Tavallisessa keskustelussa, voimakkaiden emotionaalisten tilanteiden (esimerkiksi akuuttien suru-uutisten) ulkopuolella, hyvin voimakkaat reaktiot ovat harvinaisia. Keskustelijoiden oletetaan käsittelevän asioita melko hillitysti. Aina näin ei tapahdu. Syyt tähän voivat olla strategisia.
Hillitön huuto tai kontrolloimaton nauru kuulostaa virallisissa tilanteissa ja työpaikalla oudolta. Kommunikoijat tietävät rajan, jonka jälkeen voimakkaahko reaktio alkaa muuttua oudoksi ja kiusalliseksi.
Empatia
Liioiteltu nauru muodollisissa tilanteissa on signaali jostakin poikkeuksellisesta. Kuuluisa esimerkki on presidentti Bill Clintonin hillitön nauru presidentti Boris Jeltsinin ”vitsille” 1994. Jeltsin totesi lehdistön, ei tulevan huippukokouksen, olevan katastrofi :
“Now, for the first time, I can tell you that you’re a disaster!”
Clintonin naurusta ei ollut tulla loppua ja vihdoin hän sai sanotuksi:
“Just make sure you get the attribution right!”
Clintonin tarkoitus oli olla samalla puolella ja empaattinen Jeltsiniä kohtaan – ja kääntää huomio pois Jeltsinin ilmeisestä humalatilasta. Liioiteltu nauru oli strateginen keino pelastaa tiedotustilaisuus, joka oli hyvää vauhtia kehkeytymässä katastrofiksi.
Liioiteltu nauru pomon vitseille on tietysti kautta aikojen ollut sykofanttien eli mielistelyyn taipuvaisten alaisten klassinen toimintastrategia. Strategista, volyymiltaan vaihtelevaa naurua, ovat työpaikat täynnä.
Järkytys
Groteskeimpia esimerkkejä liioitellusta itkusta oli Pohjois-Koreassa ihmisten voimallinen ”surunilmaisu” Kim Jong-Ilin kuoleman jälkeen 2015. Liioitellulla surunilmauksella oli tietysti strateginen päämäärä – pyrkiä välttämään sortokoneiston rankaisu surematta jättämisestä.
Liioiteltu nauru voi toimia interaktiotilanteen hämmentäjänä ja tuhoajana.
Disruptio
Liioiteltu nauru voi toimia interaktiotilanteen hämmentäjänä ja tuhoajana. Elokuvassa Pähkähullu professori (The Nutty Professor, 1996, ohjaus Tommy Shadyac) Eddie Murphy roolihahmo tuhoaa vähitellen Dave Chapellen roolihahmon stand up -esityksen absurdin liioitellulla naurulla.
Väitöstilaisuuksissakin on saatettu kuulla yleisöstä kovaakin naurua ja suosionosoituksia – siitä huolimatta (tai sen vuoksi), että yleisön osallistuminen ei suomalaisessa väitöstilaisuudessa konventionaalisesti kuulu asiaan. Fiktiossa tilannetta on kuvattu esimerkiksi tv-sarjassa Sydänten akatemia. Disruptiivinen reaktio on mahdollinen monista syistä: sen esittäjä voi olla asiantuntija ja haluta osallistua väittelyyn ei-verbaalisesti – tai hän voi esiintyä disruptiivisesti vain koska hän voi.
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963198
