Sosiaalialan lehtorin työ edellyttää vahvaa asiantuntijuutta, jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja kykyä tukea opiskelijoita haastavien aiheiden äärellä. Lehtorin työssä jaksamista vahvistaa työyhteisön tuki. Myös hanketyö voi tuoda opetukseen tärkeää työelämäyhteyttä ja intoa, jos työhön on varattu riittävästi resursseja.
Korkeakouluopettajan arki on parhaimmillaan äärimmäisen innostavaa mutta samanaikaisesti vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä. Parpalan ja Postareffin (2025) mukaan opettajan työhön liittyy haasteita, jotka tekevät arjesta kuormittavaa, jos voimavarat ja tuki eivät ole riittäviä.
Ammattikorkeakoulun lehtorina huomaa toisinaan tasapainoilevansa opetustyön laatuvaatimusten, opiskelijoiden hyvinvointihaasteiden ja työelämäyhteistyön ristipaineessa. On kuitenkin selvää, että hyvinvoiva opettaja viestittää olemuksellaan intoa uuden oppimiseen ja tukee siten koko oppimisympäristöä.
Mutta mitä sosiaalialan korkeakouluopettajan työssä jaksaminen oikeastaan vaatii? Entä miten opetuksen ohella tehtävä hanketyö voi toimia voimavarana?
Työyhteisön tuki suojaa uupumukselta
Korkeakoulutuksessa puhutaan laajemmasta pedagogisesta hyvinvoinnista, joka ei ole vain yksittäisen lehtorin vastuulla (Parpala & Postareff, 2025). Se perustuu lehtorien ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen sekä siihen, miten organisaatio ja työyhteisö tukevat pedagogista työtä. Työyhteisön tuki onkin yksi uupumukselta suojaavista voimavaroista (Työterveyslaitos, i.a.).
Sosiaalialla tuen tarve korostuu, koska opetettava työ on itsessään vaativaa. Opiskelijat suuntautuvat alati muuttuviin, emotionaalisesti kuormittaviin toimintaympäristöihin. Esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollossa ammattilaiset kohtaavat lasten ja nuorten traumaattisia kokemuksia ja haastavia vuorovaikutustilanteita (Rosenqvist ym., 2026).
Opiskelijoiden on saatava jo opintojen aikana valmiuksia työssä jaksamiseen. Siksi lehtorilla on oltava tarpeeksi voimavaroja käsitellä työn realiteetteja ja tarjota keinoja, joilla ammatillista jaksamista voidaan vahvistaa.
Opetustyön ohella tehtävä hanketyö tarjoaa sosiaalialan lehtorille mahdollisuuden seurata alan ajankohtaisia ilmiöitä ja tehdä yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa.
Hanketyö rikastuttaa opetusta
Opetustyön ohella tehtävä hanketyö tarjoaa sosiaalialan lehtorille mahdollisuuden seurata alan ajankohtaisia ilmiöitä ja tehdä yhteistyötä työelämän toimijoiden kanssa. Samalla se tuo opetukseen tuoreita näkökulmia ja auttaa kytkemään teorian sosiaalialan arkeen.
SataLasso-hanke, joka vahvistaa lastensuojelun sijaishuollon veto- ja pitovoimaa, tarjoaa hyvän esimerkin opetusta rikastuttavasta hanketyöstä. Hankkeessa on järjestetty Kestävä minä -ryhmiä, joissa opiskelijat ja ammattilaiset pohtivat yhdessä, mikä sijaishuollon työssä voi kuormittaa ja mikä puolestaan auttaa jaksamaan. Ryhmissä käsitellyistä teemoista laaditaan oppimateriaaleja, jolloin sijaishuollon ajankohtaiset kysymykset saadaan osaksi opetusta.
Opetus- ja hanketyön yhdistäminen vaatii resursseja
Innostuneisuus sekä opetus- että hanketyöhön lisää työn imua, ja parhaimmillaan roolit vahvistavat toisiaan. Korkeakoulupedagoginen kirjallisuus kuitenkin muistuttaa, että kahden eri maailman yhteensovittaminen voi sirpaloittaa työaikaa ja herättää riittämättömyyden tunnetta (Murtonen, 2017; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020).
Hanketyö vaatiikin innostuksen lisäksi realistista suunnittelua ja riittävästi resursseja. Jotta opetus- ja hanketyön voi yhdistää kestävästi, lehtori tarvitsee sekä itseohjautuvuutta että tukea johdolta. Tasapaino resurssien ja työn vaatimusten välillä auttaa jaksamaan ja vahvistaa sitoutumista työhön.
Jaksava lehtori jaksaa tukea ja innostaa oppilaita
Sosiaalialan lehtorin tehtävä on valmistella opiskelijoita kohtaamaan monimutkaisia ja usein kuormittaviakin tilanteita. Autenttiset oppimisympäristöt ja kohtaamiset tekevät oppimisesta innostavampaa, mutta samalla ne asettavat vaatimuksia myös lehtorille. Opiskelijoiden tukeminen edellyttää, että lehtorilla on riittävästi voimavaroja, työyhteisön tukea ja mahdollisuuksia ylläpitää osaamistaan.
Lehtorin oma käytännön kokemus lastensuojelutyöstä sekä osallistuminen kehittämishankkeisiin tuovat opetustyöhön vahvan pohjan. Yhteistyö työelämän kanssa tarjoaa ajankohtaista tietoa sosiaalialasta ja auttaa pitämään opetuksen kiinni käytännön työssä. Samalla opiskelijat saavat realistisen kuvan työelämän vaatimuksista ja pääsevät harjoittelemaan työssä tarvittavia valmiuksia.
Oikein resursoituna hanketyö on parhaimmillaan ammatillinen voimanlähde, joka tuo luokkahuoneeseen osaamista suoraan kentältä.
Lähteet
Murtonen, M. (toim.). (2017). Opettajana yliopistolla: Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Vastapaino.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2020). Korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön työolot ja urat. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:13).
Parpala, A., & Postareff, L. (toim.). (2025). Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. Vastapaino. https://doi.org/10.58181/VP9789523972704
Rosenqvist, H., Kirkanen, M., & Immonen, M. (8.4.2026). Kestävä minä tukemassa sijaishuollossa toimivien tulevien ammattilaisten jaksamista. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601092412
Työterveyslaitos. (i.a.). Stressi ja työuupumus. Saatavilla 1.10.2026 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus
