Opinnäytetyön ohjaus on eräänlainen palapeli, joka rakentuu eri osapuolien toimivasta vuorovaikutuksesta ja ajantasaisesta informaatiosta. Ohjaavan opettajan tulee olla tietoinen opiskelijan tilanteesta ja tarjota tukea oikea-aikaisesti, kun taas opiskelijan tehtävänä on hyödyntää tarjolla olevaa ohjausta ja pitää ohjaaja ajan tasalla työn etenemisestä.
Opinnäytetyö on opiskelijalle yksi opintojen vaativimmista tehtävistä. Samalla se on ohjaajalle monimuotoinen kokonaisuus, jossa tasapainoillaan tuen tarjoamisen, oikea-aikaisen ohjauksen, opiskelijan tarpeiden ja vastuun välillä. Koska opinnäytetyö on pitkäkestoinen prosessi, opiskelijan ja ohjaajan välisestä suhteesta muodostuu merkityksellinen. Onnistumisen kannalta ratkaisevaa on, että opiskelija saa oikeanlaista tukea oikeaan aikaan.
Ohjaajan tehtävä on kaksijakoinen: hänen tulee tarjota riittävästi tukea ja ohjausta, mutta samalla huolehtia siitä, että opiskelija kantaa vastuunsa työstä. Opiskelijan puolestaan tulee pitää ohjaaja ajan tasalla opinnäytetyön etenemisestä ja omista tarpeistaan.
Ohjata enemmän vai antaa tilaa?
Opinnäytetyö etenee usein opiskelijan määrittämässä aikataulussa. Koska samanaikaisesti on käynnissä muitakin opintoja ja tutkimus- tai kehittämisprosessit vievät aikaa, kuukausienkin hiljaisuus ei välttämättä tarkoita työn keskeytymistä. Toisaalta opiskelijan hiljaisuus ei myöskään aina tarkoita työn etenevän.
Ohjaajan dilemma onkin, miten olla oikea-aikaisesti ja riittävästi saatavilla, mutta antaa opiskelijan kantaa vastuun omasta opinnäytetyöstään. Ohjaajan tehtävänä on sekä tukea ja ohjeistaa että kannustaa opiskelijaa omaan ajatteluun ja rohkaista itsenäiseen päätöksentekoon. Mutta miten hän osaa valita oikean ajankohdan ja tavan tukemiselle?
Ohjaus on ennakointia ja vuorovaikutusta. Ohjaukselliset ja muut tapaamiset saattavat olla harvassa, jolloin prosessin ”pimeät kohdat” jäävät ohjaajalta, ehkä opiskelijaltakin, piiloon. Ohjaajan on vaikea ennakoida opiskelijan haasteita. Toisaalta opiskelija saattaa piilotella vaikeuksiaan viimeiseen asti.
Ohjauksellisen vuorovaikutuksen solmukohdat
Opinnäytetyötä tehdessään opiskelija saa palautetta useamman kerran prosessin aikana. Mikäli opiskelija suhtautuu palautteeseen hyvin puolustautuvasti, ollaan umpikujassa. Ajoittain palautteen antaminen ja saaminen on haasteellista niin ohjaajalle kuin opiskelijallekin. Opiskelija ei aina ymmärrä ohjaajan antaman palautteen sisältöä tai tarkoitusta. Hän saattaa kokea rakentavaksi tarkoitetun palautteen kohtuuttoman kriittisenä.
Ohjaajan dilemma onkin, miten olla oikea-aikaisesti ja riittävästi saatavilla, mutta antaa opiskelijan kantaa vastuun omasta opinnäytetyöstään.
Toisinaan palautekommenttien suuri määrä tai samojen asioiden toistuva esiin nostaminen voi turhauttaa ja lamauttaa opiskelijaa. Ohjaajan hyvä tarkoitus kääntyykin työskentelymotivaatiota heikentäväksi. Tarkentavien kysymysten esittäminen tai palautteeseen vastaaminen voi tuntua opiskelijasta vielä vaikeammalta ja pelottavammalta kuin aiempi tuen, avun tai palautteen pyytäminen.
Opettajalla on ohjauksessaan yhtä aikaa 10–20 opinnäytetyötä, eikä hän aina pysty olemaan selvillä kunkin opinnäytetyön vaiheesta. Tällöin korostuu opiskelijan tiedottamis- ja tuenhakemisvastuu. Vaarana on myös ohjauksen muuttuminen pelkäksi tekniseksi tekstin oikoluvuksi varsinaisen prosessin ja motivaation tukemisen sijaan, kun ohjattavia on paljon. Toisaalta jos opinnäytetyön aihe on ohjaajalle läheinen tai ohjattavia opinnäytetöitä on vain muutamia, ohjaaja voi innostua tekemään liikaakin opiskelijoille kuuluvaa työtä ja päätöksiä.
Ohjaajana toimivan opettajan ajankäytöllisistä syistä palaute kirjoitetaan usein siitä näkökulmasta, miten tekstiä tai toimintaa voi tai tulisi vielä kehittää tai muuttaa. Tekstin positiivisten, hienolla mallilla olevien osuuksien huomioiminen uhkaa usein unohtua kommentointia tehtäessä. Se on ymmärrettävää, sillä opettajan tehtävä on sekä varmistaa opinnäytetyön laadun vastaavan tutkinnon vaatimuksia että kannustaa opiskelijaa osoittamaan kaikki osaamisensa eli vaatia häneltä riittävästi.
Ohjaajan on jatkuvasti arvioitava opiskelijan osaamisen tasoa ja tuettava häntä kehittymään eteenpäin. Tämä voi tuntua opiskelijasta kuormittavalta, mutta myös liian yleinen palaute on ongelmallista, sillä se ei tue oppimista tai työn etenemistä. Ohjauksessa tulee löytää tasapaino liian yleisen ja liian yksityiskohtaisen ohjaamisen välillä.
Odotusten kirkastaminen tukemisen lähtökohtana
Tarjolla olevan ohjaussuhteen piirteet ja säännöt tulisi määrittää ohjaajan aloitteesta heti prosessin alkuvaiheessa. On tarkoituksenmukaista kuulla molempien osapuolten näkemyksiä: mitä resursseja ohjaajalla on tarjota ja millaista tukea opiskelija on halukas vastaanottamaan tai arvelee tarvitsevansa. Tilannepäivitykset ovat tarpeen prosessin edetessä. Opiskelijan on tärkeä tietää, miten ohjaajan tavoittaa ja milloin häneen on toivottavaa (ainakin) olla yhteydessä.
Täydellistä ohjausmallia ei ole olemassa. Ohjauksen pohjaksi rakennettava psykologisen turvallisuuden tunne ja avoin kommunikaatio kantavat pitkälle. Ohjaajan tehtävänä on mahdollistaa ohjaussuhde, jossa keskeneräisyyden ja epävarmuuden näyttäminen on sallittua, jopa toivottua. Kysymysten esittäminen on tie ymmärrykseen ja mahdollistaa oppimista ja oivaltamista läpi opinnäytetyön prosessin. Opinnäytetyön prosessissa ohjaajan roolina on toimia enemmän sparraajana ja rinnallakulkijana kuin tuomarina. Ohjaajakin oppii jokaisesta ohjausprosessista.
Kirjoittajat
Titta Riihimäki
Lehtori Diakonia-ammattikorkeakoulu

