Liminaalitila on eräänlainen välitila, joka poikkeaa totutuista arjen käytänteistä. Blogissa liminaalitilaa havainnollistetaan kulttuurikokemuksen, opiskeluelämän tai työyhteisön esimerkkien kautta.
Liminaalitila on antropologinen käsite, joka kuvaa eräänlaisessa välitilassa olemista. Modernissa yhteiskunnassa voidaan puhua myös liminoideista ilmiöistä, joihin liittyy vapaa-aikana tapahtuva osallistuminen, kuten urheilukisat ja konsertit. Liminaalitilaa on tutkittu myös työelämän näkökulmasta, ja sitä on käytetty esimerkiksi rippikoulutodellisuuden tutkimuksessa. (Ks. esim. Ojala, 2020; Kontinen ym., 2013; Turner, 1992.)
Työelämässä liminaalitila voi näyttäytyä kaoottisena tilana, mutta myös mahdollisuutena luoda uudenlaista todellisuutta, esimerkiksi organisaation rakenneuudistuksen prosessissa. Vastaavasti rippikoulussa liminaalitilaa osoittaa leirijakso, jossa nuorten totutut säännöt ja hierarkiat eivät päde ja nuorten keskinäiset roolit voivat sekoittua. Rippikoulu on myös eräänlainen siirtymä lapsuudesta aikuisen maailmaan, jolloin liminaalitila toimii porttina uudenlaiseen todellisuuteen. (Ks. esim. Ojala, 2020; Kontinen ym., 2013; Turner, 1992.)
Ensimmäinen vaihe: erottautuminen arjesta
Liminaalitilan käsite liittyy rituaalitutkimukseen, jossa siirtymäriiteillä ajatellaan olevan kolme vaihetta. Näitä vaiheita tarkastellaan tässä blogissa esimerkkien avulla. Esimerkkeinä toimivat kulttuurikokemus (Backstreet Boys -yhtyeen konsertti), opiskelijoiden valmistuminen sekä työelämän muutostilanne (uuteen oppimisalustaan siirtyminen).
Työelämässä liminaalitila voi näyttäytyä kaoottisena tilana, mutta myös mahdollisuutena luoda uudenlaista todellisuutta, esimerkiksi organisaation rakenneuudistuksen prosessissa.
Rituaalin ensimmäisessä vaiheessa erottaudutaan jokapäiväisen elämän käytänteistä. Ennen Backstreet Boysien konserttia katsotaan saman konserttisarjan aiempia konserttitaltiointeja sosiaalisen median alustoilta. Tilanteeseen valmistaudutaan hankkimalla tarvittavien lippujen lisäksi ohjeiden mukaiset valkoiset vaatteet, joihin liimataan tuhansia muovitimantteja.
Opiskelija- ja työelämänäkökulmista rituaaliin, esimerkiksi valmistumiseen tai oppimisalustavaihdokseen, valmistautuminen voi tarkoittaa erillisen fyysisen ja aikaan sidotun tilan luomista, jossa tärkeässä roolissa on arjesta erottautuminen. Ajankohtaan ei saa sekoittua tavalliseen elämään kiinnittyviä elementtejä, kuten päällekkäisiä kalenterivarauksia ja jokapäiväisiä työskentelytiloja.
Toinen vaihe: liminaalitilan muodostuminen
Rituaalin toisessa vaiheessa muotoutuu varsinainen liminaalitila. Backstreet Boysien konsertissa valkoisiin pukeutuneet ihmiset, pääosin yli 40-vuotiaat naisoletetut, muodostavat 40 000-päisen ihmismeren. Syntyy tila, jossa irtaannutaan arjen realismista ja säännöistä: 42-vuotiaanakin voi jälleen laittaa perhospinnejä hiuksiin ja glitteriä silmäkulmiin, laulaa ja itkeä yhdessä muiden osallistujien kanssa. Nämä ihmiset synnyttäisivät vaikka kapinan, jos se olisi osa konserttiohjelmaa. Toisessa vaiheessa voi muodostua liminilaatiliatutkija Turnerin mukaan samankaltaisuuden yhteisö, uudenlainen me-tunne, josta käytetään käsitettä communitas.
Opiskelija- ja työelämänäkökulmasta liminaalitilassa työskentely tapahtuu erityisessä tilassa, jossa on yhteinen agenda: valmistuminen ja sitä seuraavat valmistumisjuhlat, tai siirtyminen työyhteisössä johonkin uuteen, vielä aiemmin tuntemattomaan, kuten uuteen oppimisalustajärjestelmään.
Me-henki muodostuu siitä, että huolimatta yksilöiden tosielämän rooleista ja statuksista, juuri siinä arjesta erotetussa tilassa ja hetkessä osaamisen ja/tai tietämättömyyden määrä ja tunne uuden äärellä olemisesta ovat jaettuja kokemuksia. Määränpää on yhteinen, vaikka jokainen työskenteleekin saavuttaakseen itselle jotain hyvää, kuten suoritettuja opintojaksoja tai uutta osaamista työyhteisön jäsenenä.
Kolmas vaihe: liminaalitilan jälkeinen aika
Siirtymäriitin kolmannessa vaiheessa Backstreet Boysien konsertissa olleille elämä näyttäytyy hetken ajan toisenlaiselta, kun yhteisö, johon on yhden hetken ajan hyvin vahvasti kuulunut, särkyy. Arjen velvoitteet vetävät liian nopeasti pois karnevalistisesta kuplasta, jonne olisi halunnut vielä jäädä.
Opiskelijoiden ja työelämän näkökulmasta tilanne on kuitenkin valoisampi. Viimeiset rästissä olleet tehtävät tulevat valmiiksi ja palkintona seuraa valmistuminen. Työyhteisössä on mahdollistunut uuden asian oppiminen ja haltuunotto. Kenties monta konkreettista asiaa on edistynyt, kun työtä on tehty tavallisesta työarjesta erillisessä todellisuudessa.
Korkeakoulu liminaalitilojen mahdollistajana
Korkeakoulun käytänteet tarjoavat muitakin mahdollisuuksia liminaalitilan muotoutumiseen kuin blogissa esitellyt esimerkit. Näitä ovat esimerkiksi opiskelijatapahtumat, työelämän kehittämispäivät tai tiimien kasvokkaiset kohtaamiset. Miten näitä tilanteita voisi kehittää eteenpäin, että ne muodostuisivat paikoiksi, joissa liminaalitilan periaatteiden mukaisesti ”kaikki on mahdollista?”
Lähteet
Kontinen, T., Houni, P., Karsten, H., & Toiviainen, H. (2013). Liminaalitilan käsite työn muutosten jäsentäjänä. Aikuiskasvatus, 2013(4), 252-261. https://doi.org/10.33336/aik.94057
Ojala, E. (2020). The sense of community, mobile devices and social media in Finnish Lutheran confirmation preparation: the challenges when perceiving confirmation camp as liminal space [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3571-7
Turner, V. (1992). Blazing the Trail: Way Marks in the Exploration of Symbols. The University of Arizona Press.
