Korkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat usein hyvin tarkkoja siitä, että tunnilla käytetään oikeita sanoja ja että sanoja käytetään oikein. Vaatimus koskee erityisesti opettajaa ja ammattisanoja.
Erityisen sensitiivisiä aihepiirejä ovat seksuaalisuus, vammaisuus ja poliittiset ja yhteiskunnalliset käsitteet laajemmin. Tunneilla sanoista ja niiden merkityksestä tai hyväksyttävyydestä keskustellaan tuon tuostakin. Yhteiskunnassa tuntuu olevan käynnissä myös kielellinen polarisaatio: eri ryhmät eivät hyväksy toistensa käyttämiä termejä tai niiden käyttötapaa. Miten kieliteoria selittää tilannetta?
Sosiaalisen identiteetin teoria (Reid ym., 2004) lähtee siitä, että ihmiset käyttävät kieltä ryhmäidentiteettinsä rakentamiseen ja suojaamiseen. Ryhmäidentiteettiä rakennetaan tietenkin muillakin tavoilla, vaikkapa vaatetuksella ja käyttäytymistavoilla. Yhteiskunnan arvojen polarisoituessa (uuskonservatiivit/alt right vs. liberaalit ja suvaitsevaiset) myös kieli polarisoituu. Kieli alkaa muuttua välineeksi, jolla yhteiskunta jaetaan ”meihin” ja ”niihin”.
Me ja muut
Kielen sosiaalisen identiteettiteorian mukaan ihmiset haluavat kokea, että heidän oma ryhmänsä (in-group) on erilainen ja parempi (rehellisempi, eettisempi, loogisempi) kuin toiset ryhmä (out-groups). Eroa korostetaan kielellä: omaa kielenkäyttötapaa, sanavalintoja ja jopa kieliopillisia seikkoja (aktiivi vs. passiivi) käytetään oman ryhmäidentiteetin muodostamiseen. Vastapuolen kielenkäyttö nähdään helposti vääränä, esimerkiksisivistymättömänä, loukkaavana, jopa aggressiivisena. Vastapuolen kieltä aletaan väheksyä: he eivät osaa puhua ja kirjoittaa oikein.
Sanojen hyväksyttävyys yhteiskunnassa muuttuu jatkuvasti.
Kun yhteiskunnan arvot polarisoituvat, kielellinen divergenssi kasvaa. Ryhmät luovat omia ”heimokieliään”, jotka sisältävät esimerkiksi tiettyjä poliittisia termejä tai avainsanoja, joita ulkopuolisten on vaikea ymmärtää tai hyväksyä ja joilla ulkopuoliset myös pidetään pois sivistyneestä keskustelusta. Lopulta järkevä ajatustenvaihto ryhmien välillä tulee mahdottomaksi, kun yhteisesti hyväksyttäjä termejä ei ole.
Sensitiiviset sanat
Kielellinen polarisaatio johtaa usein tilanteeseen, jossa sisäryhmän jäsenet omivat tietyt termit itselleen. Englanninopettajan on syytä olla tietoinen esimerkiksi seuraavien sanojen sensitiivisyydestä vuonna 2026: diversity, equity, inclusion, climate crisis, gender-affirming care, intersectionality, reproductive health, structural racism, vulnerable. Yhdysvaltojen konservatiivinen hallinto haluaa vähentää tai poistaa sanat virallisessa keskustelussa ja virallisissa asiakirjoissa. Joillekin ryhmille nämä sanat ja oikeus niiden käyttöön on taas luovuttamattoman tärkeä asia.
Identiteettiryhmien välillä vallitsee erimielisyys myös esimerkiksi seuraavien sanojen oikeellisesta käytöstä: mom/dad, husband/wife, parent, partner, preferred pronouns, they/them. Kiistanalaisia sanoja voivat olla myös grandfathered in, whitelist/blacklist, spirit animal, minority.
Klassisia esimerkkejä sensitiivisistä termeistä ovat woke, black, indigenous, people of color.
Ohjenuorat opetukseen
Opetustilanteissa keskustelu sanoista on hyvä asia, kiihtynyt väittely ei. Sanojen hyväksyttävyys yhteiskunnassa muuttuu jatkuvasti: 1950-luku, 1970-luku, 2000-luku ja 2020-luku ovat eri maailmoista sanojen hyväksyttävyyden suhteen. Kaksi asiaa pätee kuitenkin vuosikymmenestä toiseen:
Toista ei saa loukata tietoisesti ja on oltava valmis pyytämään anteeksi, jos käyttää henkilöstä hänen mielestään loukkaavaa termiä.
Sanojen merkityksen muutos ei pysähdy 2020-luvulle. Kahdenkymmenen vuoden päästä 2020-luvun sanojen käyttöä ihmetellään ja paheksutaan. 2040-luvulla tilanne on taas toinen
Lähteet
Reid, S., Giles, H., & Abrams, J. 2004. A Social Identity Model of Media Usage and Effects. Zeitschrift für Medienpsychologie 16(1):17-25.
Kirjoittajat
Juhani Toivanen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
