Ilmastonmuutos jo sanana aiheuttaa monelle ahdistusta ja pelkoa, mutta myös halua tarttua tekemään muutoksia omassa arjessa tulevaisuutta ajatellen. Tiedämme, että jos jatkamme nykyistä elämäntapaamme, sillä on vaikutusta muun muassa maapallon lämpenemiseen, sään ääri-ilmiöihin, jäätikön sulamiseen ja ekosysteemin horjumiseen. Aiheen tutkimuksessa tarvitaan monitieteistä ja eri näkökulmia esille tuovaa lähestymistä.
Ilmastonmuutoksen tutkimus on laajentunut viime vuosina monitieteiseksi ja monialaisemmaksi tutkimukseksi. Sitä tukemaan on rakennettu erilaisia kansallisia, mutta myös kansainvälisiä hankkeita ja ohjelmia.
Suomen kansallisessa sopeutumisohjelmassa 2030 on koottuna laajasti kansallisen tason strateginen suunnittelu ja ennakointi. Keskeisiä teemoja ovat kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus, ruoka- ja ravitsemusturva, infrastruktuuri ja rakennettu ympäristö, luonto ja uusiutuvat luonnonvarat, terveys ja hyvinvointi sekä alue- ja kuntatason toimenpiteet. Kokonaisuudessa ohjelman tavoitteena on siirtää painopiste ilmastovahinkojen korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn. (Valtioneuvosto, 2023.)
Monitieteistä luonnon tutkimusta tarvitaan ymmärtämään ihmisen vaikutuksista ympäristöön ja samalla etsimään keinoja tasapainottaa ilmaston muutoksen haittoja. Tutkimuksissa tarvitaan usein monitieteisiä menetelmiä, kuten esimerkiksi paikkatietoa ja pitkäaikaisseurantaa, joiden avulla voidaan kehittää ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi, mutta myös ekosysteemimme vahvistamiseksi.
Ilmastopaneelista uusia näkökulmia
Arktisen alueen tulevaisuus, ilmastonmuutos ja saamelaisen perinteisen tiedon merkitys nousivat keskiöön hiljattain järjestetyssä seminaarissa Oulussa. Tapahtuma toi yhteen uusinta tutkimustietoa ja yhteiskunnallista keskustelua ilmaston lämpenemisen vaikutuksista. Yksi tapahtuman merkittävistä paneeleista oli ilmastopaneeli, jossa keskustelussa olivat mukana Suomen viiden tiedepaneelin – ilmastopaneelin, luontopaneelin, saamelaisen ilmastoneuvoston, kestävyyspaneelin sekä metsä- ja biotalouspaneelin – edustajat.
Monitieteistä luonnon tutkimusta tarvitaan ymmärtämään ihmisen vaikutuksista ympäristöön ja samalla etsimään keinoja tasapainottaa ilmaston muutoksen haittoja.
Seminaarin keskeisenä asiantuntijatahona toimiva Saamelainen ilmastoneuvosto on kansainvälisesti ainutlaatuinen elin, jonka tehtävänä on tuottaa tietoa ilmastonmuutoksesta saamelaisen perinteisen tiedon ja tutkitun tiedon näkökulmasta. Tilaisuudessa julkistettiin myös Saamelaisen ilmastoneuvoston opetusta tukeva materiaali saameksi ja suomeksi peruskoulun 7.–9.luokille. Erityisen mielenkiintoista oli saada laajasti tietoa erilaisten hankkeiden (mm. SAAMI-INDI, SAAMI) tuloksista. Siinä missä meteorologiset tilastot näyttävät Lapin keskilämpötilan nousseen, perinteisen tiedon haltijat kertoivat arjen murenemisesta.
Vaikutukset saamelaisten arkeen
Ilmastonmuutoksilla on saamelaisen perinteisen tiedon haltijoiden mukaan vaikutuksia saamelaisen perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen, saamen kieleen ja kulttuuriin, saamelaisyhteisöön sekä luonnollisesti saamelaisten kotiseutualueen luontoon ja olosuhteisiin (Saamelainen ilmastoneuvosto, 2025). Tilaisuudessa käsiteltiin muun muassa saamelaisten terveyttä ja hyvinvointia, poronhoidon tulevaisuutta, havumetsän leviämistä tunturiin sekä tunturiluonnon kulumista. Lisäksi esille nousivat tuuli- ja aurinkovoimahankkeet sekä kaivostoiminnan ympäristövaikutukset.
Poronhoidon muutos tarjoaa konkreettisen esimerkin siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa saamelaisten elämään. Poronhoidon kannalta äkilliset suojakelit ja heti perään tulevat pakkaset jäädyttävät lumipeitteen, jolloin porot eivät pääse käsiksi jäkälään. Porojen lisäruokinta on yleensä jokatalvinen välttämättömyys, mutta samalla se aiheuttaa toisenlaisen noidankehän. Porojen luonnonmukaisesta jäkälästä ja varvuista siirrytään teolliseen rehuun, jota poronhoitajien on pakko viedä moottorikelkoilla keskelle erämaata.
Pelastaakseen eläimet sääkriisiltä, poron hoidossa joudutaan turvautumaan etelästä kuljetettavaan rehuun ja koneelliseen logistiikkaan, mikä taas lisää maatalouden ja kuljetusten päästöjä. Tämä arjen ja ekologian ristiriita ei ole pelkästään taloudellinen tai logistinen ongelma. Poronhoidon arjen muuttuessa muuttuu koko se ympäristö, jossa saamelaista kulttuuria ja luontosuhdetta on eletty sukupolvien ajan.
Ekologinen suru heijastuu hyvinvointiin
Kun puhumme ilmaston muutoksesta, luontokadosta ja niiden vaikutuksista saamelaisyhteisöön, kyse ei ole vain ympäristöstä, vaan myös ekologisesta surusta. Kyse on ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, mielenterveydestä, elämäntarkoituksesta ja kulttuurista. Saamelaisessa maailmankuvassa kieli on avain luontoon, ja esimerkiksi sen rikas lumi- ja maastosanasto kantaa sukupolvien perinnetietoa. Kun nuoret eivät arjen ja ympäristön muuttuessa opi enää tätä sanastoa, syvenee ekologinen suru, sillä sanojen mukana menetetään tapa elää yhteydessä luontoon.
Olisi tärkeää miettiä, miten myös opetuksessa voitaisiin lisätä ymmärrystä ja osaamista ekologisesta surusta sekä luontosuhteen merkityksestä hyvinvoinnille. Miten koulutuksessa valmistetaan tulevia ammattilaisia kohtamaan ihmisiä, joiden kriisi kumpuaa ympäristön ja elämäntavan murenemisesta?
Lähteet
Saamelainen ilmastoneuvosto. (2025). Ilmastonmuutoksen nykyiset ja ennakoidut vaikutukset saamelaiskulttuurille (Ramádat – Saamelaisen ilmastoneuvoston julkaisuja 1/2025). saamelainenilmastoneuvosto.fi
Valtioneuvosto. (2023). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030: Hyvinvointia ja turvallisuutta muuttuvassa ilmastossa (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:73). Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165337
Kirjoittajat
Kirsi Laukkonen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori, TtM, AmO, sairaanhoitaja-diakonissa
