Seurakunnat ovat kilpailutilanteessa rekrytoidessaan työntekijöitä. Motivaatio kirkon työhön -tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että seurakuntien työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi ja arvojensa mukaiseksi. Työn sisältö, työyhteisön tuki ja vaikuttamisen mahdollisuudet vahvistavat sitoutumista, mutta etenemismahdollisuuksien puute ja toimijuuden heikkous voivat heikentää työssä viihtymistä.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa työskentelee useita ammattilaisia, jotka ovat koulutustaustansa perusteella päteviä hakemaan myös erilaisiin sosiaali- ja/tai terveysalan tehtäviin. Diakonit ja varhaiskasvatuksen ohjaajat ovat yleensä suorittaneet sosionomin tutkinnon, nuorisotyönohjaajat ovat myös sosionomeja tai yhteisöpedagogeja. Diakonissoilla on sairaanhoitajan kelpoisuus. Laaja-alaiset kelpoisuudet tarkoittavat sitä, että kirkko ei ole näille asiantuntijoille ainoa työllistymisen mahdollisuus. Seurakunnat joutuvat kilpailemaan osaajista muun muassa hyvinvointialueiden kanssa.
Samaan aikaan yleinen työelämän epävarmuus on lisääntynyt. Ilmiön taustalla vaikuttavat megatrendit, kuten digitalisaatio ja tekoälyn kehittyminen, ilmastonmuutos ja talouden perustan häilyminen. Suomessa julkisen talouden tasapainottamiseksi tehdyt leikkaukset ja muut ratkaisut vaikuttavat niin ikään työllisyyteen. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys osoittaa, että korkeakoulutettujen työllistymistilanne on heikentynyt viime vuosina. Talentia-lehden artikkelissa todetaan, että kuluneen vuoden aikana sosionomien työttömyys on kasvanut erityisesti hyvinvointialueilla tehtyjen säästötoimenpiteiden takia.
Tästä huolimatta monissa seurakunnissa kamppaillaan sen tosiasian kanssa, että avoimiin tehtäviin ei löydy kelpoisuusehdot täyttäviä hakijoita. Rekrytoinnin kehittäminen onkin yksi kirkon kärkihankkeista vuosina 2025–2026.
Merkityksellinen työ vetää puoleensa
Vaikka rekrytointi on joissakin seurakunnissa haasteena, uusimmat tulokset kertovat, että kirkon työssä myös viihdytään. Neljä Diakin ylemmän amk-tutkinnon opiskelijaa tutki opinnäytetöissään kirkon työn veto- ja pitovoimaa vuonna 2024. Vetovoimalla tarkoitetaan tekijöitä, jotka liittyvät muun muassa työn houkuttelevuuteen ja työn imuun. Työn pitovoima puolestaan viittaa työssä koettuun myönteiseen tunne- ja motivaatiotilaan, joka edistää työntekijän sitoutumista työhönsä.
Opinnäytetöiden tulosten perusteella näyttää siltä, että työn sisällöllä, johtamisella ja työyhteisön tuella on suuri merkitys työntekijän sitoutumiselle. Työn merkityksellisyys, kutsumus ja hengellisyys ovat kirkon työssä sekä veto- että pitovoimatekijöitä. Tutkimuksiin osallistuneista seurakuntien työntekijöistä suurin osa oli tyytyväisiä työtehtäväänsä, vaikka koki, että siitä maksettu korvaus ei ole riittävä ja uralla etenemisen mahdollisuudet ovat heikot. Hannele Salon tutkimus osoitti, että kolme neljästä diakoniatyöntekijästä piti työyhteisön tukea ja täydennyskoulutusta tärkeänä tukena työssä jaksamiselle. Tiina Pakarisen tutkimuksen mukaan nuorisotyönohjaajista suurin osa (89 %) oli työstään innostuneita ja lähes kaikki (94 %) heistä kokivat voivansa työskennellä omien arvojensa mukaisesti.
Opinnäytetöiden tulosten perusteella näyttää siltä, että työn sisällöllä, johtamisella ja työyhteisön tuella on suuri merkitys työntekijän sitoutumiselle.
Ida Reimann teki kyselyn kaikille alle 30-vuotiaille kirkon työntekijöille. Tulokset osoittavat jonkin verran yllättäen, että vastaajat kokivat työajattoman työn pääsääntöisesti positiiviseksi mahdollisuudeksi. Nuoremmille työntekijäryhmille työn joustavuus on tärkeää. Erityisen merkityksellistä heille on se, että he voivat tehdä arvojensa mukaista työtä.
Toimijuuden kokemus lisää pitovoimaa
Vaikka työajattomuus mahdollistaa työn joustavuuden, sen kääntöpuolena voivat olla rajaamisen vaikeudet. Tämä tuli esille muun muassa Mari Ylikankaan kokoamassa tutkimusaineistossa, joka koottiin tietyiltä Espoon hiippakunnan työntekijäryhmiltä. Työajattoman työn haasteisiin on kuitenkin löydettävissä ratkaisuja, mutta ne edellyttävät työntekijän oman panoksen lisäksi myös esihenkilöiden ja työyhteisöjen vahvaa tukea.
Kaikissa neljässä tutkimuksessa ilmeni myös, että työntekijän heikko toimijuuden kokemus synnyttää tylsistymisen ja turhautumisen kokemuksen. Tätä voidaan kuvata boreoutin käsitteellä, joka puolestaan on lähellä burnoutin eli loppuun palamisen käsitettä. Boreout uhkaa tilanteissa, joissa työntekijä kokee, ettei voi vaikuttaa työnsä sisältöön tai että hänen asiantuntijuuttaan ei tunnisteta. Varsinkin nuorimpien työntekijöiden kokemuksena oli usein, että heidän osaamistaan ei tunnusteta ja että heidät sivuutetaan päätöksenteossa.
Kun seurakunnat eivät tarjoa diakonian ja kasvatuksen asiantuntijoille juurikaan etenemisen mahdollisuuksia, vaihtoehdon tarjoavat niin sanotut sivuttaiset urapolut ja työn tuunaaminen. Työn tuunaamisella tai muotoilulla tarkoitetaan oman työn muokkaamista itselle mielekkäämmäksi. Olisiko tämä yksi mahdollisuus sitouttaa kirkon työhön ja samalla saada työntekijän koko asiantuntijuus syvemmin ja laajemmin koko seurakunnan voimavaraksi?
Tutkimusten tulokset osoittavat, että kirkossa työskentelee kutsumustietoisia ja sitoutuneita työntekijöitä, joilla laaja-alaista asiantuntemusta. Tässä ajassa heidän tekemällään työllä on entistä enemmän merkitystä toivon ja osallisuuden rakentamisessa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100199107
Julkaisu: Motivaatio kirkon työhön
Hannele Salon, Tiina Pakarisen, Mari Ylikankaan ja Ida Reimannin opinnäytetöihin perustuvat artikkelit ovat luettavissa lokakuusta lähtien Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimusjulkaisussa Motivaatio kirkon työhön (toim. Minna Valtonen ja Jouko Porkka). Julkaisu on kaksiosainen: Ensimmäisen osan artikkeleissa tutkitaan Diakin kirkon alan opiskelijoiden motivaatiota, identiteettiä ja suhdetta evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Toinen osa keskittyy kirkon työntekijöiden kokemat veto- ja pitovoiman tarkasteluun.
Motivaatio kirkon työhön -tutkimuksen julkistamistilaisuus on 22.10. klo 15.-16.30. Tilaisuuden tarkemmat tiedot löytyvät kirkon verkkosivulta.
