uskaltaa kertoa, jos ei tiedä tai ymmärrä esimerkiksi tehtävänantoa.
Ryhmätyöskentelyssä ja simulaatio-opetuksessa psykologinen turvallisuus korostuu. Opiskelijoiden kanssa onkin hyvä sopia toimintatavoista, jotka tukevat kunnioittavaa vuorovaikutusta, aktiivista osallistumista ja oppimista myös virheiden kautta. Palautekeskustelussa opetustilanne puretaan yhdessä, minkä jälkeen huomio voidaan suunnata oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Erityisesti terveysalan koulutuksessa kysymysten esittäminen ja epävarmuuden tunnistaminen ovat tärkeitä taitoja, sillä työelämässä osaamisen rajojen tunnistaminen liittyy myös vastuulliseen toimintaan ja potilasturvallisuuteen.
Turvallisuuden tunne saa ihmisen onnistumaan
Eriksson ym. (2024) korostavat, että ilmapiiriin kannattaa kiinnittää huomiota heti opintojakson alussa, sillä jännittynyttä ilmapiiriä on jälkikäteen vaikea korjata. Opettajan on hyvä tarkastella myös omia ennakkokäsityksiään, sillä aiemmat kokemukset opiskelijoista voivat vaikuttaa siihen, miten hän suhtautuu uusiin opiskelijoihin ja kohtaa heidät. Opiskelijat aistivat tämän usein nopeasti. Opettaja voi osoittaa arvostavansa kysymyksiä, suhtautua virheisiin oppimisen mahdollisuuksina ja antaa rakentavaa palautetta, joka auttaa opiskelijaa kehittämään osaamistaan. Psykologista turvallisuutta vahvistavat myös selkeät odotukset, mahdollisuus osallistua sekä rakentava suhtautuminen opiskelijoiden näkemyksiin (Dong ym., 2025).
Käytännössä opettaja voi tehdä oppimistilanteen tavoitteet ja etenemisen näkyviksi, antaa opiskelijoille aikaa ajatella ennen vastaamista ja tarjota erilaisia tapoja osallistua keskusteluun. Kaikki eivät tuo osaamistaan esiin spontaanisti koko ryhmän edessä, joten yksilöllisyys tulisi huomioida. Pienryhmäkeskustelu, kirjallinen pohdinta tai mahdollisuus esittää kysymyksiä myöhemmin voi madaltaa osallistumisen kynnystä.
Käytännössä opettaja voi tehdä oppimistilanteen tavoitteet ja etenemisen näkyviksi, antaa opiskelijoille aikaa ajatella ennen vastaamista ja tarjota erilaisia tapoja osallistua keskusteluun.
Myös opettajan oma toiminta vaikuttaa ilmapiiriin. Kun opettaja suhtautuu omiin virheisiinsä ja tietämättömyyteensä avoimesti, hän voi osoittaa, ettei oppiminen edellytä valmiina olemista. Kaikessa tässä on kyse samasta asiasta eli siitä, kuinka helppoa opiskelijan on kysyä, kertoa epävarmuudestaan ja jakaa omia havaintojaan. Juuri sitä psykologinen turvallisuus opetuksessa tarkoittaa.
Turvallisuus ja vaatimukset kuuluvat yhteen
Psykologinen turvallisuus ei tarkoita sitä, että kaikkea toimintaa hyväksytään tai että oppimistavoitteista tingitään. Opiskelijalta voidaan edellyttää tavoitteiden mukaista osaamista, vastuullista toimintaa ja kykyä ottaa palautetta vastaan. Jos vaatimukset ovat korkealla, mutta ilmapiiri on jännittynyt, opiskelija uskaltaa näyttää vain sen, minkä osaa varmasti. Tällöin osaamisen aukot jäävät helposti piiloon. Jos taas ilmapiiri on kannustava, mutta vaatimukset matalat, oppiminen voi jäädä vähäiseksi. Virheiden käsittelyssä olennaista on erottaa toisistaan ihminen ja hänen toimintansa. Palautteen tulee auttaa tunnistamaan, mitä tapahtui, miksi näin kävi ja miten toimintaa voidaan ennakoida tai kehittää jatkossa. Terveysalan koulutuksessa tämä on erityisen merkityksellistä: virheitä ei pidä sivuuttaa, mutta niistä oppiminen edellyttää, että niitä voidaan käsitellä avoimesti ja rakentavasti.
Psykologisen turvallisuuden rakentaminen kuuluu opettajan pedagogiseen vastuuseen. Se näkyy siinä, miten opiskelijat kohdataan, millaisia mahdollisuuksia opetuksessa tarjotaan ja miten epävarmuuteen, virheisiin ja palautteeseen suhtaudutaan. Oppiminen edellyttää uskallusta kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Siksi tärkeintä ei ole virheiden välttäminen, vaan se, miten ne käsitellään ja mitä niistä opitaan.
Lähteet
Dong, C., Altshuler, L., Ban, N., Wong, L. Y., Mohammed, F. E. A., Tang, C. T., & Kachur, E. (2025). Psychological safety in health professions education: Insights and strategies from a global community of practice. Frontiers in Medicine, 11, Article 1508992. https://doi.org/10.3389/fmed.2024.1508992
Edmondson, A. (1999). Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383. https://doi.org/10.2307/2666999
Eriksson, T., Ingalsuo, S. & Hovi, E. (2024). Psykologinen turvallisuus – terveydenhuollon ja lääketieteen koulutuksen voimavara. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 140(23), 2007–2013. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo18555.pdf
Kirjoittajat
Annika Jelkänen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
