Osallistuva tutkimus korostaa yhteistoimintaa, jossa kansalaiset, palveluiden käyttäjät, opiskelijat, opettajat ja ammattilaiset osallistuvat aktiivisesti tiedon tuottamiseen. Tämä lähestymistapa haastaa perinteisen tutkija- ja organisaatiolähtöisen ajattelun ja siirtää painopisteen kansalaisten ja palveluiden käyttäjien näkökulmaan.
Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä ovat lisääntyneet osallistuvat, luovat ja yhteiskehittämisen menetelmät. Tavoitteena on aidosti kuulla kansalaisten, palveluiden käyttäjien ja ammattilaisten näkemyksiä. Osallistuvien tutkimusmenetelmien käytössä on erityisen tärkeää huomioida tutkimuseettiset näkökulmat, osallistujien eri roolit ja valtasuhteet. Tavoitteena on, että opiskelijat osaisivat paikantaa omaa positiotaan suhteessa erilaisiin ihmisiin, yhteisöihin ja ympäristöihin monimuotoisissa yhteiskunnissa.
Osallistuva tutkimus
Osallistuva tutkimus (participatory research) syntyi kritiikistä perinteisiä tutkimusasetelmia kohtaan, joissa yhteisöjen intressejä ei huomioitu. Menetelmän juuret ovat 1970-luvun Tansaniassa (Hall, 2005; Nyemba & Mayer, 2018) ja aikuiskoulutuksessa Brasiliassa (Freire, 2005) samoin kuin kansalaisjärjestöissä ja sosiaalisissa liikkeissä (Katsui & Koistinen, 2008). Näistä ne levisivät vähitellen akateemiseen tutkimukseen (Hall, 2005; Nyemba & Mayer, 2018). Brittiläinen vammaistutkimus on ollut edelläkävijä myös yhteiskunnallinen vaikuttaja Beresford & Degerickx, 2022).
Tutkijan rooli on toimia mahdollistajana ja oppia yhdessä yhteisön kanssa.
Yhteisölähtöisessä osallistavassa tutkimuksessa (community-based participatory research) yksilöt ja ryhmät osallistuvat tutkimukseen omassa yhteisössään yhteistyössä tutkijoiden kanssa (Katsui & Koistinen, 2008). Tavoitteena on lisäksi edistää yhdenvertaisuutta ja voimaantumista sekä aikaansaada sosiaalista muutosta ihmisten elämässä (Hall, 2005; Nylund, Hänninen & Katisko, 2024).
Osallistuva tutkimus edellyttää, että yhteisöt ovat mukana tutkimuksen kaikissa vaiheissa: kysymysten määrittelyssä, aineiston keruussa ja analyysissä. Tavoitteena on vaikuttaa ihmisten arkeen ja rakenteisiin, esimerkiksi asuinympäristöön ja työllistymiseen, sekä voimaannuttaa heikossa asemassa olevia. Tutkijan rooli on toimia mahdollistajana ja oppia yhdessä yhteisön kanssa.
Osallistuvia tutkimusmenetelmiä on myös kritisoitu liiallisesta optimismista ja tutkijan vallasta (Taylor 2009, 156-157), mutta parhaimmillaan ne yhdistävät tutkimuksen ja käytännön kehittämisen. On tärkeää huomioida, että erilaiset tutkimukselliset lähestymistavat tuovat lisätietoa eri ilmiöistä.
Muutoksen mahdollisuus
Osallistuvassa tutkimusotteessa ja näkökulmassa tutkimus ei ole vain ulkopuolisten tutkijoiden interventio johonkin yhteisöön, vaan sen tavoitteena on muutoksen aikaansaaminen sekä ihmisten oppimisprosesseissa että tietoisuuden lisääminen erilaisista oikeuksista. Tutkijan roolina on olla mahdollistaja ja oppia yhdessä yhteisöjen jäsenten kanssa (Autio ym., 2024; Nylund, Hänninen & Katisko, 2024; Sen ym., 2022).
Osallistuva tutkimus vahvistaa osallisuutta, yhteistoimintaa ja kriittistä ajattelua. Se haastaa perinteiset rakenteet ja edellyttää uudenlaista pedagogiikkaa, jossa kansalaiset, opiskelijat ja ammattilaiset toimivat yhdessä aktiivisina tiedon tuottajina. Näiden menetelmien integrointi opetukseen ja tutkimukseen tukee sekä yksilöllistä oppimista että yhteiskunnallista muutosta.
Lähteet
Autio, T., Nieminen, E. Robinson, N., & Nylund, M. (16.5.2024). Research with diverse communities – researchers’ positionality and ethics. Dialogi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915606
Hall, B. (2005). In from the cold? Reflections on participatory research from 1970–2005. Convergence, 199 XXXVIII(1), 5–24.
Beresford, P., & Degerickx, H. (2022). Participatory pathways in social policymaking: between rhetoric and reality. Teoksessa K. Driessens & V. Lyssens-Danneboom (toim.). Involving Service Users in Social Work Education, Research and Policy. A Comparative European Analysis (s. 170-182). Bristol University Press. https://doi.org/10.2307/j.ctv249sg28
Freire, P. 2005. Sorrettujen pedagogiikka. Vastapaino.
Katsui, H., & Koistinen, M. (2008). The participatory research approach in non-Western countries: Practical experiences from Central Asia and Zambia. Disability and Society, 23(7), 747–757.
Nyemba, F., & Mayer, M. (2018). Exploring the roots of participatory action research: An interview with Dr Marja-Liisa Swantz. Action Research 16:3. https://doi.org/10.1177/1476750316684003
Nylund, M., Hänninen, E., & Katisko, M. (2024). Yhteisöjen tutkiminen osallistavilla tutkimusmenetelmillä ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöissä. Teoksessa J. Helminen & M. Valtonen (toim.), Diak Master School – Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosikirja 2023 (s. 100–111). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-436-7
Sen, R., Nylund, M., Hayward, A. Pardasani, R., Rivera, W., & Kaila, M. (2022). The Living Library in social work education. Teoksessa K. Driessens & V. Lyssens-Danneboom (toim.). Involving Service Users in Social Work Education, Research and Policy. A Comparative European Analysis (s. 73-84). Bristol University Press. https://doi.org/10.2307/j.ctv249sg28
Taylor, P. (2009). Researcher Know Thyself! Emerging Pedagogies for Participatory Research. Teoksessa M. Garner, C. Wagner & B. Kawlich (toim.) Teaching Research Methods in the Social Sciences (s. 153-162). Ashgate.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119337
Lue lisää
Nylund, M. (2010). Opiskelijat yhteisen tiedon rakentajina – Menetelmäopetuksen kehittäminen englanninkielisessä sosionomikoulutuksessa. (Opinnäytetyö. Ammatillinen opettajakoulutus. HAMK).
Nylund, M. (2022). Community-Based Participatory Research. Teoksessa F. Maggino (toim.), Encyclopedia of Quality of Life and Well-Being Research. Springer, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-319-69909-7_486-2
