Kohtaamme päivittäin ihmisiä, joiden tavat ajatella, viestiä ja toimia eroavat omistamme. Usein emme kuitenkaan kiinnitä huomiota siihen, että myös meidän oma toimintatapamme on kulttuurisesti rakentunut. Se, mitä pidämme normaalina, luonnollisena tai itsestään selvänä, ei välttämättä näyttäydy samanlaisena toiselle ihmiselle. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen keskeinen lähtökohta onkin ymmärtää, että jokainen meistä tarkastelee maailmaa omien kokemustensa, arvojensa ja oppimiensa toimintamallien kautta. Näitä näkökulmia voidaan kuvata kulttuurisina linsseinä.
Arjessa kulttuuriset linssit tulevat näkyviksi erityisesti tilanteissa, joissa jokin ei etene odotetulla tavalla. Saatamme esimerkiksi yllättyä siitä, että toinen ei pidä aikataulua yhtä sitovana kuin me itse, tai että palautetta annetaan ja vastaanotetaan eri tavalla kuin olemme tottuneet. Moni pitää omaa toimintatapaansa neutraalina ja yleispätevänä, vaikka todellisuudessa kyse on yhdestä mahdollisesta tavasta toimia. Kulttuurienvälinen osaaminen ei tarkoita kaikkien kulttuurien tuntemista, vaan kykyä pysähtyä tarkastelemaan myös omia oletuksiaan.
Kieli ja vuorovaikutus tuovat erot esiin
Kulttuuria kuvataan usein jäävuorimallin avulla. Jäävuoren huipun tavoin näkyviä ovat esimerkiksi kieli, ruoka, juhlat, pukeutuminen ja monet muut helposti havaittavat asiat. Suurin osa kulttuurista sijaitsee kuitenkin pinnan alla. Sinne kuuluvat esimerkiksi käsitykset ajasta, auktoriteeteista, kohteliaisuudesta, vastuusta, yhteistyöstä, perheestä ja hyvästä vuorovaikutuksesta. Juuri nämä näkymättömät tekijät selittävät usein sen, miksi väärinymmärryksiä syntyy silloinkin, kun kaikki osapuolet pyrkivät toimimaan hyvässä hengessä.
Kieli ja vuorovaikutus ovat erityisen herkkiä alueita kulttuurieroille. Sama sana, ele tai hiljaisuus voi saada erilaisia merkityksiä eri ihmisille. Toiselle hiljaisuus tarkoittaa kunnioittavaa kuuntelemista, toiselle taas epävarmuutta tai kiinnostuksen puutetta. Myös myöntävä vastaus voidaan tulkita eri tavoin: joskus ”kyllä” tarkoittaa sitoutumista, toisinaan kohteliaisuutta tai halua välttää ristiriitaa. Siksi yhteisen ymmärryksen rakentaminen edellyttää aktiivista kuuntelemista, tarkentavia kysymyksiä ja rohkeutta sanoa, jos jokin jää epäselväksi.
Yhteisesti sovitut pelisäännöt auttavat eteenpäin
Monissa yhteisöissä törmätään myös erilaisiin käsityksiin ajankäytöstä. Jotkut pitävät täsmällisyyttä kunnioituksen osoituksena, kun taas toisille ihmisten välisten suhteiden hoitaminen on aikatauluja tärkeämpää. Kumpikaan lähestymistapa ei ole sinänsä oikea tai väärä. Haasteita syntyy silloin, kun näistä odotuksista ei puhuta ääneen. Siksi yhteisesti sovitut käytännöt ja niiden perustelut ovat erityisen tärkeitä moninaisissa yhteisöissä.
Turvallinen toimintaympäristö syntyy, kun palautteen pelisäännöistä keskustellaan yhdessä ja palautetta annetaan tavalla, joka tukee oppimista eikä vähennä ihmisen kokemaa arvostusta.
Myös käsitykset auktoriteeteista ja vastuista vaihtelevat. Jotkut ovat tottuneet ympäristöihin, joissa ohjeita odotetaan esimieheltä tai johtajalta, kun taas toiset pitävät oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta itsestään selvänä. Vapaaehtoistoiminnassa ja järjestöissä tämä voi näkyä erilaisina odotuksina siitä, kuka tekee päätöksiä, kuka ottaa vastuuta ja milloin voi toimia itsenäisesti. Näidenkin kysymysten ratkaiseminen edellyttää avointa keskustelua eikä oletusta siitä, että kaikki ymmärtävät toimintatavat samalla tavalla.
Kulttuurierot näkyvät myös palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa. Toisille suora palaute osoittaa arvostusta ja luottamusta, kun taas toisille se voi tuntua kasvojen menetykseltä tai julkiselta arvostelulta. Turvallinen toimintaympäristö syntyy, kun palautteen pelisäännöistä keskustellaan yhdessä ja palautetta annetaan tavalla, joka tukee oppimista eikä vähennä ihmisen kokemaa arvostusta. Olennaista on erottaa ihminen ja hänen toimintansa toisistaan: virheet eivät määritä ihmisen arvoa tai paikkaa yhteisössä.
Kulttuurienvälinen vuorovaikutus ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla. Sen sijaan tavoitteena on luoda tilaa erilaisille tavoille ajatella ja toimia sekä löytää yhteisiä käytäntöjä, jotka mahdollistavat yhteistyön. Tämä edellyttää uteliaisuutta, kuuntelemista ja halua tarkastella myös omia näkökulmia kriittisesti. Silloin otamme tärkeän askeleen kohti keskinäistä ymmärrystä ja aidosti arvostavia kohtaamisia.
Polkuni Satakunnassa
- Polkuni Satakunnassa on Euroopan unionin osarahoittama hanke, jonka päätoteuttaja on Diak ja osatoteuttajana Sataedu.
- Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2024 – 31.12.2026.
- Hankkeen tavoitteena on lisätä Satakunnan alueen järjestöjen valmiuksia tarjota toimintaa, joka tukee kolmansista maista tulevien naisten työllistymistä, toimintakykyä ja kotoutumista.
- Lisäksi hankkeessa pyritään vahvistamaan kohderyhmään kuuluvien naisten suomen kielen taitoa ja työelämävalmiuksia.
- Kolmantena tavoitteena on kehittää järjestöjen vapaaehtoisten ja kohderyhmien naisten välisiä kielellisiä kohtaamisia sekä edelleen tukea maahan muuttaneiden naisten työelämävalmiuksien kehittymistä.
