Sivistyksestä suunta Suomelle – Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 -julkaisu nostaa esiin opetustyön merkityksen. Korkeakoulujen kannattaakin vahvistaa opetustyön arvostusta, opetushenkilöstön pedagogisia valmiuksia sekä pedagogista johtamista. Diakonia-ammattikorkeakoulussa laadukas opetus, dialoginen muutospedagogiikka ja yhteisöllinen oppimisen johtaminen luovat perustan, jolla vastataan myös tulevaisuuden ja teknologisen murroksen haasteisiin.
Dialoginen muutospedagogiikka perustuu ajatukseen, että oppiminen ja ammatillinen kasvu rakentuvat dialogissa toisten ihmisten, yhteisöjen ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Dialogisuus ei ole vain pedagoginen menetelmä, vaan tapa ymmärtää ihmisen, tiedon ja muutoksen välistä suhdetta (Slotte, 2026).
Opetuksen merkitys ja arvostus näyttäytyvät vahvana. Fokus on oppimisen johtamisessa. Opettajat ovat kiinnostuneita opiskelijoiden oppimisesta ja luovat innostavia oppimisen yhteisöjä opiskelijoiden kanssa. Vahvasta osaamisesta kertovat osaltaan opiskelijoiden palautteet sekä opiskelijoiden sujuva eteneminen opinnoissaan.
Opettajuus ja oppimisen johtaminen rakentuvat yhteisössä
Hyvä opettajuus ei ole synnynnäistä. Oppimisen johtaminen ja pedagoginen varmuus syntyvät koulutuksesta, ja saavutettu varmuus vapauttaa aikaa tutkimukselle ja kehittämiselle. Opettajuutta opitaan läpi uran itsenäisesti ja osana yhteisöä – se ei ole vain yksittäisen opettajan asia, vaan koko pedagogisen kulttuurin ja johtamisen tulos.
Laadukkaan korkeakoulutuksen perustana on yhteisöllinen, jaettu johtajuus, jolla voidaan tukea pedagogista hyvinvointia oppimisen arjessa. Johtamisen tavoitteena on mahdollistaa sujuva vuorovaikutus eri toimijoiden välillä, huolehtia toimintaedellytyksistä, tukea oppimisen ja opetuksen tavoitteiden saavuttamista sekä luoda yhteyksiä sidosryhmiin ja yhteiskuntaan. Korkeakouluopettajan on tärkeä ymmärtää, mistä oppimisen johtamisessa on kyse, sillä opettaja on siinä keskeinen toimija (Mäki & Parpala, 2025, s. 233).
Opettajuutta opitaan läpi uran itsenäisesti ja osana yhteisöä – se ei ole vain yksittäisen opettajan asia, vaan koko pedagogisen kulttuurin ja johtamisen tulos.
Yksittäisen opettajan näkökulmasta pedagogisen johtajuuden piirteiden tunnistaminen auttaa hahmottamaan omaa työtä laajemmassa kontekstissa. Mikäli jokin asia ei tunnu toimivan, opettaja voi peräänkuuluttaa pedagogista johtajuutta asian ratkaisemiseksi. Parhaimmillaan pedagoginen johtajuus auttaa opettajia toimimaan tiimeinä ja esimerkiksi tiedostamaan, miten koulutus näyttäytyy opiskelijoille (Murtonen & Vilppu, 2025, s. 230).
Pedagoginen johtajuus ja dialoginen tapa ymmärtää muutosta
Pedagogisen johtajuuden piirteiden tunnistaminen osana opettajan työtä ja dialoginen tapa ymmärtää ihmisen, tiedon ja muutoksen välistä suhdetta ovat voimavara, kun teknologinen murros ja uudet digitaaliset ratkaisut haastavat pedagogisia valmiuksia. Oma työ on tärkeää hahmottaa laajemmassa kontekstissa niin organisaatiossa kuin yhteiskunnassa.
Johtamisen tehtävä on organisoida ajat, tilat, ihmiset ja asiat siten, että koulutuksessa yhteisön ohjaava voima mahdollistuu ja yhteisöoppiminen vahvistaa henkilöstön osaamista.
Oivallusten muotoilijat -podcastissa (Sadeharju, 2026) Mika Saranpää tarkastelee pedagogista johtamista Lev Vygotskyn teorian lähikehityksen vyöhykkeestä käsin. Yhteisöohjautuvassa organisaatiossa toimitaan samanaikaisesti useilla eri tasoilla ja lähikehityksen vyöhykkeillä. Johdon ja esihenkilöiden onkin tärkeää tunnistaa, mikä kussakin hetkessä ja kontekstissa on mahdollista eri toimijoille.
Pedagogisen johtamisen perusta on kuuntelemisessa, osallisuudessa ja pysyvässä vuoropuhelussa esihenkilöiden, työntekijöiden ja opiskelijoiden kesken. Työn peruskäsitteiden avaaminen yhdessä on välttämätöntä, sillä käsitteet toimivat työkaluna oppimisen todellisuuden hahmottamisessa.
Katkokset yhteisön dialogissa ovat väistämättömiä ja synnyttävät ristiriitoja. Katkoksia ei tule väistää, vaan niitä ja niiden taustoja tulee tutkia yhdessä neutraalisti, jotta ne voidaan kääntää koko yhteisön oppimiseksi. Esihenkilötyössä rakennetaan yhteistä sidosta, jossa yhdessä pedagogisen yhteisön kanssa asetetut tavoitteet ja toimintatavat synnyttävät vaikuttavaa toimintaa – ja samalla opitaan uutta.
Lähteet
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (15.6.2026). Sivistyksestä suunta Suomelle: Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:39). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-039-2
Parpala, A., & Postareff, L. (2025). Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. Vastapaino.
Sadeharju, M. (toim.) (12.6.2026). Johtajuus on pedagogiikkaa [Audio, podcast-jakso]. Sarjassa Oppimisen muotoilijat. Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=o_0goZpIadI
Slotte, V. (14.8.2026). Dialogisuus oppimisen perustana. Dialogi. https://www.diak.fi/dialogi/artikkeli/dialogisuus-oppimisen-perustana/
