Suomen koulutustason laskusta on tullut kansallinen haaste suhteessa globaaliin kilpailukykyyn. Hiljaiset signaalit koulutuksen maksullisuudesta ovat viime aikoina vahvistuneet.
Sitran Kasvuatlas 2026 -kokonaisuuteen kuuluva koulutuspoliittinen kasvuavaus nostaa esiin keskeisen ongelman: suomalainen korkeakoulujärjestelmä ei tuota riittävästi osaamista suhteessa yhteiskunnan tarpeisiin, eikä koulutustaso nouse riittävän nopeasti (Lehikoinen ym., 2026). Suomi on jäänyt jo vuosia jälkeen OECD-maiden keskiarvosta ja on asteikon häntäpäässä.
Samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 on lausunnoilla. Materiaalista käy selvästi ilmi, että maksuton korkeakoulutus halutaan edelleen taata jokaiselle suomalaiselle. Merkittävä huomio on kuitenkin se, että tavoitteena on taata maksuton korkeakoulututkinto jokaiselle suomalaiselle. Aiemmin korkeakoulututkintojen määrää ei ole rajoitettu. (Kommentointipyyntö, 2026.)
Maksuttomuus edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa
Aiemmin Suomessa on ollut mahdollista hankkia useampi korkeakoulututkinto. Tätä työelämä usein edelleen edellyttää. Diplomi-insinööri tarvitsee ekonomin tutkinnon toimiakseen varainhoitajana. Koulutuspolitiikka ja työelämä eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne käyvät jatkuvaa vuoropuhelua, jonka tavoitteena on yhteinen päämäärä: sivistynyt ja taloudellisesti kestävä Suomi.
OKM:n vision voi tulkita viestivän, että yksilö maksaisi tulevaisuudessa itse muut mahdolliset korkeakoulututkintonsa. Opintovelkainen nuori, joka havahtuu valmistumisensa jälkeen uuden osaamisen tarpeeseen, ei usein ole taloudellisesti vakaassa asemassa. Etenkään, kun ottaa huomioon nykyisen taloustilanteen, jossa korkeakoulutettujen työttömyys on korkealla tasolla.
Koulutuspolitiikka ja työelämä eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne käyvät jatkuvaa vuoropuhelua, jonka tavoitteena on yhteinen päämäärä: sivistynyt ja taloudellisesti kestävä Suomi.
Maksuton koulutus on osa pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusrakenteita. Mahdollisuuksien tasa-arvo on ollut yhteisesti jaettu tavoite. Verotuksella on tasoitettu yhteiskunnan eriarvoisuutta. Jokaiselle kansalaiselle on haluttu taata yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua. Suomen lyhyen historian aikana koulutuspanostukset ovat kulkeneet taloudellisen kasvun ja muun hyvinvoinnin kanssa yhtä matkaa samaan suuntaan.
Koulutuksen maksuttomuuden perinne Euroopassa
Maksuton korkeakoulutus on Euroopassa edelleen laajalti käytössä. Koulutusjärjestelmät nojaavat vahvasti julkiseen rahoitukseen. Pohjoismaissa korkeakoulutus on maksutonta kansalaisille. Joissakin maissa peritään hallinnollisia maksuja. Sitran koulutuspoliittisessa avauksessa (Lehikoinen ym., 2026) nostetaan esille myös maltillisten lukuvuosimaksujen käyttöönotto Suomessa.
Keskeiset maat, kuten Saksa, ovat pitäneet johdonmukaisesti kiinni maksuttomuudesta. Julkisissa yliopistoissa ei peritä lukukausimaksuja, vaan korkeintaan pieniä hallinnollisia maksuja. Sama peruslogiikka pätee Pohjoismaissa, joissa korkeakoulutus on maksutonta kansalaisille ja EU-alueen opiskelijoille.
Sen sijaan täydentävän rahoituksen osuus on Euroopassa suurempaa kuin Suomessa. Tätä rahoitusta myös suomalaiset korkeakoulut tarvitsevat. Lukukausimaksut, esimerkiksi hallinnolliset maksut, eivät ratkaise tulevaisuuden yhtälöä, jossa aloituspaikkoja on lisättävä koulutus- ja osaamistason nostamiseksi.
Pohjoismaissa, joissa korkeakoulutus on maksutonta, koulutustaso on korkea ja tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja yhteiskunnallinen luottamus yhteiskuntien keskeisiä elementtejä.
Suomessa keskustelu maksullisuudesta käydään usein ilman tätä eurooppalaista ja pohjoismaista kontekstia. Jos Suomi siirtyisi laajemmin maksulliseen malliin, kyse ei olisi vain rahoitusratkaisusta. Se olisi siirtymä pois pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista kohti markkinaehtoisempaa järjestelmää. Aihe edellyttää laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Esimerkiksi Petteri Orpon hallitusohjelman tavoite tuottaa avoimen korkeakoulun maksuton tutkinto sai sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot opiskelijajärjestöineen vastustamaan ideaa mahdottomana ilman laaja-alaisia selvityksiä ja yhteiskunnallista keskustelua.
Koulutustason nosto edellyttää panostusta osaamiseen
Suomen keskeinen haaste ei tällä hetkellä ole koulutuksen maksuttomuus, vaan koulutustason noston hitaus ja järjestelmän kyky tuottaa riittävästi osaamista. Sitran tuoreen analyysin mukaan suomalainen korkeakoulujärjestelmä tuottaa kansainvälisesti vertaillen liian vähän tutkintoja suhteessa rahoitukseen, ja aloituspaikkoja tulisi lisätä erityisesti työmarkkinoiden tarpeisiin (Lehikoinen ym., 2026).
Ilman riittävää osaamista ei synny tuottavuutta eikä ilman tuottavuutta synny rahoituspohjaa kestävästi hyvinvointivaltiolle. Korkeakoulutuksen maksullisuus ei tätä yhteistä haastetta ratkaise.
Lähteet
Lehikoinen, A., Nokso-Koivisto, O., & Vihriälä, V. (2026). Koulutuspolitiikan korjaussarja – kuopasta uuteen nousuun. Sitra. Saatavilla 9.4.2026 https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2026/03/Sitra-Koulutuspolitiikan-korjaussarja-kuopasta-uuteen-nousuun-30032026.pdf
Kommentointipyyntö: Sivistyksestä suunta Suomelle – Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio vuoteen 2040. (2026). Lausuntopalvelu.fi. Saatavilla 9.4.2026 https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=7c0dd1ea-6eb2-405f-8f3d-0055e78a90ad&proposalLanguage=da4408c3-39e4-4f5a-84db-84481bafc744
Kirjoittajat
Kati Komulainen
Toimitusjohtaja-rehtori, TtT, KL
